Oh my. Mun 23. Profane Omen -keikka, ensimmäinen vuoteen, enkä edes muista koska oon viimeksi riehunut keikalla noin paljon. Mutta kaikista parasta oli tavata niitä jätkiä pitkästä aikaa, ja jutskaillakin jotain :)
Alkuillasta istuskeltiin Marin, Maisan, Marissan ja Henkan kanssa jokirannassa viettämässä tyttöjeniltaa ja juhlimassa Marissan synttäreitä etukäteen :) Oltiin justiinsa lähdössä jo baarin puolelle kun ulkona oli sen verran kylmä, Maisakin lähti fillarilla kotiin, kun liuta hevimörköjä tulee vastaan, menossa verestämään muistoja Salon torille x) Käännyttiin kannoillamme ja mentiin mukaan höpöttelemään. Kuulemma rumpali Samulin ensimmäinen PO-keikka oli juurikin Salon torilla aikoinaan. Sillon täällä kuultiin vielä metallia torilla!
Juotiin vielä viimoset tölkit ja lähdettiin baariin päin. Reilun tunnin verran oli aikaa palloilla ennen kuin lämppäri Social Stain aloitti. Tomppakin liittyi meidän seuraan vaihtamaan kuulumisia, ja vasta siinä hetkessä tajusin, kuinka hirveen kova ikävä mulla sitä olikaan ollut :) Viimeksi kun ollaan juteltu joku muutama vuosi sitten.
Kukaan ei odottanut juurikaan mitään Salon ja Hometownin yleisöltä tai että onko siellä muitakin kuin meidän porukka (etenkin näin Tuska-viikonloppuna) :D Myös bändit oli asennoituneet siihen etukäteen, ja varmaan siitäkin johtuen meininki lavalla näytti tosi rennolta ja vapautuneelta. Tykkään tommosista intiimeistä keikoista JOS minä en oo ainut riehumassa, ja nyt en ollut, niin oli vaan tosi hyvä fiilis koko ajan. Jätkät tuli meidän sekaan soittelemaan, ja näytti että oli kivaa vaikkei paljon jengiä ollutkaan kuuntelemassa. Meinasin jonkun vanhan biisin kohdalla ruveta vollottamaankin kesken moshauksen, kun tuli kaikkia muistoja mieleen ja oli vaan niin kertakaikkisen onnellinen olo :D Mä pidän enemmän vanhasta PO-tuotannosta, eikä niitä lempparibiisejä tullut kovin montaa, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Pitkästä aikaa on niska kunnolla kipeä.
Keikan jälkeen fiilis oli vaan vaatimattomasti euforinen ja todella pöllämystynyt. Tompan kanssa mentiin tupakalle hetkeksi, ja jossain vaiheessa siinä tuli aika etsiskellä kadonnutta Marissaa. Siinä etsiskellessä jutustelin myös Kokkosen kanssa, mm. sen ninja-saappaista, jotka tosin mun mielestä näytti kamelinvarpailta x) Marissa lopulta löytyikin sitten bäkkäriltä poikien kanssa, ja tuli sitten hetki istuksittua sielläkin. Pilkku tuli jo puoli kolmen aikaan, Marissa oli jo lähtenyt fillarin kanssa kotiin. Vaikka olin koko illan halaillut noita PO:n tyyppejä (ja Tomppa sai varmaan vuoden halikiintiön täyteen) jo varmaan rasittavuuteen asti, niin odottelin baarin ulkopuolella Tompan ja muiden kanssa loppuköörinkin saapumista, ja lähdin kotiin vasta kun olin saanut lisää haleja ja pojat starttasi autonsa kohti Lahtea x) Ei sitä tosiaan tajunnut, kuinka kova ikävä on ollut tota bändiä ja niiden keikkoja, ennen kuin nyt. Viimeisin nähty PO:n klubikeikka on tosiaan vuodelta 2012 myöskin täällä Salossa. Siitä olikin jo ihan liian pitkä aika. Toivottavasti seuraavaa ei tarttis odotella yhtä kauan :) Täytyy ryhdistäytyä.
Makuuhuoneen uudistus alkaa nyt olla loppusuoralla. Koko hommaan meni aika paljon odotettua kauemmin aikaa, sillä työtäkin oli enemmän kuin mitä odotin.
