loppukesän mäiskettä

Elokuu on mennyt mulla hyvin pitkälti sohvanpohjalla lepäillessä, sillä pari viikkoa tuo mun jalka oli niin kipeä, ettei sillä voinut liikkua. Hain siihen sen kortisonipistoksen, jonka jälkeen piti vielä välttää kaikenlaista liikkumista, sillä pelkkä kävely tai venyttelykin rasitti sitä. Kun siis ulkona oli kauneimmat kesäkelit, minä istuin sisällä sohvalla ja katselin Supernaturalia ja käskytin Makea siivoomaan mun puolesta. Ei ollut kivaa, voin sanoa. Olo oli tosi turhautunut, kun kesäpäivät lipuu ohi ja itsellä on hankaluuksia edes kävellä vessaan ja takaisin sohvalle. Oli hilkulla että pääsin lähtemään Tampereelle SaariHelvettiin, pelotti nimittäin että rasitan jalkaa liikaa, vaikka tapahtumaa edeltävällä viikolla jalka olikin jo tuntunut paljon paremmalta tässä kotioloissa.

Äiti ja Reiska tulivat käymään meillä tsekkaamassa pintaremontin aikaansaannoksia, ja uskalsin lähteä käymään vähän ulkona, ja vietiin ne Teijolle Ruukin Krouviin syömään. Oli eka kerta aikoihin kun unohdin ottaa ravintola-annoksesta kuvan, itse söin ihan taivaallisen makuista halloumiburgeria, suosittelen lämpimästi :) Ruuan jälkeen vähän köpöteltiin siinä Teijon vierassatamassa, mutta kauheesti ei uskaltanut kävellä. Takasintullessa pysähdyttiin vielä keräämään kanervia, joita myöhemmin kuivatin. Käytiin myös pikaisesti Kirjakkalan Ruukkikylässä, jossa myöskään ei valitettavasti voitu kauheesti kävellä, mutta sain kuitenkin upottaa jalkani Hamarinjärveen ♥ Oli niin lämmintä vettä, että teki vaan mieli sukeltaa sinne kokonaan.

Koko tuon jälkeisen viikon mietin, lähdenkö sinne SaariHelvettiin vai en. Olin jo jäämässä kotiin, jotta en vahingossakaan rasittaisi jalkaa liikaa, mutta tiesin että itku varmaan tulisi jos en lähtisi, koska kissanaiset ja Turmiön Kätilöt ftw :) Katja tuli siis nappaamaan mut Salosta kyytiin ja suunnattiin Tampereelle Tarun luo, mistä ystävällisesti saatiin kissojen keskeltä yöpaikka :) Kaikki me ollaan aikanaan tutustuttu kissojen kautta ja innoissamme palluuteltiin Tarun upeita kisuja :) Oltiin myöhässä aikataulusta, joten vähän meinasi tulla kiire. Ei kuitenkaan ollut tarkoituskaan mennä ensimmäisillä laivoilla Viikinsaareen, vaan lopulta lähdettiin klo 19 paatilla.

Illan kuvasaldo oli erittäin heikko, ja laatu vieläkin heikompi :D Jotain todistusaineistoa sentään saatiin.

Vielä Tarun luona

Paatissa

Jäätiin ensimmäisenä vastaan tulleelle anniskelualueelle, joka oli mun mielestä tosi kivasti hoidettu, että sai nurtsilla istuskella juomassa, ja samalla Tanssilavan esiintyjät kuului ulos tosi selkeästi. Siitä johtuen en sitten mennyt ollenkaan katsomaan Mustan Kuun Lapsia, vaan istuskeltiin nurtsilla saapuneiden Marin ja Raisan kanssa. Myös Fear of Domination aloitti siinä ihan huomaamatta, ja sain itseni sitä katsomaan vasta keikan loppupuolella parin biisin ajaksi. Harmitti vähän, kuin myös se, että keikalta piti lähteä ajoissa kävelemään pidemmälle Turmion Kätilöihin. Ehdittiin tosin siellä puolella kipata Katjan kanssa huiviimme tuplasalmarit ennen bändin aloittamista. Väkeä oli paljon ja pimiääkin jo, joten jäätiin suosiolla vähän kauemmas, jotta sai bilettää rauhassa. Ja tulihan sitä sitten biletettyä!

