keskiviikko 30. syyskuuta 2015

☽ kuun vetovoima ☾



Tässä alkuviikosta oli harvinainen taivaankappaleiden kohtaaminen, superkuun pimennys. Kuun täysi pimentyminen ei sinänsä ole kovin harvinaista, mutta superkuun pimennys on tätä ennen ollut ajankohtainen 1980-luvun alussa, ja seuraava sellainen tulee tapahtumaan vuonna 2033.

Mitä nämä termit sitten tarkoittaa, noin niinkun yksinkertaistettuna? :)
Superkuu on ihan tavallinen täysikuu, mutta se näyttää maasta katsottuna normaalia isommalta, sillä kuu on ratansa lähimmässä pisteessä Maata kohden. Superkuu myös heijastaa auringonvaloa normaalia enemmän, ja saattaa näyttää siis jopa 30% kirkkaammalta kuin silloin kun kuu on kauimpana Maasta. Tämä superkuu-ilmiö tapahtuu suunnilleen kerran vuodessa.
Kuunpimennys tarkoittaa käytännössä sitä, että Maa asettuu radallaan kuun ja auringon väliin, jolloin kuu ei pysty heijastamaan auringonvaloa. Kuu ei tällöin häviä näkyvistä, vaan muuttuu pikkuhiljaa punertavaksi verikuuksi. Auringonpimennyksestä poiketen kuunpimennystä voi seurata myös paljaalla silmällä, ja se tapahtuu hitaasti usean tunnin aikana.




Yleensä kaikki siistit taivaankappaleiden tapahtumat sattuvat tapahtumaan joko keskellä yötä tai pilvisellä säällä, tai sitten ne eivät muutenkaan ole paljaalla silmällä havaittavia, tai vaativat näkyäkseen suhteellisen pimeän paikan. Itse asun kaupungin keskustassa, missä on sen verran valosaastetta, ettei useimpia ilmiöitä näy, ja olen liian laiska lähtemään syrjäseuduille sen takia. Kuu on kuitenkin sellainen, joka loistaa kirkkaana myös kaupungin keskustassa, ja näkyy meidän ikkunoista, joten pistin vartavasten herätyskellon soimaan nähdäkseni verikuun. Jossain päin Suomea oli sen verran onnellinen tilanne, että pilvimassat eivät peittäneet kuuta kokonaan, ja jotkut saikin tosi komeita kuvia punertavasta kuusta. Meillä tilanne oli se, että taivas oli täysin musta ja pilvien peitossa. Siinä kohtaa, missä kuun piti möllöttää, näin vain punertavaa kajoa jossain pilvien takana. Kuitenkin istuin puolitoista tuntia parvekkeella viltin alla juomassa aamukahvia, toivoen että pilvimassaan tulisi edes pieni rako mistä kuun voisi nähdä. Siinä vaiheessa kun taivas vaaleni hieman joskus kuuden jälkeen, ja pystyin erottamaan pilviä, kävi selväksi että pilviin ei seuraavan tunninkaan aikana tulisi minkäänlaisia rakosia, joten luovutin. Harmitti ihan vietävästi, mutta oli mulla kuitenkin rauhallinen aamukahvihetki, ja sain pienen inspiksen kirjoittaa siitä, millaisia tuntemuksia kuu saa mussa aikaan.

Nämä kuvasin verikuun jälkeisenä iltana, kuu oli oikeasti todella kirkas



Kuuhun liitetään usein mm. tällaisia asioita:
feminiinisyys, jumalattaret, vesi, kylmyys, syksy, ilta, maanantai, hopea, kuukivi, kasvu, ajanmittaus, alitajunta, tunteet, kuolema, enteet, heijastus, illuusio, häilyväisyys, muutos, hedelmällisyys, eetterikeho, uni ja unet, parantaminen, psyykkiset voimat, lataus, magia, mielisairaudet, veri, sisäänpäinkääntyminen