Homma alkoi tapetin repimisellä, jonka aikana paljastui, että seiniä ei ollut tasoituksen jälkeen pohjamaalattu lainkaan, vaan alkuperäinen tapetti oli laitettu suoraan tasoitteen päälle, paikoin selkeästi jollain liimalla. Vaikka tapettikerroksia oli parikin, ja niiden päältä oli maalattu pariin kertaan, niin tarpeeksi kostutettuina ja tarpeeksi veden vaikuttaneena vuodat lähti suht hyvin irti, ja suurimmaksi osaksi melko isoina paloina. Joitakin kohtia sai hinkuttaa pikkiriikkisinä paloina irti, ja sen arvaa mitä seinäpinnalle käy kun metallilastan kanssa raavitaan liimattua tapettia irti.
Seinät oli niin kamalan näköisiä, että koko hoito piti ylitasoittaa. En ole ikänäni tasoittanut ainuttakaan seinää, mutta halusin kokeilla tehdä sen itse, ajatellen että "kuinka vaikeeta se nyt voi olla". No yllättävän vaikeaa :D Nurkat oli vaikeita, sekä se, että seinän pinta pysyy tasaisen ohuena siitä tasoitteesta. Ja erityisesti se, ettei jäisi kovasti lastan jälkiä, joskin sen sai korjattua hiomalla. Yhteensä seinät tulikin hiottua vissiin kolmeen kertaan kokonaan ja pariin kertaan pelkkien kittipaikkailujen kohdalta (kaikki käsin tietysti). Tein nämä kaikki jotakuinkin yksin, ja käsi väsyi helposti varsinkin tasoittaessa, joten mentiin melkein 1 seinä / pvä -tahdilla, ja siksi seinäremppa kestikin niin kauan.
Viimeiset tapetit lähdössä
Tasoituksen ja loppujenkin kolhujen ja kolojen kittaamisen jälkeen pääsin laittamaan pohjamaalin. Varastosta löytyi vielä jotakin melko vanhaa pohjamaalia, jota en edes muista mihin ollaan käytetty (sillä oli jotakuinkin täysinäinen purkki), joten pistettiin sitä ensin pari kerrosta jokaiseen seinään. Sen jälkeen pintamaaliksi samaa mitä keittiöönkin, mikä tosin oli sisäkattomaalia eikä kestä kovin kovaa kulutusta, mutta siinähän on sitten kestämättä :P Tykkään sen tasaisesta ja matasta pinnasta, eikä meidän seinien niin kovaa kulutusta tarvi kestääkään. Plus että en ollut valmis ostamaan mitään uusia maaleja varsinkaan sen tasoitepurkin jälkeen.
Yhdelle seinälle ostin Kalklitirin kalkkimaalia sävynä Concrete primo. Kyseinen seinä maalattiin ensin yhdellä kerroksella pohjamaalia ja toisella sisäkattomaalia ennen kalkkimaalin sutimista. Tasoitevaiheessa mietin kyllä pariin kertaan, että teenkö nyt vaan paljon turhaa työtä maalaamalla kyseisen seinän, kun lopputulos on lähes samanlainen kuin pelkän tasoitteen jälkeen. Päätin kuitenkin tehdä homman kunnolla jo senkin takia, että maalipinta varmaankin kestää enemmän mahdollisia kolhuja kuin tasoitepinta.
Maken ostama pensseli oli tasoituspensseli ja vähän liian ohut kalkkimaalin levittämiseen, joten suosittelen paksumpaa pensseliä.