Pimiää!

Syötiin vielä Katjan kanssa ennen kuin lähdettiin seuraavalla paatilla takaisin Laukontorille. Taru sieltä vielä jatkoi kavereidensa kanssa baariin, mutta me Katjan kanssa lähettiin seuraavalla bussilla Tarun luo nukkumaan ihan suosiolla, ja hyvä niin :) Mulla oli jalka kipeä ja sen takia vähän jännittikin, ja päädyin nukkumaan kissanruokapakastepötkö jalkani alla x) Tuli nukuttua tosi pitkään, kun Tarulla oli sen verran pimeää, ja koitettiinkin mahdollisimman aikaisin päästä lähtemään kotia kohti. Marin oli tarkoitus tulla Pyynikistä meidän kyydillä Saloon, mutta moottoripyöräajojen takia koko hemmetin kaupunginosa oli suljettu, ja vaikka teiden piti olla auki puoli tuntia kerrallaan, niin ne oli muutettu yksisuuntaisiksi, eikä me päästy mistään kääntymään sinne minne piti -.- Oli ihan painajaista siinä liikenteessä ja kun kumpikaan meistä ei ollut koskaan ollut Pyynikissä. Lopulta, kun taksikaan ei päässyt hakemaan Maria sieltä, päädyttiin siihen että me lähdetään edeltä ja Mari tulee bussilla kotiin kun pääsee. Olipahan hulabaloo! Forssassa pysähdyttiin syömään ja olin ehkä seiskan aikaan takaisin kotosalla. Oli kyllä hauska reissu ja oon tyytyväinen, että lähdin sittenkin mukaan :) Jalkaan vedin buranakuurin ja kylmäkääreen muutamaksi päiväksi.

Misty-herra tykkäsi meistä kaikkein eniten :)

Saatiin myös palluutella poliisikissavauva Aamua :) En muistanutkaan miten energisiä pennut onkaan!

Onneksi ei jalka ruvennut sen enempiä vihottelemaan, sillä seuraavana lauantaina, eli viime lauantaina oli täällä Salossa Vuohensaaressa ensimmäistä kertaa järjestettävät metalli-iltamat, missä oli neljä salolaista bändiä soittamassa, joista Make sattui soittamaan kolmessa. Olin innoissani illasta siksi, että tulijoita oli ilmoittautunut aika paljon, kuten myös omia kavereita, ja lisäksi siitä, että en oo nähnyt Makea keikalla soittamassa moneen, moneen vuoteen, enkä ollut juurikaan ees kuullut millaista musaa nää sen bändit soittaa, koska ei mua oo kutsuttu treeniksellekään x)

Etkoiltiin muutaman kaverin kanssa ensin jokirannassa, mistä saatiin Raisalta ja Tristanilta kyyti saareen 4 kilsan päähän. Melkein heti sai suunnistaa tanssilavalle, missä keikat vedettiin, kun Maken eka bändi Walking Thunder oli alottamassa. Tämän jälkeen vuorossa oli Manovaari, missä Make ei soita, joten tuli sen aikaa istuskeltua alueen ulkopuolella juomassa punkkua. Therapist oli seuraava bändi, joka taitaakin olla eka bändi, missä Make soittaa bassoa, ja tämä oli myös mun eka kerta kun kuulen ja näen Maken bassoa soittavan :) Jeeeeee, mun mies on basisti :D

Therapistin jälkeen käytiin pikaisesti anniskelualueena toimivan kiskan luona vetämässä parit napsut, ja mun oli pakko ostaa sieltä myös munkki, kun ne näytti niin herkullisilta (ja olikin!). Seuraava bändi Abhordium oli jo ehtinyt aloittaa kun jäin suustani kiinni kiskalle, mutta lähdin sieltä pikaisesti takaisin lavalle päin. Oli kyllä hemmetin hyvä meininki, ja lopulta päädyin muidenkin soittajien tytsyjen kanssa fanityttöilemään eturiviin :) Ei ole mun kroppa tänä kesänä tottunut noihin moshailujuttuihin, kun on tällä hetkellä koko keskivartalo ihan murjotun oloinen.

