sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

sseyn siivoustalkoot

Salon seudun eläinsuojelyhdistys (SSEY) siis järjesti tänään siivoustalkoot Peppursuon pieneläinten hautausmaalla. Talkoot järjestetään vuosittain, ja nyt meitä oli paikalla yhteensä 9 henkeä. Alue oli paljon isompi mitä olin kuvitellut, ja työsarkaa olisi riittänyt moneksi päiväksi. Roskia siellä ei oikeastaan ollutkaan, mitä nyt jotain vanhoja käyttökelvottomia hautakynttilöitä, mutta myrskyjen viskelemiä risuja ja oksia oli ihan hirvittävästi. Jos olisi oikein kunnolla halunnut siivota, niin siihen olisi saanut kulumaan tosiaan useamman päivän, mutta nyt kerättiin vain suurimmat ja rumimmat oksat pois, sekä hautojen päältä ja kulkuväyliltä. Ns. uudella puolella noita risuja ei ollutkaan, joten sieltä kitkettiin lähinnä rikkaruohoja ja puiden alkuja, sillä se halutaan pitää avoimena, kun taas "vanha puoli" saa ihan rauhassa olla metsää.




Tauon paikka

Oon joskus kouluaikoina käynyt valokuvaamassa Lohjan pieneläinhautausmaalla erästä kouluprojektia varten, ja olin siellä jatkuvasti tippa linssissä, kun tarkoitus olikin kuvata nimenomaan hautoja. Nytkin kuvasin ja silmäilin hautoja jonkin verran, ja vähänkin enemmän jos keskittyi kyseiseen puuhaan, niin ei kyllä ollut itku kaukana. Vielä noita kuvia tässä käsitellessäni meinasin purskahtaa itkuun vähän väliä. Itse vierastan ajatusta haudata lemmikki pieneläinhautausmaalle, varsinkin kun en tiedä missä tulen vuosien päästä itse asumaan. Tietysti, eihän sitä voi tietää ihmistenkään tapauksessa, mutta se on jotenkin eri juttu mulle... En esimerkiksi halunnut haudata Ruusan uurnaa Lohjan pieneläinhautausmaalle, vaan halusin, että se, ja sitä kautta Ruusa pysyy aina mun mukanani. Siksi me valittiinkin keraaminen uurna, joka on mun vitriinissä ollut siitä lähtien. Uskon, että näin tulen toimimaan jatkossakin. Ajatus tuntuu jotenkin liian kauhealta, että vaikkapa mun muuttaessa joskus mahdollisesti Salosta pois, mun rakkani jäisivät tänne kuitenkin, ja haudat jäisi kunnostamatta :/ Sitten ne olisi niitä hautuumaan ränsistyneitä hautoja, joita ei metsän siimeksestä edes erota...
Olisi hirveästi tehnyt mieli istuttaa jotain kukkia vaikka jokaiselle haudalle.










Uudella puolella on myös isompi hauta, missä voi muistaa esim. muualle haudattua tai kadonnutta lemmikkiään


Kolmisen tuntia me siellä hautausmaalla aherrettiin, ja yritinkin tosiaan enimmäkseen keskittyä vaan siihen siivoukseen, ettei mene ihan täysin vetistelyksi, ja kyllä siinä sai oikein kunnolla hien pintaan. Aloitettiin vanhasta puolesta eli metsästä, ja hyttysmyrkky olisi kyllä ollut kova sana, sillä ollaan nyt Maken kanssa molemmat aivan syötyjä. Juuri kun edelliset hyttysten aiheuttamat paukamat oli jo laskemassa, niin nyt on kroppa täynnä uusia -.- Kun siirryttiin uudelle puolelle, niin kauaa en ehtinyt horsmia siellä kitkeä kun rupesi heikottamaan ja pyörryttämään ihan kamalasti. Luulen, että se johtui hapen puutteesta, mutta päätettiin Maken kanssa sitten lähteä vähän etuajassa kotiin päin, koska eipä musta olisi siellä enää hirveästi hyötyä ollut. Hieman ennen kuin lähdettiin, joku nuori mies tuli kaivamaan hautaa koirallensa :( Koira ei onneksi ollut mukana, vaan mies tuli kaivamaan haudan etukäteen. Eräs nainen siellä kävi hieman aikaisemmin lemmikkinsä haudalla, ja sen jälkeen todettiin yksissä tuumin, että onneksi ei sentään tullut hautaamaan ketään (vai mitään, kuinka se kuuluu sanoa... :P)
Selkä ei vihoitellut koko aikana kertaakaan, ja luulisin että tuo työskentely teki sille vain hyvää :)