Kalklitirin kalkkimaali on käytännössä jauhetta pussissa, joka sekoitetaan kylmään veteen esim. vispilän kanssa. Se levitetään paksulla ja laadukkaalla, pitkäkarvaisella pensselillä, ei telalla. Ensimmäinen kerros oli helppo levittää pohjamaalin päälle, vaikka kalkkimaali olikin aika vetistä (tai ehkä juuri siksi). Levitin ensimmäisen kerroksen pelkin pystysuorin vedoin ja jäljestä tulikin aika tasaista. Pensselinjäljet näkyivät silti, joten päätin toisen kerroksen vetää sitten vähän miten sattuu, halusin pinnasta epätasaisemman ja korostettuja pensselinjälkiä. Toinen kerros oli vaikeampi levittää epätasaisen ja huokoisen kalkkimaalin päälle, ja lisäsinkin maaliseokseen vähän vettä, jotta se levittyisi helpommin. Mulla kävi niin, että vaikka sekoittelin maalia sillon tällöin ämpärin pohjasta saakka, niin jauho pakkaantui lopulta pohjalle. Ja kun toisen kerroksen päätteeksi päätin laittaa loputkin seinään "sinne tänne", niin pohjalla oleva maali oli merkittävästi tummempaa ja paksumpaa kuin aiempi. Lopulta seinä oli epätasainen niin pensselinjälkien kuin värinsä puolesta, mutta ei ihan sillä tavalla kuin halusin. En todellakaan aikonut ostaa uutta satsia kallista kalkkimaalia, joten onneksi silmä on nyt jo tottunut tuohon seinään, vaikkei sen maalaaminen mennytkään ihan kuin Strömsössä. Jälkikäteen voisin sanoa, että jos kalkkimaalilla haluaa tasaisen pinnan, niin saattaisin maalikerrokset jättää jopa yhteen, kunhan sen yhden kerroksen tekee huolellisesti.
Kalkkimaali ensimmäisen kerroksen lähes kuivuttua, näyttää melko tasaiselta.
Kevättalvella ostin vanhan ikkunan, käsittelin kissojen studiokuvat uudelleen, ja tein niistä taulun.
En halunnut jättää mun alkuperäistä suunnitelmaa kesken, joten otin projektiksi myös sen sängynrungon maalaamisen. Hioin rungon kevyesti ja maalasin puolihimmeällä mustalla kalustemaalilla. Funtsin ensin myös lakkaamista, mutta runko on jo sen verran vanha, että menee todennäköisesti vaihtoon kun on varaa, niin mitä vähemmän vaivaa nään sen eteen nyt, niin sitä parempi :P Kissojen kynnet varmasti tekee maalipintaan jotain skraiduja, mutta niitä voi sitten paikkailla... Sängyn maalaamisessa ei mennyt enää kauaa, kun alkuperäinenkin väri oli tumma, ja selvisin suurimmalta osin yhdellä maalikerroksella.
Yöpöydät ovat koko tämän ajan tuottaneet paljon päänvaivaa. Joka tapauksessa halusin vanhoista eroon, sillä ne olivat vaan liian isot. Juuri kun olin päättänyt investoida edes yhteen Componibiliin, aloinkin epäillä sen sopivuutta ja ulkonäköä. Ei, mä haluankin jonkun siron jakkaran. Mutta niissä ei ole säilytystilaa. Tarvitaanko me yöpöytiin säilytystilaa? Make voi laittaa rojunsa muualle. Olin fiksoitunut pyöreään muotoon, että juu, pyöreät pitää kyllä olla. Kunnes totesin, että pyöreään ei kyllä mahdu edes pöytälamppu, joita en meinaa vaihtaa. Päädyin sitten lopulta Jotexin jakkaroihin, joita sai paketissa kaksin kappalein jo valmiiksi. Säilytystä varten löysin meidän kaapeista kannelliset laatikot, jotka sopikin jakkaroiden alle kuin nenä päähän.
Olin vielä kiva vaimoke, ja väsäsin Maken puolelle ns. apupöydän läppäriä varten, vaikka vihaan sitä, että Make katsoo läppäriltä jotain videoita kun mennään nukkumaan. Se ei tule pääsemään tavastaan eroon vaikka kuinka käskisin ja huutaisin, joten parempi tehdä kompromisseja. Make on aiemmin joutunut pitämään pöytälamppua lattialla, kun se ei enää mahtunut koneen kanssa yöpöydälle, ja siksi lamppu oli pitkään hajalla. Apupöydän ansiosta lamppu saa pysyä pöydällä koko ajan. Apupöytä on koottu kolmesta oikeaan mittaan sahatusta seinähyllystä, joita nyt on tämän kämpän uudistuksen jäljiltä jäänyt ylimääräisiksi. Kulmaraudoilla liitettiin kappaleet toisiinsa. Pöytä on siis tosi simppelisti tehty periaatteella "kunhan nyt ees kasassa pysyy", ja se on vähän isompi kuin varsinainen yöpöytä, eli ne saa vaikka vähän sisäkkäin jos on tarvetta.
Kattolamppu vaihtui jo tuossa alkuvuodesta, tämä timanttivalaisin on Ellokselta. Oli tarkoitus laittaa se ensin olkkariin, mutta se ei valaissut siellä tarpeeksi ja siksi siirtyi makkariin, missä saakin olla hämärämpää. Lamppu tekee hauskoja kuvioita kattoon ja seiniin :) Harmaa päiväpeitto on myös Ellokselta.
