maanantai 3. maaliskuuta 2014

15 päivän haaste: päivä 2

"Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA.
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset."

Aamu - Tänään päivä alkoi tuntia aikaisemmin kuin mitä oli tarkoitus, eli vähän ennen kahdeksaa kun Make oli lähdössä töihin. Se ilmoitti, että meillä ei sitten ole sähköjä. Mikä katkos mahtoi olla, kun meiltä ei muistaakseni koskaan oo tässä kämpässä mennyt sähköt, vaikka noita myrskyjäkin tuossa syksyllä oli. Enivei, kävin herättyäni sitten kääntymässä koneella ja Facebookissa (koska 4g-mokkulassa on akku, whee!), mutta koska en saanut keitettyä kahvia, ja rupesi uudestaan unettamaan, niin löntystin takaisin sänkyyn ja torkahdin vielä puoleksi tunniksi. Sitten olikin jo sähköt palanneet ja meikäläinenkin sai aamukahvinsa :)

Pimiää. Ja nöyhtää tuli taivaalta. Nuno tuumailee syntyjä syviä.


Päivä - Tuo kukkakauppa, missä nyt oon työssäoppimassa, ei ole alkuviikosta tavallisesti auki, mutta tähän asti on maanantaisin tullut kukkakuorma, niin oon ollut välillä ottamassa sitä vastaan, kuten tänäänkin. Nää päivät on sinänsä mukavia, että kun kauppa ei virallisesti ole auki, niin saa yksin tehdä ja valmistella rauhassa juttuja. Tänään kuorman käsittelyn lisäksi tuunailin muutamia istutuksia, kunnes luovuus ei enää riittänyt, siivosin kaupan ja lähdin kotiin.

Päivän leikkokukkasaldoa.


Naama & hiukset - En tykkää kauhean usein ihmisten ilmoilla pitää hiuksia ponnarilla, koska oon ihan hirveä läskipää :P Mutta koska kauppa ei virallisesti ollut tänään auki, niin en jaksanut ihan hirveästi panostaa. Meikki mulla on sama päivästä toiseen.
Oon muuten päättänyt, että kokeilen tähän tukkaan vielä yhden värisävyn, ja kesäksi värjään tämän taas kokopunaiseksi. Tunnen itteni tällä tukalla niin kulahtaneeksi, etten osaa olla :/



Ruoka - Ensinnäkin töihin lähtiessäni luulin, että olisin voinut lähteä sieltä takaisin kotiin hippusen aiemmin, enkä ottanut mitään eväitä mukaan. Eikä mulla ollut rahaa käydä viereisestä kaupasta ostamassa mitään. Oli siis aika kova nälkä kun pääsin kotiin. Ja nälän mukana tuli taas hiilarihimo.
Kaunis annos, eikö :D Eikä kasviksia ollenkaan. Paitsi jos tuo persiljankökkö lasketaan.

Karu totuus: makaronia ja jauhemaksapihvejä viime viikolta


Päivän kuva - Siis mua jo niin kyrsii nää kelit. Aamulla tosiaan satoi räntää, ja siihen mennessä kun lähdin töihin, se oli jo muuttunut vedeksi ja kadut oli loskaa täynnä. Mustiolla ei vielä ollut niin vetistä, mutta kun olin lähdössä kotiin, sain puikkelehtia jäätävänkokoisen loskalammikon yli jotta pääsin ees autoon. Paluumatkalla oli sumua niin paljon, että mietin, että onneksi tie vie suoraan Salon keskustaan, koska en olis varmaan nähnyt mistä risteyksestä kääntyä. Jotenkin tuo kuva kyllä kuvaa meikäläisen olotilaakin tänään, vähän sellainen sumea, väsynyt ja hmm... innoton.

Sumua on.


Tärkeintä - Nemo ei ole sillälailla hellyydenkipeä kissa, että se tykkäisi kun sitä palluuttelee (päin vastoin, se inhoaa kaikkea sellaista), ja vaikka se hakeekin usein kontaktia, niin ei sellaista oikein hellyyttelyhetkeä, u know? Tänään hän parkkeeras itsensä mun kainaloon, ja oli siinä niin kauan, että mun paikat puutui niin pahasti, että oli pakko nousta :P Ja siis tämä jo on harvinaista Nemolta, yleensä se tahtoo pitää enemmän etäisyyttä. Poitsukka ♥

Nemppis


Ilta - Tämänpäiväisen yleisen fiiliksen takia päätin, etten edes yritä tehdä koko iltana mitään kehittävää (paitsi kyykkyhaasteen), ja niinpä illan ohjelmaan on kuulunut vain Netflix ja Heroes. En katsonut tuota Heroes-sarjaa kun se tuli aikoinaan telkkarista, joten se on ollut mulle ihan uusi sarja. Nyt on viimeinen kausi menossa, niin seuraavaksi saa jatkaa How I Met Your Motherin 7. kaudella :)

Nikki vaanii mun iltapala-rahkasmoothieta.
Ja näin kaikki kissatkin pääsi päivän tapahtumiin mukaan :D

1 kommentti:

  1. Ihania kisuja! <3 kissat kun päättää tulla tuollain viereen löhöämään, ja varsinkin silloin jos he eivät ole sellaisia hellyydenkipeitä, silloin on pakko vaan jäädä paikoilleen ja suorastaan vaalia tuota hetkeä. Vaikka sitten puutuisi joka paikka :D
    Täälläkin ollaan kyllästytty tähän harmaaseen säähän.. Yh..

    VastaaPoista