Liekö sattumaa vai ei, mutta tunnen vahvaa vetoa kaikkiin edellämainittuihin asioihin. Koen itselläni olevan syvä yhteys kuuhun, mutta mun täytyy nähdä se, jotta tunnen yhteyttä, ja se yhteys on ennemminkin joku tuntemus sisällä, kuin minkäänlainen fyysinen oire. En esimerkiksi ole uneton täydenkuun aikaan eikä se häiritse mua millään lailla. Päinvastoin tunnen ennemminkin rauhaa.
Kuu hallitsee vesi-elementtiä, ja koska koen veden omaksi elementikseni (onhan se myös horoskooppini Skorpionin elementti), niin uskon sen vaikuttavan myös vahvasti siihen, miten kuu mussa tunteita herättää, ja kuinka se energisoi. Monesti kuu on mulle kuitenkin yhdentekevä jos en näe sitä pilvien takia, tai jos en muuten vaan pysähdy sitä katselemaan. Oon muutenkin visuaalinen ihminen, ja aistin paljon katselemalla, eikä tämä ole siinä poikkeus. En siis esimerkiksi pilvisellä säällä saa ylimaallisia tuntemuksia, että juuri tänään on täysikuu, mutta sen näkeminen sytyttää jonkinlaisen roihun sisälläni.

Kuu liittyy mulla myös vahvasti syksyyn ja syksyn fiilistelyyn. Syksy on mun lempivuodenaika ja saan henkisesti enemmän irti syksystä kuin mistään muusta vuodenajasta. Syksyisin tuntuu, että saan olla oma itseni, elossa mutta osittain sisäänpäinkääntynyt, syksyisin kiinnostus elämän synkempiin, yliluonnollisiin ja maagisiin puoliin myös herää. Kesällä on iltaisin niin valoisaa, että kuuta ei välttämättä näy, tai se näkyy heikosti, joten koko kuuta ei tule kesällä ajateltua. Syksyllä kun illat pimenee, kuu tulee jälleen esiin ja mun tietoisuuteen. Oon myös vahvasti iltaihminen.

Kuun vetovoima aiheuttaa Maassa esimerkiksi vuorovedet, joten siitä voi jo päätellä, että se on hyvin voimakasta. Kuun vaiheet ovat vaikuttaneet myös mm. ajanmittaukseen ja mytologioihin, ja niillä sanotaan olevan yhteys myös kylvöön ja sadonkorjuuseen. Vaiheet yhdistetään kasvuun, kuolemaan ja enteisiin, ja kuun sanotaan vaikuttavan ihmisten toimiin - onhan ihminenkin valtaosaksi vettä. Kuun maagisuus on liitetty myös siihen miten se heijastaa valoa, eikä tuota sitä itse. Se heijastaa vahvasti pinnan alla olevaa alitajuntaa, tunne-elämää, persoonallisuutta sekä feminiinisyyttä. Esimerkiksi Tarot-korteissa suuren arcanan Kuu-kortti liitetään illuusioihin, silmänkääntötemppuihin ja huijauksiin; kaikki ei ehkä ole sitä miltä näyttää.
Kasvavan kuun aikana sanotaan olevan hyvä hetki uusien projektien aloittamiseen ja muulle ns. positiiviselle toiminnalle, kun taas vähenevän kuun aikaan on hyvä saattaa projektit loppuun, päästää irti (stressistä, pahasta tavasta, huonosta seurasta...) jne. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen kannattaisi ajoittaa vähenevälle kuulle, ja vastaavasti uuden työpaikan etsintä tai vaikkapa (elämäntapa)remontti kasvavalle kuulle.



Astrologiaan kuu liittyy vahvasti, mutta en ala käymään sitä erikseen läpi, tietoa on internet pullollaan. Mun kuumerkkini on Kaksoset, eli kuu on ollut Kaksosissa kun oon syntynyt (olen syntynyt myös vähenevän kuun aikaan, pari päivää täysikuun jälkeen, illalla ennen puoltayötä). Aurinkomerkkini Skorpioni ilmaisee enemmänkin ulkoista minääni ja kuumerkki Kaksoset sisintäni ja alitajuntaani, passiivista puoltani. Esimerkiksi Energiakeskus Indigon kuuhoroskooppi sanoo näin:
"Kuu Kaksosissa kertoo hetkellisyydestä, vaihtelunhalusta sekä nopeasti muuttuvista tunteista. Henkilöt, jotka omaavat Kuun Kaksosissa ovat usein käteviä, heillä on nopeaälyinen ja utelias mieli. Heillä on lahjoja kirjoittamiseen sekä eritoten puhumiseen tarkkojen huomioiden pohjalta."
En usko niinsanottuihin ennustushoroskooppeihin, mutta uskon siihen, että taivaankappaleiden asennoilla on vaikutusta ihmisen luonteenpiirteisiin ja syvimpään olemukseen. Nään Skorpionin merkissä todella paljon itseäni vaikkei kaikki toki täsmääkään, ja tieto kuumerkistäni antaa mun ymmärtää paremmin esimerkiksi sitä, miksi mun on vaikea keskittyä asioihin kauaa kerralla. Kaksosten merkki tekee musta sisimmältäni uteliaan, mutta hieman ad/hd:n ja lyhytjänteisen. On tullut useampaankin otteeseen huomattua, että miljoona asiaa kiinnostaa mua ihan älyttömästi, ja kaikkea hauaisi tietää ja kokeilla, mutta en malta ehkä keskittyä aiheeseen tarpeeksi paljon ja pitkään. Sen takia ehkä oonkin sellanen monesta asiasta vähän tietävä, mutta harvaan asiaan oon perehtynyt oikein kunnolla. Siksi ehkä mun blogikin on tällainen sekametelisoppa :)
Horoskoopeista kiinnostuneen kannattaisi siis oman horoskooppimerkkinsä lisäksi tsekata myös kuumerkkinsä luonteenpiirteitä.