Walking Thunder:

 Therapist:

Abhordium:

Pakko on sanoa, että Abhordiumia odotin eniten, sillä niillä jätkillä on tosi ammattitaitoinen ja hieno meininki, eikä todellakaan kuulosta miltään salolaiselta pikkubändiltä. Therapistia taas odotin lähinnä Maken bassottelun takia, mutta bändi kuulosti muutenkin livenä paremmalta kuin mitä Youtubesta etukäteen kuuntelin. Walking Thunderista tuli otettua eniten kuvia, kun silloin oli vielä valoisaa. Mun kamera alkaa olla jo liian vanha ja kärsinyt, enkä tykkää enää ottaa keikkakuvia salaman kanssa. Illalla tuolla oli jo niin pimeää, ettei kuvista oikeen mitään tullut. Mutta ehkäpä oikeiden valokuvaajien kuvat onnistui paremmin :)

Tapahtuman päätyttyä lähdettiin ns. Haven-porukan kanssa taksilla Prockikseen ja istuskeltiin siellä loppuilta. Make oli mennyt kamojen roudaamisen jälkeen suoraan kotiin nukkumaan, ite tulin joskus kolmen aikaan snägärin kautta kotiin. Mies jo nukkui ja kylppäri oli täynnä mustia roiskeita :D

Kuvan otti Raisa

Mun mielestä iltamat oli tosi onnistuneet, ja kuulemma lipunmyyntikin ylitti kaikki odotukset. Myös kiska sai luullakseni ihan hyvät myynnit tuosta, joten varovasti uskallan toivoa, että ens vuonna järjestettäisiin uudelleen :) Sitten Keikkamestan hautajaisten en oo nähnyt noin montaa salolaiskaveria yhden illan aikana, joten senkin osalta oli tosi jees. Ja olin kyllä tosi ylpeä Makesta, joka kyllä soittaa ihan mitä vaan, ja kolme keikkaa illan aikana on aika hyvä saavutus :)

Loppuun vielä vähän Abhordiumia!

parvekkeen upgreidaus

Meidän parveke uudistui jälleen. Idea kuormalavatuolista lähti jo siinä vaiheessa, kun päätin että tikapuuhylly siirtyy makkariin. Idis tosin oli jäissä kauan, sillä aina kun mietin parvekkeelle jotain ihanaa oleskelujuttua keväisin, niin viimeistään kesällä totean ettei siellä voi olla ollenkaan porottavan paahteen takia. Tämä kesä olisi ollut oikeen ihanteellinen parvekkeella oleiluun, kun siellä jopa pystyi olemaan, mutta sen sijaan koko parveke oli koko kesän varsinainen romuläjä, eikä keväällä ostetut kesäkukkien pikkutaimetkaan lopulta kasvaneet kovin kauniin näköisiksi. Matotkin oli auringossa haalistuneet tosi rumiksi. 

Suunnilleen tältä näytti parveke vielä pari vuotta sitten

Avainsanoina oli tavaran karsiminen, yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen. Tilasin Jotexilta kokonaan uuden terassimaton, joka olikin lähes musta, kun odotin keskiharmaata, mutta ei se mitään. Tarkoitus on kesäisin pitää värimaailmassa vahvasti mukana liila ja turkoosi, jotka siellä ovat tähänkin asti pitäneet jöötä. Valitsen mahdollisuuksien mukaan välimerellisiä kasveja ja hieman vaikutteita Tuhannen ja yhden yön tarinoista, Marokosta, Persiasta ja Intiasta. En halua kuitenkaan enää mitään ylimääräistä krääsää tuonne, joten vaikutteet tulevat olemaan tosi minimaalisia esim. tekstiileillä. Näin loppukesästä ostin sinne vielä viherkasviksi morsiusmyrtin, jonka otan toki syksyllä sisätiloihin - ja toivon että selviää vielä ensi kesään saakka x) Ostan sinne myös jonkun palmun, kanariantaateli on ollut suunnitelmissa. Aion muutenkin vähän vähentää kesäkukkien määrää, sillä parveke näyttää tosi helposti sekavalta niillä kukkamäärillä, mitä mulla on siellä ollut. Lasitetulla, paahteisella länsiparvekkeella on mulla viihtyneet koristeportulakka, petuniat, miljoonakellot, hopeavitja ja pelargonit, ja niitä meinaan suosiolla jatkossakin käyttää. Kissoille meinaan myös ensi keväänä kylvää pitkästä aikaa aitokissanminttua. Hyötykasveista basilika ja tomaatti ovat tykännet olla tuolla, mutta katotaan sitten ensi keväänä laitanko niitä vai en.