Parvekkeelta tikapuuhyllykkö siirtyi makkarin nurkkaan, sain osan hujanhajan olleista kirjoista sinne, pari kasvia, ja Happy Lightsit. Valoköynnös on ehkä vähän joulumainen kun se on päällä, mutta eipä sitä kai päällä tuu näin kesällä pidettyäkään.
Satukirjahylly :)
Facebookin kautta ostin eräältä naiselta sorkkaeläinten sarvia (hirven, peuran ja kauriin). Oon jo pitkään halunnut sarvia, mutta en halua samalla tukea metsästystä, joten en ole oikein tiennyt mistä etsiä. Nämäkin sarvet ovat kaikki ns. jättösarvia, eli niitä, joita nämä sarvipäät pudottelevat metsään ihan itsekseen. Tuo keskikokoinen, peuran sarvi pääsi sellaisenaan tikapuuhyllylle, muista en vielä tiedä mitä niille teen.
Strada-hyllykkö: Anttila Happy Lights + irtopallot: Quriosa Interior Kalklitir Concrete primo kalkkimaali: Lifestyle Nordic Päiväpeite + kattovalaisin + matot: Ellos Torkkupeitto: House / Prisma Yöpöytäjakkarat: Jotex Diogenes XXL -raapimatynnyri: Zooplus
Hyllykkö, matot, kattolamppu ja torkkupeitto olivat mulla jo aiemmin. Muiden pikkujuttujen lisäksi tähän muutokseen tuli tuhlattua lähinnä tasoitteen ja perusmaalien osalta (hienotasoite 10 l ja kalustemaali 1 l).
Huonekaluja tuntuu makkarissakin olevan vähän liikaa, sillä nyt ainoa mitä sinne toivoisin, on lisää tilaa. Ilman tikapuita tilaa olisi ollut enemmän, mutta mun mielestä se näyttää niin virkistävältä, että tahdon sen siellä pitää. Mutta kun näillä huonekaluilla mennään, niin lisää tilaa ei voi saada :P Tällä hetkellä ainoastaan tauluja puuttuu seinältä, haluan olla varma mitä sinne laitan.
Kaikilta muilta osin oonkin tosi tyytyväinen uuteen lookkiin. Kalklitir-seinä näyttää ihan upealta, sängyn rungon maalaaminen vaikutti yllättävän paljon yleisilmeeseen, ja vihdoin meillä on sopiva päiväpeittokin, ja rauhallisempi ilme makkarissa noin ylipäänsä. Ja tein kaiken ihan itte :) Minusta tää uusi makkari on niin ihana, että voisin vaan lymyillä vällyjen alla päivästä toiseen ja vaan ihastella sitä x) Pidän siitä, että huoneella on nyt yhteneväinen yleisilme. Se on myös mukavan synkeä olematta kuitenkaan liian synkkä tai tunkkainen. Nämä kuvat tosin otin verhot ja valot kiinni ja salaman kanssa, jotta harmaan seinän vivahteet näkyisi paremmin. Miksi makuuhuoneen edes tarvisi olla kovin valoisa, nukkumaanhan sinne mennään. Itseasiassa tuossa eräänä iltana kun verhot oli kiinni, ikkuna auki, ulkona satoi ja valoköynnös oli päällä ja itse peiton alla, niin tuli ihan syysfiilis. Aloin jo odottamaan syksyä vaikkei kesäkään ole vielä alkanut :D
Noita ennen-kuvia kun etsin, rupesi naurattamaan ihan hirveästi, kun sekä ennen- että jälkeen-kuvissa kissatkin on lähes samoissa asennoissa x) Kissoiltakaan ei btw. hävinnyt makkarin kiipeilypuu kokonaan, vaan ne saivat Zooplussalta Diogenes XXL-tynnyrin vanhan puun tilalle.
Tänä vuonna Nummirock oli mun osalta vähän erilainen, sillä lähdin matkaan tosiaan ilman Makea, ja eri kyydillä ja eri leiriin kuin aiempina vuosina. Hennan kanssa siis lähdettiin Havenin porukan matkaan. Nummessa oli yli 15 000 kävijän ennätysyleisö, ja sen huomasi kyllä leirintäalueellakin, torstaina oli metsäleiri jo ollut niin täynnä, että esim. Kinnulan Esso joutui siirtymään rantaleirinnän puolelle vuosien tauon jälkeen.