Kuu kiehtoo mua myös tieteellisen puolensa takia, oon kiinnostunut avaruudesta ja maailmankaikkeudesta. Opiskelisin tähtitiedettä ja näitä asioita enemmänkin, ellei se olisi niin pirun matemaattista - siitä en ymmärrä mitään. Siksi tyydynkin tavallisille pulliaisille tehtyihin tiededokkareihin :)

Luonnonuskontojen näkökulmasta vielä... En ole uskontoa harjoittava pakana, wicca tms., en koe tarvetta jumalalle ja jumalattarelle, enkä tee rituaaleja - käytännössä en siis ole enkä halua olla uskonnollinen. Loitsuaminen kuunvalossa ei tunnu mulle luontevalta, mutta se ei tarkoita etteikö asia kiinnostaisi mua (kuten niin moni muukin, kuten tuli todettua :D). Pyrin esimerkiksi tiedostamaan ja kunnioittamaan luonnonuskontojen sapatteja viettämällä niitä edes jollain tapaa, ja koska koen kuun itselleni tärkeäksi asiaksi, haluaisin vastaisuudessa tehdä saman myös täysikuulle, edes sillointällöin. Teen täydenkuun aikaan asioita, jotka tuntuvat mulle itselleni luontevilta; käyn kävelyllä kuunloisteessa, voin ehkä leipoa, meditoida tai lukea tarokkeja. Luonnonuskonnoissa esbatit ovat nimenomaan jumalattarien juhlia, joten voisin kunnioittaa itseäni naisena ja noh, jumalattarenakin, eli tehdä jotain stereotyyppisesti naisellista. Se voisi olla vaikka jokin hemmotteluhoito (jalkakylpy, mani-pedikyyri) ja nyyhkyleffa päälle ;) Ehkä uusien alusvaatteiden osto. You got the point. Täydenkuun valossa on myös hyvä ladata heilurit, kristallit ym. rituaaliset välineet jos niitä omistaa. Itsellä on lähinnä kristalleja ja kiviä, joita latailen sillontällön.


Onko siellä muita, jotka tuntevat ykseyttä kuuhun? Olisi kiva kuulla muidenkin tuntemuksia :) Vaikuttaako kuu jotenkin käyttäytymiseesi vai saako se aikaan vain tietynlaisia fiiliksiä. Kiinnostaako kuu pelkästään tieteelliseltä kantilta katsottuna?


Kuulinkkejä:
Kuun vaiheiden kalenteri (täältä voit katsoa vaikkapa syntymäpäiväsi kuun vaiheen)
Kuun vaikutus kasveihin: lyhyt oppimäärä (linkkejä myös eteenpäin)
Thuleian tuvan kattava artikkeli kuusta
Varjojen kirjan kuumerkkisivu (hae oma kuumerkkisi)
Yläkuu: kuun vaikutuksia juuri nyt (toimia ylä- ja alakuulle)
Kuu Wikipediassa

Nemo oli mun kanssa kytiksellä parvekkeella, jos olisi vilauksen verikuusta nähnyt. Kuukuvat ovat edelliseltä illalta, kun ei verikuuta näkynyt.