Nyt on taas hyvä fiilis, kun on tehnyt jotain yleishyödyllistä SSEYn kanssa :) Ensi viikonloppuna olisi yhdistyksen kesäjuhlat, joissa ehkä käydään ainakin kääntymässä. Samana päivänä olisi Turussa ilmaisfestarit, joihin oli tarkoitus osallistua, mutta jospa sitten sen jälkeen vielä kävisi noissa juhlissa. Tai sitten iskee laiskuus, eikä jakseta lähteä Turkuun ollenkaan. Täytyy katsella. Kuulin, että juhliin on tulossa reilu parikymmentä ihmistä, ohjelmaa ja ruokaa on paljon, ja lisäksi paikalle tuodaan mm. kissojen loukutukseen tarkoitettu loukku, ja idea on siis se, että jokainen pääsee näkemään millainen se on ja miten se toimii, ja sehän olisi ihan hyödyllistä.

Tänään meinataan vielä hakea rasvaiset ja hiilarihöttöiset pizzat, koska olemme sen vallan ansainneet!
Hyvä me! :)

5 kommenttia:

  1. Mäkin kävin kerran Hesassa lemmikkien hautausmaalla, ja iha mielettömän hienoja siellä on kyl ne hautakivet, esim sen tyylisiä ku tuo musta kivi Chif-koiralla. Meiän vanha kisu haudattii sillosen kodin pihalle, mut Eskon äiti tuhkas ja nyt se on sillä uurnassa kotoon.

    VastaaPoista
  2. Meillä edesmenneet koirat on totuttu hautaamaan iskän asuinympäristön läheisyyteen; usein johonki rantametsään pellon vierukselle. On totta, että eihän niiden luo niin usein sitte pääse, mutta on ainaki kaunis ja rauhallinen paikka eikä tarvi pelätä, että joku kävis turmelemassa haudat. Tuo tuhkaus olis kans yks vaihtoehto, mutta jotenki ajatus siitä on karmaiseva.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä noi hautaukset ja tuhkaukset taitaa ihan makuasioita olla :) Tuhkauksen yhteydessähän olisi kyllä saanut puisen uurnan, jos on tarkoitus haudata maahan. Siinä tilanteessa luopuminen oli ainakin mulle ihan tosi vaikeaa ja halusin keraamisen. Voihan senkin jonain päivänä vielä avata ja haudata tuhkat, mutta ainakaan tällä hetkellä en edes halua tehdä niin.
      Ja ymmärrän hyvin senkin, ettei kaikki halua nähdä sitä rakkaan lemmikin uurnaa koko ajan. Myönnän kyllä, että mullakin Ruusan uurna ja valokuva on lasivitriinissä noiden lohikäärme-esineiden takana, eikä niin ollen koko ajan näkyvissä. Plus että Ruusan kuolemasta on jo sen verran kauan aikaa, ettei se enää sillä lailla satu sitä katsoa.

      Meidän jo yli 10 vuotta sitten edesmennyt koira on haudattu mun isovanhempien takapihalle. Sinänsä vähän kurjaa, kun talo joudutaan kuitenkin joskus hamassa tulevaisuudessa myymään, niin Riku jää sitten sinne...

      Poista
  3. Voi miten pikkuisia hautoja :/ Tulee ihan erilailla surullinen fiilis noista, kun mistään ihmisten hautausmaasta.
    Mä en edes tiedä mihin meidän koira on haudattu vai onko lainkaan, kun äiti niin suruissaan vei sen lopetettavaks, ettei se muista lainkaan minkä vaihtoehdon oli valinnut. Olisin halunnu viedä sen mökille ja niin olis muutkin, mutta ei voi minkään. Harmittaa myös kun mulla ei ollut penniäkään rahaa sen jälkeen kun mun Wilma-kissa piti lopettaa kun kaikki rahat meni niihin hoitoihin, niin mä sitten lahjoitin sen ruumiin eläinlääkikseen x/ Tosin siellä siitä kai on eniten hyötyä, mutta ajatus tietysti on vähän karski, vaikka itselläkin on elinluovutuskortti jne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä halpaa lystiä lemmikin lopettaminenkaan. Meillä Ruusa kun oli rotukissa, niin exäni lähetti sen ruumiin Eviraan avattavaksi, kun piti saada lopullinen kuolinsyy selville. Ja lisäksi oli vielä se tuhkaus. Ruusa tosin kuoli ihan yllättäen, eikä sitä olisi voinut hoitaakaan, sillä oli synnynnäinen sydänvika.

      Onneksi lemmikkiä voi kuitenkin muistaa muutenkin, vaikkei sitä fyysistä hautaa olisikaan :) Ihan kuten tuo isompi hauta tuolla hautausmaalla, tai vaikka ihan kotona.

      Poista