Kyllä kyllä, ostin jälleen uuden kummituspuun... :) Tuntuvat olevan nykyään suosittuja ja trendikkäitä kasveja, kun niin paljon sitä on tarjolla.

Eikö täällä saa peseytyäkään rauhassa...

Tuonne päätyyn olisi tarkoitus laittaa ensi kesäksi kanariantaateli, josta kuva alla

Kuva: Plantagen

Syksyksi mulla on joka vuosi muutamia tiettyjä kasveja mitä haluan, mm. kultasypressi, lyhtykoiso, koristekaali ja kummituspuu, ja niitä olikin jo puutarhamyymälöissä, joten tuli ostettua osa syyskasveista jo valmiiksi. Parvekkeen kasvillisuus on siis tällä hetkellä vähän epämääräinen sekoitus kesäkukkia ja syyskasveja, mutta älkää antako sen häiritä. Syksyllä on myös tarkoitus vaihtaa välimerellinen ilme skandinaaviseksi ja vähän neutralisoida värejä, tuoda lämpimämpiä materiaaleja ja ostaa lisää pieniä havuja, callunoita, hopealankaa jne.

Syksy saa tulla, kun lyhtykoisotkin löytyi ♥

Myrtin lehdet tuoksuu ihanalle ♥

Kuormalava-laiskanlinna tehtiin kolmesta 80x120 kuormalavasta, joista kaksi sahattiin n. 80x70 -mittaan, hiottiin kevyesti ja maalattiin kotoa löytyneellä jämämaalilla. Ja kyllä, tämän kaiken ihan oikeasti pystyi tekemään rojua täynnä olevalla parvekkeella jalkavammaisena :D Lavat saatiin ilmaiseksi paikallisen firman takapihalta, ja luvat niihin kysyttiin :) Istuinlavojen alle käytiin ostamassa muutama tiili rautakaupasta. Ystävältäni sain ipanan vanhat patjat, jotka leikkasin oikeaan mittaan, ja päällisen ne saivat ihan vaan torkkupeitosta. Tyynyt mulla oli jo ennestään, joskaan en olisi laittanut selkänojaa vasten noita mustia istuintyynyjä, ellei tuosta takalavasta olisi yhdestä laudasta alkanut valua pihkaa :/ Pihkan valumista ei taida estää mikään kun lämmöt nousevat korkeiksi, joten pistin valuman päälle maalarinteippiä ja tyynyt päälle. Taustalavan päälle tarvitsin pienen laudan, jotta saan sen päälle kasveja, ja lopulta laudanpätkäkin löytyi valmiina kotoa vanhasta pienestä hyllystä.

Sillontällöin varmaan itsekin mahdun tuohon istuskelemaan... :D

Kissojen parvekepuu sai uuden, tummanharmaan päällisen sekä uudelleen päällystetyt sisaltolpat. Tekoturkis löytyi edullisesti eBaysta (joskin odotin myös sieltä vaaleammanharmaata sävyä), Motonetin 6mm:stä sisalnarua meni noin 65 metriä tuohon puuhun (2 kerää, á 6,90€). Kankaan kiinnitin ihan vaan niittipyssyllä, ja sisalnarut muutamalla pienellä huonekalunaulalla tolpan molemmista päistä. Päätin olla käyttämättä mitään liimaa tai teippiä alla, mutta nakuttelin välillä vasaralla narua tiiviimmäksi. Putkiosa jätettiin kokonaan uudesta puusta pois, sillä sitä ei ole kukaan käyttänyt varmaan ikinä.

Väripilkku-kultasypressi ♥

Mitä pidätte? :)

koipi sökönä

Heipä hei, pitkästä aikaa.