perjantai 25. syyskuuta 2015

alkusyksyn pieniä asioita


Katselin tuossa joku aika sitten noita mun vanhimpia blogipostauksia Bloggerissa, kun mietin, että mistä ihmeestä mä olen tänne aiemmin kirjoittanut. Ennen tuntui olevan paljon enemmän sanottavaa ja kirjoitin enemmän ja useammin pienistäkin jutuista, arkipäiväisistä hommista, ostoksista jne. Nykyisin tuntuu, ettei ne kenenkään mielestä ole tarpeeksi kiinnostavia, jotta niistä kannattaisi erikseen blogiin kirjoittaa. Sinänsä tuo tunne on kyllä ihan typerä, sillä oonhan kuitenkin alusta asti pitänyt blogia itseäni varten, kirjannut tällä tapaa muistoja ylös ihan arjesta, ei pelkästään silloin kun jotain erikoisempaa tapahtuu. Tässä siis tulee vähän yhteenvetoa niistä pienistä asioista, joita on esim. nyt alkusyksystä tullut tehtyä, jotka ovat olleet jollain tasolla kuvaamisen arvoisia, mutta jotka eivät ole vielä päätyneet blogiin :)

Loppukesästä tein sekä meille että äidille synttärilahjaksi ihanan väristä horsmankukkajuomaa :) Juomaan tulee aika paljon sitruunaa/limeä, joten en oo ihan varma miltä horsma yksinään maistuu, mutta tää juoma oli kyllä tosi hyvää! Ja ennenkaikkea toi väri oli ihan upea :) Juoman valmistamisessa kaikkein ikävin osa oli kukkien puhdistus, sillä voi elämä sitä ötököiden määrää. Näin ötökkäkammoisena se ei tosiaan ollut kauheen mukavaa.


Horsmankukkajuoma

1 litra horsmankukkia
1 limen kuori ja mehu
1 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä
n. 2,5 dl sokeria tai oman maun mukaan

Kerää horsman kukintoja puhtaalta, myrkyttämättömältä paikalta. Kasvin vihreät osat maistuu kitkerältä, joten vältä keräämästä niitä. Huuhtele kukinnot huolellisesti ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä limen kuoren ja mehun sekä sitruunahapon kanssa. Kaada päälle kuuma vesi. Anna juoman seistä huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan. Siivilöi juoma ja sekoita joukkoon sokeri. Pullota juoma puhtaisiin lasipulloihin.

Juoman pitäisi kestää avaamattomana jopa kuukausia, avattuna se kannattaa juoda viikon sisään. Sen voi juoda sellaisenaan, laimennettuna tai käyttää vaikkapa boolissa. 



Viime aikoina moni muu asia onkin liittynyt lähinnä kodin sisustuksen suunnitteluun ja erinäisiin ostoksiin. Kai se jotenkin vaikuttaa, että työttömänä saa taas ihan tarpeeksi katsella miltä koti näyttää, ja siihen alkaa haluta jotain muutoksia. Isommat remontit ja tuunaukset on nyt tehty, mutta jotain pientä voi aina muuttaa :)


Ostin uuden sohvapöydän Kodin1:stä. Mustanruskea Lack-pöytä kyllästytti pahemman kerran, ja vaikka olisinkin voinut dc-fiksata sen, niin koko malli oli jo aikansa elänyt. Ennemmin olisin halunnut sellaisen siron, korkeajalkaisen ja modernin sohvapöydän, mutta meillä sohvapöytä joutuu toimittamaan myös säilytyspaikan virkaa, joten sellainen ei olisi käynyt millään. Tää on ollut tosi kiva :)




Mun lempparisisustuskauppaan Salossa eli Kuismalle oli tullut alkusyksyn uutuuksia ja ihastuin täpöllä tähän kettukuvioiseen tyynyyn. Kävin myöhemmin hakemassa myös mätsäävän torkkupeiton, ja nämä on niin ihanan pehmeitä, että tekee vaan mieli hipelöidä koko ajan!