Eka päivä, torstai
Kulkupeli 1
Meitsi oli tapani mukaan valmiina lähtöön jo melko varhaisessa vaiheessa, vähän oli lähtöaikataulun kanssa säätämistä, mutta siinä joskus yhden aikaan oltiin Marissan ja Antin pihalla oottelemassa lähtöä ja pakkaamassa bussia. Kolmen aikaan saatiin bussin kanssa startattua pihasta, päästiin 10 km eteenpäin kunnes bussi levisi Halikkoon sillan alle. Siinä pari tuntia Antti soitteli kaikille mahdollisille kontakteilleen ja mietittiin eri vaihtoehtoja kuinka jatkaa matkaa, meillä muilla alkoi fiilis mennä lähinnä hysteerisen hihityksen puolelle, kun eipä siinä oikeen muutakaan voinut x)
Siihen jäätiin
Pari tuntia siinä tosiaan meni ihmetellessä ja pienessä epätoivossa, kun kaikki vaihtoehdot kosahteli yksi kerrallaan eikä saatu korvaavia autoja saati että bussia olis voinut ees korjata. Lopulta saatiin Antin kontaktin kautta kaksi lainapakua ilmaiseksi käyttöön ja jeeeee, juhannus oli pelastettu :) Terveisiä vaan Salon Rekkahuollolle!
Siitä sitten mahdollisimman nopeasti pakut paikalle ja täyteen pakatun bussin sisältö kahteen pakettiautoon. Hinausäijät siinä odotteli kiltisti kun roudattiin tavaraa :P
En kiellä etteikö olis harmittanut aivan saatanasti tuo bussin hajoaminen, sillä se vaan on niin hieno, enkä oo aiemmin päässyt sillä matkustamaan, mutta kyllä Anttia, Marissaa ja kaikkia muita varmasti harmitti potenssiin kymmenen, sillä sen bussin eteen on tehty ihan valtavasti töitä ja syydetty rahaa. Toivottavasti bussin voi vielä korjata, jospa pääsis sillä Nummeen vaikka ens vuonna :)
Perillä!
Kovin pitkälle ei kuitenkaan pötkitty, vaan pysähdyttiin heti kilsan päähän Shellille syömään ja odottelemaan muuta seuruetta. Lopulta lähdettiin Salosta vasta seitsemän aikaan, pysähdyttiin Auraan ostamaan lisää kaljaa ja muuta, ja Nummirockissa oltiin lopulta ehkä yhdentoista aikaan. Torstain bändeistä ehdittiin siis näkemään vain Insomnium, mutta se olikin mulle se tärkein. Nähtiin Hannekin festarialueella ja suunnattiin yhdessä kattomaan bändiä. Muut oli saanut sillä aikaa leirin pystyyn.
Päivä oli ollut aika väsyttävä, enkä jaksanut Inson jälkeen valvoa kovin kauaa, menin ehkä kolmelta nukkumaan. Mietittiin, miten me kaikki mahdutaan nukkumaan niissä pakuissa kaikkien kamojen kanssa, mutta Henna ja Sanna nukkui etupenkeillä, minä, Sami ja Pirkko toisen pakun takaosassa, ja joka yönä joku valvoi koko yön ja tuli nukkumaan vasta kun meikä heräsi sieltä pakusta, joten ei ollu ees ahdasta :D Etenkin viime vuoteen verrattuna öisin oli lämminkin, ainoastaan ekana yönä tärisin kylmyydestä muutamaan otteeseen, kunnes Sami tuli laittamaan toisenkin peiton mun päälle.
Toka päivä, perjantai
Aamusta oli hyvä olo, kun en ehtinyt vetää kovin paljon viinaa ja menin aikaisin nukkumaan, joten sitä pystyi jatkaa heti herättyään. Koko päivä menikin hyvin pitkälti omassa leirissä aikaa kuluttaen, ainoastaan yhdessä vaiheessa käytiin rantaleirinnästä etsimässä se Kinnulan Esso. Perjantaina satoi tosi paljon ja välillä ihan kaatamalla, niin ei tehnyt mieli oikein kierrellä missään. Bändeistäkin jätin Korpiklaanin ja Arch Enemyn väliin kun neiteilin sateen kanssa. Mutta toisaalta mikään välistä jätetyistä bändeistä ei harmita, sillä alunperinkin olin sitä mieltä ettei tän vuoden Nummessa ole mulle montaakaan bändiä, joka pitäisi ehdottomasti nähdä.
Perjantai meni siis omassa leirissä palloillessa ja humaloituessa. Soitettiin Hennan kanssa paljon ysäripoppia ja kaikkea tosi epäheviä, ja luulen että tuhottiin siinä mukavasti Havenin kaikki katu-uskottavuus x)
Perjantaina saatiin saunaan pesuvedetkin suoraan taivaalta
Raahauduttiin Hennan ja Pirkon kanssa festarialueelle vasta kun Heaven Shall Burn oli lopettelemassa, ja mentiin katsomaan Sentenced-tribuuttibändi Forever Onea. Oli muuten helkutin hyvä. Eivät soittaneet mun mielestä kovin paljon sellaisia ilmiselviä Sentenced-hittejä. Vokalisti kuulosti välillä hyvinkin paljon Ville Laihialalta. Mun kuvat tuosta bändistä ei onnistuneet sitten ollenkaan, vaikka aika paljon niitä räpsinkin.
Keikan aikana ehti taas vaihteeksi tulla laskuhumala, ja menin taas joskus neljän aikaan nukkumaan. En saanut juotua enkä syötyä enää mitään kun närästi niin paljon, mutta sen takia siitä nukkumisestakaan ei kauheesti mitään tullut. Heräilin vähän väliä ja haaveilin närästyslääkkeistä.
Heaven Shall Burn
Forever One
Kolmas ja vika päivä, lauantai
Heräilin yhdeksän jälkeen ja edelleen närästi niin paljon, että oli ihan huono olo. Ja väsytti, kun olin nukkunut huonosti. Epätoivoisesti koitin siinä vähän jotain juoda ja herätä, mutta luovutin jossain vaiheessa ja otin 1,5 tunnin tirsat. Lopulta sitten join koko päivän jotain alkoholipitoista, mutta selvinpäin olin silti. Korkkasin jopa mun kaapin perältä löytyneen skumpan, kun yleensä mulla ainakin skumppa menee päähän jollei mikään muu. No ei mennyt. Lauantaina päivällä paisteli aurinkokin jonkin aikaa, harmi ettei kestänyt koko päivää.
Muut kävi koko päivän aika ahkerasti katsomassa bändejä, Sannaakaan ei leirissä näkynyt melkeen koko päivänä. Ite lähin sitten lopulta katsomaan vasta Mokomaa kuuden aikaan. Kävin torkkuvalle Hennalle sanomassa että kohta pitää lähteä, lähin ite Pirkon ja Samin kanssa etukäteen vessan kautta ja oletin tietty että Henna tulee perässä, kun melkeen koko leiri oli alueelle kuitenkin lähdössä. Koitin keikalta soittaakin sille pari kertaa, mutta se oli sitten nukkunut koko Mokoman ohi! Ei saatu otettua tältä vuodelta Mokoma-keikkawelfietä :( Ostin samalla lisää Nummirock-sinappia ja habanero-kastiketta, mitään mieluisaa bändipaitaa en siitä merkkarikojulta löytänyt, eikä sieltä tänä vuonna saanut ees lakua. Tai sit en vaan nähnyt.
Mokoma - Kuu saa valtansa auringolta live
Hanne ja Anu kävi Mokoman jälkeen meidän leirissä, Hennan kanssa lähettiin Eluveitietä kattomaan ehkä vajaa puoli tuntia sen jälkeen kun ne oli alottanut, ja silloinkin vielä oli hirveät jonot festarialueelle. Eluveitieltä olisi kyllä mielellään kattonut keikan ihan kokonaan, mutta onneksi ollaan joulukuussa menossa Klubille niitä kattomaan. Henna osti jotain paitoja, ja jäätiin vähän alkukeikkaa kattomaan Diablolta, mutta ei se sitten jaksanut kiinnostaa. Päälavan edusta oli kyllä ihan täynnä ihmisiä pitkälle taakse saakka.
Leiriin kun päästiin, niin koitin lähinnä väkisin juoda mun loput siiderit pois, mutta lopulta tuli väsy ja kyllästyminen, ja menin taas aikasin nukkumaan. Nukuinkin tuon yön ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun Pirkko ja Sami molemmat valvoi aamuun asti.
Sunnuntaina kun heräsin, oli Sanna ja Henna jo hereillä, ja Sami, Pirkko ja Krisu ei ollut nukkumaan menneetkään. Sanna lupasi kuskata meidän pakun takaisin Saloon, ja oltaiskin oltu vaikka heti valmiita lähtemään, mutta odoteltiin vähän muiden heräämistä, ja lopulta lähdettiin kolmen aikaan kohti Saloa. Ehkä parasta oli saada Hesesafkaa Kiikoisten ABC:llä :P
Tää Nummi oli kyllä aika pohjanoteeraus niin bändien kuin kavereidenkin näkemisen suhteen. Vain kuusi nähtyä bändiä, eikä nekään kokonaisia keikkoja. Leirin ulkopuolisista kavereista näin Kinnulan Essolaiset pari kertaa (kävin kerran siellä, ja osa niistä kävi pistäytymässä meidän leirissä muistaakseni lauantaina), Marjutiin törmäsin vissiin kerran, ja Variaznelin näin ohimennen pari kertaa. Ja sitten toki näitä muita salolaisia kavereita, joilla oma leiri oli muualla, mutta pyörivät tuossa Havenillakin. Mutta toisaalta se tarkottaa vaan sitä, että tykkään tästä Havenin porukasta vaan niin hirveesti, mikäs siinä ollessa :)
Oon onnistunut aika hyvin pysymään poissa kameran tieltä, mutta se on kyllä ihan hyvä juttu, kun näytin ihan persreiältä jo ennen kuin ehittiin edes bussia startata. Kiitos sade, kiitos. En jaksanut paljon välittää loppujuhannustakaan siitä miltä näytän, hyvä jos meikkiä jaksoi naamaan pistää.
Pakussa nukkumisessa oli vaan yksi ongelma. Tämän jälkeen olis aika hankala palata telttailun pariin. Oli ihanan helppoa nukkua tilavassa autossa, kun ei tarvinnut pystyttää ja purkaa telttaa, ja autosta kömpiminen aamulla oli huomattavasti helpompaa. Eikä autossa ollut ihan niin kylmäkään kuin teltassa. Vaikka tänä vuonna satoi paljon, niin oli kuitenkin viime vuoden jälkeen ilahduttavaa, ettei ollut kovin kylmä. Mulla oli varmuuden vuoksi villatakin lisäksi fleecetakki ja toppatakki, mutta kumpaakaan ei tarvittu. Sen sijaan kunnon sadetakki oli ihan hyvä.
Ruokaa oli aika sopiva määrä mukana, sillä aina siellä tulee kerran tai pari otettua myös kiinalaista kojusta. Säilykkeitä ja leipää mulla oli kyllä mukana ihan turhaan, mutta leipasin vielä mukaan kinkkupasteijoita, ja se oli ihan hyvä napata aamupalaksi. Alkoholittomia juomia oli mukana vähän turhankin kanssa, niitä meni jotenkin normaalia vähemmän, tosin ei mulla kyllä oikeen ollut krapulaakaan. Leirissä oli agrigaatilla toimivia jääkaappejakin, joten ei tarvinnut pärjätä pelkällä kylmälaukulla. Jos seuraavalla kerralla sama homma, niin voisi varmaan jotain piffejäkin ottaa :)
Edelleen olisi kiva joku kerta viettää juhannusta vähän rauhallisemmin ja jossain muualla, mutta niin kauan kuin sopivaa menoa ja seuraa ei ilmaannu, niin kaipa sitä tulee Nummeen mentyä :) Oon aina Nummen jälkeen sitä mieltä, että oon liian vanha tuohon monen päivän rymyämiseen, mutta joka vuosi sinne silti tulee mentyä. Tää oli kyllä historiallinen lähes krapulaton Nummi ja siten helpompi. Ensi vuonna on 30. Nummirock ja Kinnulan Esson 10. ja lisäksi Antin 20. Nummirock, eli noinkin monen juhlavuoden kunniaksi ois ihan jeba päästä mukaan. Katsotaan josko Havenilla olisi taas bussi käytössä, tai sitten tarvii ehkä ruveta omaa pakua jostain kattelemaan. Ja jospa Makekin taas lähtis mukaan. Let's see.