Pari viime viikkoa on mennyt kevyitä, pieniä juttuja tehdessä. Kävin mm. kaverini Marissan kanssa tallilla katsomassa hänen suomiputteaan, käytiin siinä samalla pieni kävelylenkki metsässä. Metsä oli ihan pullollaan mustikoita, joten palattiin sinne Maken kanssa muutama päivä myöhemmin, ja kerättiin kolmisen litraa mustikoita, kunnes kyllästyin. Ei oo kyllä toi marjastaminen ihan mun juttu x) Sillon ei vielä ollut hirvikärpäsiä liikkeellä, mutta veikkaan että nyt niitä alkaa jo olla, joten mua ei ihan hevillä enää saa metsään. Vihaan monia ötököitä, mutta ees hämähäkkejä en vihaa yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä.

Oon nuorempana harrastanut aktiivisesti ratsastusta, ja meillä on ollut heppojakin. Teini-iässä muut jutut alkoi kiinnostaa enemmän, ja kun "mun oma" hevonen kuoli kun olin 16v, niin viimeinenkin kiinnostus heppailuun katosi. Satunnaisesti oon hevosia tässä nähnyt ja silitellyt, ja vaikkei vieläkään kiinnostusta ratsastukseen oikeastaan ole, niin se hevosen tuoksu on jotain ihanaa. No, kaikki ei sitä ihanaksi miellä, mutta mulle se tuo muistoja mieleen, ja siinä on jotain muutakin erityistä. Lupasin Marissalle lähteä uudestaankin mukaan :)

Viime viikolla innostuin uudelleen DC-fixailemaan huonekaluja, joskin niitä pienempiä yksilöitä, joita pystyin tuunata yksinkin. Fiksailun jälkeen mulla on ollut akillesjänne ihan turkasen kipeä, ja google-diagnosoin itelleni kantapään limapussin tulehduksen. Yritin välttää lääkäriä, mutta kun pelkkä vessaan kävely vaati ihan hirveitä ponnisteluja, niin oli pakko nöyrtyä ja klenkata Mehiläiseen. Lääkäri totesi mun diagnoosin oikeaksi, ja kun käytiin kaikki jo kokeillut hoitokeinot läpi, niin pyysin josko saisin siihen kantaan vaan suosiolla kortisonipiikin, ja niin me sitten tehtiin. Sattui aika saakelisti, ja loppuviikon täytyy olla rasittamatta tota jalkaa, mutta ens viikolla pitäisi jo saada alottaa kuntouttamaan sitä pikkuhiljaa. Toivon totisesti, että oon ensi viikolla jo entistä ehompi, mä kun olisin lähössä tuonne SaariHelvettiinkin Tampereelle. Lekuri sanoi, että piikin antamisen jälkeiset päivät on erityisen tärkeitä ottaa levon kannalta, ja todella olla tekemättä mitään, mikä sattuu. Myös venyttely rasittaa, joten ei edes sitä ennen ensi viikkoa. Kantakorotusta suositeltiin, mietin josko pitää korkkarit jalassa ruveta sisälläkin kävelemään x)

Oon meinannut totaalisesti pimahtaa, kun en oo kotonakaan voinut tehdä oikein mitään. Piti lauantaina lähteä Marissan kanssa Letkurock-pikkufestareille, mutta jalan takia en päässyt sinnekään ja itkupotkuraivosin täällä kotona kun harmitti niin paljon. Alotin parvekkeelle kuormalavaprojektin, koska sitä oon voinut tehdä jalka kipeänäkin, mutta koti on kuin hävityksen kauhistus, kun en pysty edes siivoamaan. Tällanen sohvalla lojuminen ei tee kyllä hyvää senkään puolesta, että taas oon suunnitellut kodin sisustukseen vaikka mitä uutta puuhailtavaa ja ostettavaa.

Jännä juttu kyllä, miten monenlaiseen asiaan kantapäätä tarvitsee (esim. nukkuessa kyljen kääntämiseen, huomaan), ja jännä juttu miten hassuja asioita sitä tekis mieli tehdä nyt kun ei pysty. Siis en malta odottaa, että pääsen raivaamaan tuon parvekkeen tyhjäksi ja järjestelemään ihan kaiken uudelleen! Tai ylipäänsä sitä, että pääsisin ulos kävelemään, alkaa lämpötilat olla taas sellaisia, ettei sisällä viihdy.