Muuntautunut parvekekin pistettiin niinsanotusti syyskuosiin, eli tyynyjä vaihtui neutraalimman värisiin, ja kirkkaanturkoosit istuintyynyt lampaantaljoihin. Nuo taljat on Biltemasta, missä tuo pienempi valkoinen talja maksoi vaan about 25€, eli sopi myös mun budjettiin. En vaan meinannut raaskia viedä niitä parvekkeelle, nekin on niin pehmeitä että teki vaan mieli heittää pitkäkseen niiden päälle :D Syksy on sitten ihanaa, kun saa vaan kääriytyä kaikkiin ihanan pehmeisiin asioihin ♥



Syysilta ja Amorphiksen uusi, loistava levy ♥


Sain suostuteltua Maken myös lähtemään mun kanssa merta edemmäs kalaan huonekasviostoksille. Kuulun Facebookin Huonekasvit-ryhmään, ja siellä moni aina kehuu Vantaan Viherpajan valikoimaa, joten mäkin halusin lähteä siellä käymään. Kyllähän sinne rahaa meni ja olisi voinut mennä vielä enemmänkin, mutta loppujen lopuksi siellä oli aika vähän sellaisia kasveja, mitä olisin halunnut, tai mitä etsin. Sieltä tuli ostettua lopulta kardemumma, säilätuutti, verililjapuu, kalliopaunikko, aasinmaksaruoho, samettilehti sekä marmorimaija. Käytiin samalla reissulla sitten myös Tuusulan Kukkatalossa, ja sieltä lähti matkaan vielä uusi kapinitulehti, koristeananas ja iso ihmepensas.
Viherpajan yhteydessä on myös pienehkö japanilainen puutarha, mistä nuo pari kuvaa.




No sitten törmäsin Etsyssä myyjään, joka tekee askartelumassasta koristesieniä, joita voi tökätä kasvin juurelle multaan. Mietin häviävän pienen hetken, että no mullakin olisi kyllä askartelumassaa kotona, mutta kun katsoin tarkemmin myyjän tuotteita, totesin etten itse saisi niin siistiä jälkeä menettämättä totaalisesti hermoja, joten tällä kertaa päätin olla tekemättä ite :)
Ostin kaksi sientä, ja sain myyjältä mukana viestin suomeksi! Katsoin vaan että myyjä on Kreikassa, joten oli ylläri että tekijä onkin syntyjään suomalainen :) Olin kuulemma hänen ensimmäinen suomalainen Etsy-asiakas, ja siitä hyvästä sain kaupanpäälle vielä yhden pienen sienen. Nämä on ihan hurmaavia! Tästä pääset Petradin Etsy-kauppaan.





Halloween lähestyy, ja aluksi en tiennyt ollenkaan että pitäisinkö tänä vuonna bileitä vai en, eikä mulla ollut mitään valmista asuideaa, en todellakaan tiennyt miksikä haluaisin pukeutua, ja mietinkin puolivakavissani jo jotain tooga- tai muumiobileitä :D Mutta kunhan yhden päivän kuumeisesti mietin, niin innostus Halloweeniin sekä idea omaan asuun syntyi, eli ei siinä sitten mitään.
Hennan kanssa käytiin Turun Punanaamiossa hamstraamassa maskeeraustarvikkeita, sillä Hannen kanssa viime vuonna puhuttiin, että nyt täytyy sitten olla jotain hirvistyttävänkauhistuttavia, kun viime vuonna vaan halinalleiltiin ja poneiltiin :P Kyllä näillä pitäisi pärjätä, ja tein jo vähän koemeikkejä... Laitan taas blogin puolelle sneak-a-peekia, kunhan mulla on tarpeeksi matskua :)

Tekoverta, lateksii, arpivahaa, puuterii, voidenappeja...


Mitäpäs muuta... Ruokavalion kanssa ollaan koitettu todenteolla (s)karpata, ja oon suunnitellut ruokia eteenpäin jopa pariksi kuukaudeksi, ettei tulisi niitä hätävararepsuja kun ei tiietä mitä syötäisi. On niitä repsuja kyllä silti tullut, esimerkiksi koko viime viikon söin miten sattuu :P Tällä viikolla ollaan taas ruokalistoissa kiinni, ja pitäisi pikkuhiljaa suunnitella ruuat taas johonkin lokakuun loppuun.
Jalan kanssa pystyn jo toimimaan ihan normaalisti, joten on tarkotus "pikkuhiljaa" palata myös liikunnan pariin. Lainausmerkeissä sen takia, että enhän mä oikeesti osaa mitään tehdä pikkuhiljaa tai puolivaloilla, vaan sitä mennään samantien sitten pää kolmantena jalkana, tai yli 7 km lenkkejä... Mutta tuntuu hyvältä taas kävellä kuten normaalit ihmiset, ja on tuntunut kivalta että on saanut tehtyä jotain. Tarkoitus olisi käydä tässä syksyn aikana ostamassa uimahallille kymppikortti, ja alottaa liikkuminen uudelleen sieltä. Tällä kertaa en ees aio ottaa tuonne "mun" salille mitään ryhmäliikuntakorttia heti kärkeen, sillä pelkään että se jää taas käyttämättä. Eli siinä mielessä nyt oikeasti koitan tuota pikkuhiljaa-asennetta, että en heti ala repimään joka lajia ja päivittäin jotain, vaan jos nyt ensiksi saisin käytyä ees siellä uimahallin salilla ja vesijuoksemassa perus ulkoilun ja mahdollisesti kotijumpan lisäksi. Kyllä mulla on jo vähän ikävä tanssitunneille, mutta katotaan sitä sitten myöhemmin :)
Allaolevat kuvat on keskiviikkoisen 7,5 km pituisen aamulenkin varrelta.




Keskiviikkona tosiaan vietettiin syyspäiväntasausta eli Mabonia, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Kävin sen kunniaksi kävelyllä heti aamusta, ja illalla tehtiin lähinnä sadonkorjuuteemaan sopivia ruokia. Tein myös Elloksen lasikuutioon pienen metsäaiheisen asetelman, joka tosin kaipaa vielä loppusilauksen pienien koristekettujen muodossa, joten laittelen kuvaa varmaankin vasta silloin kun saan ketut :) Nyt alkaa myös olla jo sen verran aikaisin illalla pimeää, että meitsi otti tunnelmavalaistuksen käyttöön ;) Ostin nimittäin allaolevan valoköynnöksen Ellokselta.
Nyt eletään mun lempivuodenaikaa. Syyskuun alussa oli vielä vähän liian lämmintä fiilistelläkseni syksyä, mutta nyt on just sopiva syysilma, sen verran viileää, että voi jo käyttää nahkatakkia. Ihan vielä mulla ei ole neulekausi, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Aurinkoisen kesän jälkeen nautin aina paljon näistä syyspäivistä, kun koko päivä on harmaa ja pilvinen, eikä haittaa jos sataakin. Jopa tämän kesän jälkeen nautin näistä päivistä! Ja pidän myös aurinkoisista, viileistä syyspäivistä kun eri punaisen sävyisiä vaahteranlehtiä on maa täynnänsä. Syksy on jollain tapaa sisäänpäin kääntymisen aikaa, ja en tiedä onko se osittain siksi tällaiselle introvertille mieluisaa aikaa. Sitä vaan tuntee, että tää on nyt minun aikaani, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos haluaa vetäytyä sisälle syömään lämmintä keittoa, pelaamaan pleikkaria viltin alle ja tekemään kotijuttuja. Että näin sen pitääkin mennä, vihdoinkin oon taas elementissäni, eikä kukaan ihmettele miksi mä oon tällainen. Tiiättekö? :)


Syyspäiväntasauksen ruokia: Leipäjuusto- ja kylmäsavuporotäytteiset naudanliharullat, juureksia ja kermakastiketta, ja jälkkäriksi VHH omppupiirakka rahkatäytteellä :)


Eilen sain myös ihan mun viimeisemmän ostoksen kotiin, Iron Fistin My Little Pony -tennarit :) Näiden ovh on edelleen jotain 80-90€:n luokkaa, mutta kaverini Johanna vinkkasi mulle näistä, kun olivat FB-kirppiksellä myynnissä kolmeenkymppiin (ja sis. pk:kin vielä)! Ihan mahtavaa :) Koko on mulle vähän liian iso, mutta korjaantunee jollain hieman paksummalla pohjallisella. Mielestäni nää Iron Fistin ponikuosit ei ole niin siistejä, että maksaisin niistä niin paljon kuin maksavat, mutta näin roimalla alella on hyvä ostaa, ja ohan nää ny söötit ku mitkä :)








En olis uskonut, että tästä postauksesta tulee näin pitkä, mielestäni kun en oo paljonkaan asioita tehnyt, mutta ilmeisesti sitten oonkin... Tämäkin on vielä karsittu postaus :D Ehkäpä koitan postailla näitä pieniä juttuja taas vähän useammin, niin ei tuu tällaisia kilometripostauksia.
Kiitän sinua, jos jaksoit tänne asti :)

torstai 24. syyskuuta 2015

tarujen kansat & luonnontieteellinen museo

Viime lauantaina päästiin vihdoinkin Helsinkiin museokierrokselle, tärkeimpänä Ateneumissa vielä tämän viikon pyörivä Tarujen kansat -näyttely. Käytiin kuitenkin myös Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, sillä 30 ikävuodenkaan jälkeen en ollut siellä aiemmin käynyt, mikä on mielestäni jo suoranainen ihme, kun sen verran on kaikkia luokkaretkiäkin tullut tehtyä.

Meitä piti alunperin lähteä isompikin kaveriporukka matkaan, mutta kaikille sopivaa päivää oli niin hemmetin vaikea sopia, että kyllästyin odotteluun ja vaan ostin mulle ja Makelle bussiliput. Lopulta aioastaan Akke pääsi liittymään meidän seuraan.

Ateneumiin mentiin ensin, enkä ollut sielläkään aiemmin käynyt. Hugo Simberg on aina ollut yksi mun suosikkitaiteilijoista, mutta Theodor Kittelsen oli mulle ihan uusi tuttavuus. Toki etukäteen olin lukenut näyttelystä kertovia artikkeleja, että mistä on kysymys, ja Kittelsenin töitä odotinkin innolla. Ne myös olivat ylivoimaisesti kiinnostavinta antia koko näyttelyssä, ja palasin vielä kierroksen päätyttyä katsomaan niitä. Selailin myös kirjaa, jossa oli paljon Kittelsenin peikkoaiheista kuvitusta. Erityisesti pidin Näkistä sekä Musta surma -kirjan kuvituksista (ja pistin harkintaan kyseisen nidoksen hankinnan Adlibriksestä, olkoonkin norjankielinen ;)). Tykkäsin myös Edvard Munchin talvimaisemamaalauksista. Metallikansaa oli meidänkin lisäksi liikkeellä, sinänsä hauskaa, että samoja töitä katselee innoissaan niin pikkulapset kuin mustiinpukeutuneet metallistit ;)

Näkki

Rutto portailla

Jääkarhukuningas Valemon

Esitelehdykän kannessa oli Hugo Simbergin Halla


Ateneumissa ei luonnollisestikaan saanut kuvata, mutta googlettelin tähän pari esimerkkityötä. Siinä etsiessäni törmäsin valokuvataiteilija Christine Lindeen, joka tekee hieman Kittelsenin tyylistä taidetta yhdistettynä valokuviin. Aivan todella upeita! :) Tomarumin / Christinen töitä pääset katselemaan täältä!

Tässä välissä käytiin Henkassa kaljalla, ja suunnattiin sieltä luonnontieteelliseen. Siellä saa valokuvata, ja otinkin melkein muistikortin täyteen kuvia. Siellä olisi ollut aivan tolkuttomasti nähtävää jos olisi jokaisen lasiakvaarion syynännyt tarkkaan ja avannut jokaisen infolaatikon. Lauantai oli ärsyttävän vilkas museopäivä, ja tuollakin oli kiljuvia lapsia ja muutenkin niin paljon väkeä, ettei tehnyt mieli ihan hirveän kauaksi aikaa jäädä mihinkään pönöttämään. Mutta oli kyllä ihan älyttömän hieno paikka, ja suosittelen lämpimästi kaikille, joita vähääkään kiinnostaa luonto, biologia, evoluutio ynnä muut. Kannattaa vaan varata aikaa enemmänkin kuin pari tuntia, ja ottaa vaikka eväät mukaan. Eniten ehkä olin fiiliksissä alakerran luurangoista ja joistakin yksittäisistä "akvaarioista". Yläkerrassa oli myös hauska telkkarissa pyörivä säätiedotus 20 000 vuotta sitten ihan nykyajan meteorologilla :)
Seuraa paljon kuvia, koska enhän mä osaa päättää mitä sieltä poimisin.




















Kun päästiin takaisin Saloon, vaihdoin vaan nopeesti vaatteet ja lähdin Hennalle viettämään tyttöjen iltaa. Ilta venyikin sitten ihan aamutunneille teurastamolla, vaikka olisi tuntunut ihan hyvältä idikseltä luovuttaa jo siinä vaiheessa kun Hennalta sinne lähdettiin. Olin aivan helvetillisen väsynyt, ja olin sitä vielä pari päivää juhlimisen jälkeenkin :P

Tehkääpäs nyt oikein joukkoryntäys tuonne Ateneumiin, jollette ole vielä käyneet! Näyttely pyörii viimeistä päivää 27.9.!