Palailin kertomaan, että kyllä, olen kaikesta jännittämisestä, pelkäämisestä ja hallusinaatioista huolimatta selvinnyt hengissä Oulaisten reissusta. Oikeasti mua pelotti se pimeällä matkustaminen ihan hirveästi, kun puolet matkasta ajettiin ihan säkkipimeässä ja pienessä sateessa. Sitten aloinkin jo valoissa ja varjoissa näkemään viliseviä peuranjalkoja, vaikka todellisuudessa nähtiin koko matkalla vain yksi peura. Etenkin menomatka oli hirveä kun mentiin vaan sitä nopeinta reittiä, mitä navigaattori neuvoi, ja ne olivat suurimmaksi osaksi pimeitä ja pienehköjä teitä jossain Ähtärin ja Sievin perämetsissä. Takastulomatkalla koukattiinkin Ylivieskan ja Haapajärven kautta Jyväskylään, ja sieltä Tampereen ohi, mutta oli se Ysitiekin osittain pimeä, ja loppumatka Lempäälästä kotiin olikin taas valtaosin pimeä.
Kirjoitan kuitenkin tuosta Halloweenista lisää kunhan olen muiltakin saanut vähän kuvia.
Viime päivät onkin mennyt omituisessa sumussa, sillä sunnuntaina kun oltiin paluumatkalla vasta Ylivieskan kohdilla, äiti soittaa mulle paniikissa, että hänen avomiehensä oli saanut apteekissa sydänkohtauksen, ja ovat lähdössä ambulanssilla TYKSiin. Oli aivan kamala olo, kun en tiennyt kuinka paha tuo kohtaus oli, selviääkö hän ylipäänsä, miten äiti pärjää siellä yksin jne. Itse olin yli 500km päässä avuttomana, ja matkaa jäljellä yli kuusi tuntia :( Ensimmäiset pari tuntia vaan purskahtelin itkuun, vatsa oli kipeä jännityksestä, mietin ja odotin koska äiti soittaa miten oli käynyt. Onneksi hänen miehensä tila oli sitten vakautunut, vaikkakin hän joutui teho-osastolle hengitysletkuihin ja nukutettuna. Kyseessä oli ollut totaalinen sydänpysähdys ilman minkäänlaisia varoitusmerkkejä, mutta onneksi olivat ihmisten ilmoilla ja apu tuli pian paikalle.
Tässä ollaan nyt odoteltu mihin suuntaan tilanne kehittyy, lääkärit ovat häntä pikkuhiljaa herättelemässä, ja sitten toivottavasti tiedetään vähän enemmän. Toivotaan parasta, ja että kaikki sujuisi vielä parhain päin! Itse pidin eilen vapaata töistä, ja vielä tänäänkin, jotenkin on sellainen olo, ettei oikein osaa keskittyä mihinkään, vaikka muuten on ihan hyvä ja rauhallinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti