sunnuntai 4. joulukuuta 2016

kissojen kuulumisia

Dani on ollut meillä nyt kuukauden verran.
Pääosin kaikki on sujunut aika hyvin, mutta edelleenkään Nikki ja Nuno ei varsinkaan siedä Danin loputonta energiaa ja leikkiinkutsuja. Aamupäivät on kaikkein pahimmat sen suhteen. Laumajärjestys on ymmärrettävästi myöskin mennyt ihan sekaisin myös vanhempien kissojen osalta, ja varsinkin Nikki ja Nemo ottavat siinä mielessä toisinaan yhteen. Tai ei voida puhua yhteenottamisesta, mutta Nemo kärkkyy Nikkiä, ja Nikki sähisee ja murisee vaikka Nemo vaan hiippailisi ohi. Musta onkin jokseenkin outoa, että kun tällainen tilanne tulee, niin Nikki "pakenee" jonnekin pieneen koloon, kiipeilypuun taakse, sängyn alle, tuolin alle tms. ja näyttää murinasta huolimatta hyvin alistuvalta, ehkä vähän pelokkaaltakin. Nemo ei tee muuta kuin lähestyy Nikkiä hitaasti hiippaillen. Dani ei näihin kohtaamisiin liity sinänsä mitenkään, että ei ole niissä osallisena, katsoo hölmistyneenä kauempaa mitä tapahtuu :P



Kissojen laumahierarkiasta oon lukenut sen verran, että siihen vaikuttaa onko kissa leikattu vai leikkaamaton, sekä sukupuoli. Meillä kaikki on leikattuja, joten meillä mennään sukupuolen mukaan; naaras on laumanjohtaja ja uros pahnanpohjimmainen. Mutta meillä on kaksi leikattua naarasta ja kaksi leikattua urosta. Oon pitänyt Nikkiä aina laumanjohtajana, mutta tuntuisi omituiselta että leikattu uros koittaisi haastaa laumanjohtajaa. Nuno on mielestäni aina ollut sellainen väliinputoaja, mutta olisko Nikkin ja Nunon asemat kuitenkin vaihtuneet siinä vaiheessa kun Nemo tuli meille? Nemon tulo ainakin totaalisesti pilasi tyttöjen keskinäiset välit, eikä ne ole sen jälkeen olleet samanlaiset kuin ennen Nemoa. Kuulemma pahimmat riitapukarit ovat yleensä arvojärjestyksessä alin ja toiseksi alin. Nikki taas on aina sähissyt ja räkinyt Nemolle, joten se ei ole uutta, mutta tällainen hiippailu ja haastaminen on tullut vasta nyt Danin myötä. Jääpi nähtäväksi mihin väliin Dani itsensä lopulta änkee.

Kaikkien kanssa Dani testailee rajojaan jatkuvasti, ja tytöiltä tulee pelkkää murinaa ja sähinää. Äkkiä Dani kyllä kellahtaa sitten lattialle alistuvan näköisesti, mutta saattaa hyvinkin pian alottaa homman uudelleen. Nemoa Dani alistaa ja on heidän suhteessaan se päällepäsmäri. Nemon kanssa ne juoksee täällä peräkanaa ja leikkii yhdessä, esim. rapinatunnelista on tullut niiden uusi leikkipaikka. Välillä kyllä näyttää siltä että Nemo juoksee tunneliin turvaankin :P Kyllä sitäkin huomaa, että Nemo ei aina jaksaisi Danin kanssa painimista, ja silloin koitan Danin houkutella johonkin muihin puuhiin, mutta aina se ei onnistu kun Nemo olisi se paras leikkikaveri. Nemon ja Danin keskinäiset välit on kuitenkin sen verran hyvät, että vaikka painimisessa karvat pöllyää (Nemolla on vielä kaikenlisäksi jokasyksyinen karvanlähtöaika kun se vaihtaa bikineihin) ja välillä se kuulostaa tosi ilkeältä, niin en ole heistä huolissani. Painin lomassa ne ovat myös pesseet toisiaan.

Nemoa välillä vähän harmittaa kun Dani vie hänen lempipaikat :D


Kun kissat lepäilevät, niin kaikki on rauhallista eikä kukaan kyräile toisiansa. Kaikki neljä myös syö sulassa sovussa vierekkäin. Syöminen onkin sitten edelleen se toinen ongelma. Dani syö kaiken minkä laittaa tarjolle. Nikki on oppinut syömään oman ruokansa nopeammin, ja lisäksi se puolustaa ruokaansa Danilta. Dani tulee aina oman kipponsa jälkeen kärkkymään muiden kippoja, ja Nikkin suhteen se odottaa nätisti vieressä kunnes Nikki on syönyt, ja sen jälkeen menee syömään Nikkin kupilta jos jotain on vielä jäljellä. Nuno ja Nemo taas alistuvasti väistävät jos Dani tulee niiden kipoille, ja se luo aika paljon hankaluuksia. Joudutaan vahtimaan ruokailun ajan kuka syö ja mitä, eikä yhtään helpota että Nemo on alkanut nirppailemaan märkäruuan kanssa :P Siksipä tällä hetkellä raksut onkin pannassa aktivointilaudaltakin, sillä jos niitä on jossain välissä päivää tarjolla, niin Nemo ei suostu syömään märkäänsä. Lisäksi täytyy vahtia että jos Nuno tai Nemo syö vain vähän, niin lähteekö se kupilta omatoimisesti vai ajaako Dani sen pois. Pitäisi varmaan siirtyä neljään tai viiteen ruokintakertaan päivässä, mutta kuka pentele sellaista muistaa :D Voi olla että sitä täytyy vielä yrittää, sillä tää tuntuu välillä ihan toivottomalta kun omat kissat syö niin vähän kerralla ja yks söisi kolmen kissan edestä.


FB-päivitys tänään, juuri kun pääsin sanomasta :P


Danin vatsa on myös ollut löysällä ja siksi meillä meneekin maitohappobakteeria ruuan joukossa. Aluksi oli ihan ripulia, mutta nyt ei enää niin pahana. Luulen että vatsan löysyys johtuu ruokavalion muutoksesta, stressistä ja/tai siitä että se on saanut nyt aika paljon ruokaa. Se on nyt meillä myös päässyt liikkumaan enemmän (sillä on ollut noin 1,5 kk patoutuneet energiat), voi olla että sekin vaikuttaa. Vatsan löysyyden takiakin olisi ihan hyvä vähentää ruuan määrää, mutta en tiedä miten se mahtaa käytännössä toimia... Dania on enää lähes mahdotonta lukita johonkin toiseen huoneeseen syömään :P Viime kädessä vaihdetaan vielä maitohappobakteeria jos on tarvis, mutta luulen ettei se kyllä riipu siitä.

Muutama kaveri on täällä meillä käynyt, ja järjestettiin myös yhdistyksen illanistujaiset meillä. Vaikka oli tupa täynnä äänekästä porukkaa, niin loppuillasta Danikin uskalsi tulla käymään meidän kanssa olkkarissa. Vaikka suurin osa kävi häntä kyllä katsomassa jo makkarin puolella :) Odotin että Dani olis siellä pysynytkin, mutta hirveen rohkea poika hän oli kyllä.
Mussa Dani roikkuu kuin takiainen. Sohvalla se haluaa mahdollisimman lähelle mua, ja jos perseeni nostan niin paikkani menetän. Se seuraa mua minne meenkin, ja jos oon muutaman tunnin kotoa pois, niin sen jälkeen se kiehnää mussa kahta kauheammin. On siis ihan hirveän ihmisrakas kissa kunhan alkujännityksestään pääsee eroon, ja leimautuu vahvasti hoitajaansa. Mulla onkin ollut nyt vähän hankaluuksia jakaa huomiotani neljälle kissalle, mutta yritän kovasti.

Ken perseensä nostaa, se paikkansa menettää.

Ollaan yhdessä kisujen kanssa katsottu Avaraa luontoa. Danista on myös kuoriutunut kainalokissa :)


Meillä on kämpässä viime aikoina vaihtunut huonekalut, ja on tarkoitus rakentaa telkkariseinälle lisää kiipeilytilaa kissoille lähinnä hyllyjen kanssa. Se tosin vaatii vielä yhden huonekalumuutoksen ja siten rahaa, joten ihan näillä näppäimillä sitä ei voi toteuttaa. Kaikki tylsätkin lelut on saanut ottaa lelukopasta esille, ja luulen että joululahjaksi hankitaan vielä joku interaktiivinen lelu, sillä haluan Danin purkavan energiaansa myös muuhun kuin muihin kissoihin tai lisäsyömiseen. Naksuttimeen ehdollistumista ollaan hiukan jo opeteltu, mutta fakta on että mä en jaksa enkä ehdi leikkiä ja temppuilla Danin kanssa niin paljon kuin sen energiatasot vaatisi :D Toivon että nuo lisähyllyt, -lelut ynnä muut auttaisivat noissa kahnauksissa sitten. Tällä hetkellä tuntuu että Danin mielestä paras paikka olisi juuri se, mistä voi käydä jonkun toisen ensin häätämässä pois, ja paras aika käsikähmään silloin kun mamma on kaikkein väsyneimmillään :P

maanantai 21. marraskuuta 2016

juustopäät @ zet baari, salo & hector @ logomo, turku

Huomasin tuossa loppukesästä että Juustopäät on mun synttäreiden tienoilla naapuribaarissa keikalla, ja siitä asti odotin sitä ihan hulluna. Meinasin vaan joutua lähtee viettämään iltaa yksinäni, mutta onneksi Maisa "uhrautui" ja tuli mun kanssa :) Zetassa oli kyllä sen verran paljon porukkaa ja jopa mukana laulavia faneja, että ei olis varmaankaan tuntunut yksinäiseltä vaikka lopulta olis yksin mennytkin. Tämä oli tosi yllättävää! Pelkäsin nimittäin että mesta kumisee tyhjyyttään ja sit taas hävettää.

Luultiin olevamme paikalla hyvinkin ajoissa, mutta kolmas biisi oli käynnissä kun päästiin sisään. Eipä se juuri sitten haitannut, kun kuulin kaikki mulle tärkeet biisit enivei :) En ollut tarpeeksi riehumisfiiliksellä kun ei kukaan muukaan ollut, ja lisäksi Zeta on keikkapaikkana melko perseestä kun jengi kulkee yleisön läpi vessaan ja pihalle ja minne nyt ikinä, joutui vähän muitakin väistelemään. Mutta moni lauloi mukana, ja kylhän siinä heiluttua tuli :) Punainen lumi oli jälleen ihana, Voit sä lopettaa sai jengin laulamaan tosi kovaakin, ja oli siistiä nähdä että bändikin oli mielissään :) Maisakin tunnisti yhden biisin; Mä oon sekaisin :D




Keikka oli niiiiiiiiiin älyttömän hyvä, ja mulle tuli itellekin niin järjettömän hyvä mieli, että olin pakahtua. Fiilis oli jotakuinkin täsmälleen sama silloin viimeksi Juustareiden Tavastian keikan jälkeen (paitti että siellä itkin :D), ja nyt keikan jälkeen tuli juteltua myös jonkun jätkän kanssa, joka oli myös ollut Tavastialla! Oonkin valmis julistamaan Juustopäät Suomen parhaaksi nostalgialivebändiksi - minulle ainakin, fiilis on vaan niin hyvä ♥ Seuraava potentiaalinen keikka ois tammikuussa Helsingissä, mutta sitä tarttee kattoo vähän lähempänä ajankohtaa :)
Yks mitä kyllä keikalla olis kiva kuulla, niin joku biisi Nuori kaunis onneton -levyltä. Ymmärrän kyllä miksei sieltä oo soitettu mitään, mutta ite oon kuunnellut kyseistä levyä ahkerasti koko vuoden '99 ja tykkään kovasti esim. biiseistä Lainelautojen laulu, Pohjaan ja Sinä olit taivas. Minä syön vois ehkä sopia keikkojen yleisfiilikseen? :D Sillon kun levyn ostin, niin Lohjallakin oli vielä ihkaoikea levykauppa.


 


En muista koska viimeksi oon kehunut jotain bändiä henkilökohtaisesti, tai laittanut fanipostia - veikkaan 9v sitten Profane Omenia ja ensimmäistä keikkaa jota olin todistamassa, sillon löysin Tompan IRC-Galleriasta - mutta nyt jäi niin tosi hyvä mieli keikasta, että oli laitettava bändille viestiä Facebookissa, tämä kun käy nykysin niin helposti. Kyllä tällä taas hetken aikaa pärjää :)


Viikko myöhemmin Hector konsertoi Turussa. Meinasin jäädä ilman lippuja, mutta sain kuin sainkin meille paikat riviltä 25. Vasta sen jälkeen huomasin että Logomossa järkätään vielä lisäkonserttikin joulukuun puolella... Mutta ei se mitään, paikat oli vallan hyvät :) Hector on sellainen, jonka oon jo vuosia halunnut nähdä livenä, mutta lippujen ostaminen on jäänyt, kun meiltä kahdelta se syö sen verran ison siivun budjetista. Nyt oli kuitenkin vähän sellainen "nyt tai ei koskaan" -fiilis, että se siivu oli pakko käyttää.



Konsertti kesti väliaikoineen 3 tuntia, mikä tuntui siltä ainoastaan siksi että perse puutui penkissä :P Mutta muuten aika meni tosi nopeasti. Muutama itselle tylsä biisi oli joukossa, mutta toisaalta tuli sellaiset omat lempparit kuin Herra Mirandos, Olen nielaissut kuun, Palkkasoturi, Woyzeck, Mandoliinimies, Yhtenä iltana, Nostalgia sekä Ake, Make, Pera ja mä. Herra Mirandos kun alkoi - tuli vielä ihan alkukeikasta - niin hanat aukes ja itkin koko biisin... Niin kävi myös Yhtenä iltana -biisille, ja tippa oli muutenkin linssissä vähän väliä. Bändillä oli mukana tinapilli, ja siinä vaiheessa kun se alkoi soimaan, pelotti jo, koska rakastan tinapillin sointia ja sitä tunnelmaa. Tottakai tinapilli oli mukana Yhtenä iltana -biisissä, joka on mulle tosi rakas :P Hector lauloi duettona Aili Ikosen kanssa Jos sä tahdot niin -kipaleen. Ei oo kauaakaan aikaa kun mietin kyseistä biisiä kun se radiosta tuli, että biisissä on tosi hienot lyriikat, mutta voi jeesus kun mä vaan vihaan Jippua... Keikalla biisi oli siis todella, todella hyvä, koska ei Jippua mailla halmeilla :) Vanhan kirkon puisto oli myös tosi yllättävä, en muista oonko koskaan kotona kuunnellut sitä. Mutta olipa hienot välikitarasoolot ja systeemit. Hokattiin kotimatkalla että ei tullut Juodaan viinaa, mutta ehkä se nykysin sopii paremmin Korpiklaanin repertuaariin muutenkin :D





Viime aikoina on ollut paljon hyviä ja ihania keikkoja. Oon nauttinut niistä tosi paljon, sillä oon käynyt katsomassa ne siviilissä, rentoutuen ja rakkaiden ystävien kanssa. Kyllä monen kohdalla lähteminen oli vaikeaa, en kiellä, mutta luulen että se on johtunut ainoastaan siitä, että kaikilta muilta ajatuksilta en oo ehtinyt fiilistellä keikkoja etukäteen, ei oo ollut sellaista kihelmöivää odotusta.

Viime päivinä oonkin harrastanut ahkerasti kaikenlaista siivoomista, niin kotona kuin elämässä yleensäkin. Oon poistanut mun somesta ihmisiä, jotka tuovat mulle jollain tapaa pahaa mieltä, tai ihmisiä joiden kanssa en oo lopulta juuri koskaan jutellutkaan esim. Facessa. Luulen että helposti voisin poistaa vielä lisääkin, mutta se tuntuu niin lopulliselta somemaailmassa, enkä halua "pistää välejä poikki", you know :D Oon myös poistunut faceryhmistä, jotka ärsyttää mua liikaa.
Oon myös tauolla Nousuun kirjoittamisesta, ja se on tuntunut sen verran hyvältä, että tuntuu jotenkin väärältä että tauolta vielä palaisin. Esy-asioita on tullut myös pohdittua, että pystynkö jatkossa miten tehdä siellä hommia. Oma osallistuminen pitäisi jotenkin organisoida uudelleen. Mä esimerkiksi vihaan puhelimessa puhumista, ja sitä tässä on kyllä meikäläiselle ihan liikaa :P Samoin mulla ei aina oo autoa käytössä kun pitäisi olla, ja jos Make saa töitä jostain kauempaa, niin auton käyttö on mulle entistä hankalampaa. Mutta tämä jää nyt toistaiseksi pohdinnan alle. Haluaisin vähentää ajoissa omaa stressiäni, mutta en muiden kustannuksella.

Kotona alotin siivoomaan kaappeja, pistin pois aika paljon tavaraa. Sekä kierrätykseen että roskiin. Puolet vaatekaapin sisällöstä kiikutin verkkokellariin, niin ettei mulla ole niillä hyllyillä epäsopivia vaatteita lainkaan. Kaikkea en raaskinut pistää kiertoon, sillä mulla on vielä vakaa aikomus mahtua edes joihinkin niistä :P Pistän myös vähän huonekaluja vaihtoon. DVD-leffoja pohdin kovasti; tekeekö niillä lopulta enää mitään? Oon aina ollut sellainen, että pitää olla se hypisteltävä materiaali myös, mutta kuinka paljon noita samoja leffoja tulee sitten kateltua. Veikkaan että yhtäkään leffaa, mikä mulla on hyllyssä, en oo kattonut yli viittä kertaa ikinä. Mutta en raaski pistää niitä kiertoon, siellä on suurin osa mun lempileffoista, tv-sarjoista puhumattakaan. Tuo hylly vaan vie aika paljon tilaa ikäänkuin turhaan... Sama juttu kyllä kirjojen kanssa. Mutta kyllä niitä nyt jonkun verran tarvii olla joka kodissa, vai :P Mutta kodin kanssa tavoite on selkeys ja helpompi siivottavuus. Sitä varten täytyy luopua jostain, ei oo paljon vaihtoehtoja. Tarkoitus olis rahatilanteen salliessa vaihtaa myös sohva, olkkarin matto ja mielellään myös sohvapöytä samasta syystä. Harmi vaan että tää kaikki uudistus vaatii rahaa, jota meillä ei ole :P

Seuraavaksi pitäisi jo valmistautua jouluun, en käsitä oikein sitäkään. Mutta jospa nyt ensin pääsisi tästä kodin kaaoksesta eroon :)

torstai 10. marraskuuta 2016

tämä on dani

Dani eli Vallu tuli syyskuussa yhdistyksen ensisijoituspaikkaan löytökissana, "Nelospaikan viiksivalluksi". Normaalisti meillä kesyt löytökissat lähtevät ensisijoituspaikasta löytöeläintaloon lain määräämäksi 15 vuorokaudeksi, kunnes kissalle etsitään uusi koti. Danista ei kukaan saanut selvää onko se villi, puolivilli vai arka kesykissa, sillä se nökötti hiljaa häkin sisällä olevassa kuljetuskopassa aina kun kissalassa kävi. Söi kyllä hyvin ja kävi laatikolla normaalisti, mutta vain kerran se todistettavasti oli kopan ulkopuolella sen aikaa, että siitä sai otettua kuvan. Dani oli meidän ensisijoituspaikassa sen 15 vuorokautta ja siitä tehtiin myös löytöilmoitus Facebookiin. Oli mahdollista että kissa olisi vain ollut kulkurina pidemmän aikaa. Kukaan ei kissaa kaivannut.



Olin täysin vakuuttunut, että häkissä kissalaoloissa Dani ei antanut itsestään todellista kuvaa, vaan se on pakko saada sijaiskotiin. Ja lisäksi sen nassu oli niin julmetun söpö että rakastuin siihen päätäpahkaa :D Niinpä se käytettiin eläinlääkärillä leikattavana, madotettavana, rokotettavana, sirutettavana, FIV+FeLV-testattavana ja lisäksi siltä otettiin mykoplasma+herpes -testi - toimenpiteet, jotka tehdään meidän kaikille kissoille. Kollipoika Dani arvioitiin 4-5-vuotiaaksi, ja ainoa "vika" mikä löytyi, oli yksi puuttuva etuhammas. Sieltä se meni häkkinsä kera Johannan luo sijaiskotiin. Olisin ottanut kissan meille jos eristysmadollisuudet olisivat paremmat, mutta virustestien tuloksiin saakka olisi parempi jos se olisi sijaiskodissa, missä sijaiskissat saavat oman huoneen.

Kun Dani oli ollut viikon sijaiskodissa, se alkoi juttelemaan hoitajalle, eikä joka kerta lähestyessä paennut häkin nurkkaan. Kahden viikon jälkeen se oli jo syönyt kädestä, tarponut, heittäytynyt kyljelleen, puskenut ja tavannut toisia kissojakin ♥ Vaikka sisimmässäni tiesin että kissassa on potentiaalia, niin en olisi osannut toivoa, että kehitys olisi noin nopeaa, kerrassaan upea juttu :)
Kun kuukauden päästä Dani vietiin tehosterokotukselle, niin päätettiin että samalla se siirtyy meille. Johannalle oli tullut lisää sijaiskissoja ja tilat alkoi pikkuhiljaa loppua kesken. Dani oli Johannan luona käyttäytynyt muita kissoja kohtaan oikein hyväksyvästi ja kiltisti, joten aateltiin että sen lienee paras lähteä tutustumaan loppuelämänkotinsa kissoihin ja ihmisiin, ennen kuin kiintyy liiaksi Johannan perheeseen. Danille ei siis tarvitse etsiä loppuelämänkotia, vaan nyt voin jo melko varmuudella sanoa, että se löytyy meiltä. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen sijaiskotiin laittamista, mutta parista asiasta piti saada ensin varmuus: onko se terve, ja käyttäytyykö se hyvin muiden kissojen kanssa. Seuraavaksi sitten jännittikin miten meidän Nikki hyväksyy laumaan uuden, aikuisen kissan. Uuden kissan laumaan tuominen on aina riski, mutta päätin sen ottaa. Vaihdettiin hajupeittoja viikkoa aikaisemmin. Meillä sniffailtiin Danin pyyhe läpikotaisin, ja Nemo makoili sen päällä jatkuvasti, ja kun ei makoillut, niin se paini sen kanssa. Tuntui ihan siltä kuin tyyppi ei malttais odottaa mitä tuleman pitää :D Dani taas ei kuulemma suostunut koskemaan meidän kissojen petiin ja vilttiin pitkällä tikullakaan.

Toljottelua. Dani makasi mieluummin puhtaassa hiekkalaatikossa kuin pehmeässä pedissä.


Danin tutustuminen uuteen kotiin lähti käyntiin maanantaina meidän makuuhuoneesta. Häkki oli kätevä ensimmäisiksi päiviksi, mutta halusin mahdollisimman pian päästää sen kulkemaan vapaana, sillä se oli kyllä viettänyt häkissä aikaa ihan tarpeeksi kauan, ja oli jo Johannan luona ehtinyt tottua myös vapauteen. Ensimmäisen päivän se oli meitä kohtaan hiukan epäluuloinen, mutta ruoka ja lässyttely auttoi paljon. Dani oli jo ensimmäisenä iltana niin reipas, että päästettiin omat kissat pällistelemään sitä häkin läpi. Eivät olleet Danista juuri moksiskaan, kun se ei päässyt iholle. Feliway pöhisi myös seinässä koko ajan. Danin reippauden takia kokeiltiin jo toisena päivänä kissojen tutustuttamista ihan vapaana. Aluksi se tuntuikin sujuvan ihan suht hyvin ja Dani tykkää toisista kissoista ihan hirveesti, ehkä vähän liikaakin sillä se hämmensi meidän kakarat totaalisesti. Nuno ja Dani sähisi toisilleen kaikkein eniten, ja kun kuulin että Dani ahdistuu liikaa sängyn alla, niin lopetettiin siltä päivältä. Loppupäivän ja yön Dani sai olla makkarissa vapaana ja mä nukuin sen kanssa siellä, kun Make nukkui muiden kanssa olkkarissa. Tämä sujuikin oikeen mainiosti, Dani nukkui välillä sängyn alla, välillä avonaisessa häkissä ja välillä mun kanssa sängyssä. Aamuun mennessä se oli saanut jo rutkasti lisää itseluottamusta, ja kolmantena päivänä uskalsin heti aamupalan jälkeen päästää kissat taas tutustumaan. Lyhyen aikaa pidin Nunon häkissä jottei Dani heti pelästy, mutta puoleen päivään mennessä kaikki kissat oli makkarissa sulassa sovussa. Olisko ollut torstaina kun pistettiin häkki kasaan, raapimistynnyri paikoilleen ja uusi, ylhäältä sisäänmentävä hiekkalaatikko makkarin puolelle. Tosi nopeasti sekä omat kissat että Dani oppivat sitä käyttämään, mikä oli tosi helpottavaa, sillä Dani on melkoinen hiekan paiskoja.



Ensimmäisellä viikolla viikonloppuun mennessä Dani oli saanut jo sen verran itseluottamusta että alkoi viettää aikaa olkkarissakin. Suunnilleen näihin aikoihin tytöt suhtautui siihen jo vähän suopeammin vaikka sähinää kuuluikin jatkuvasti. Mutta Nemosta alkoi päästä sellaisia ääniä mitä en koskaan oo kuullut siltä, hirveää ulinaa ja sähinääkin. Yllätyin tosi paljon, sillä Nemo on näistä ollut se, jonka kuvittelin olevan kaikkein helpoin uuden kissan kanssa, se kun ei oo koskaan sähissyt, murissut tms. Yllätys oli myös suuri sen suhteen, että Nikki oli kissoista kaikkein rauhallisin Danin seurassa, loppuviikosta se oli jo lähestulkoon välinpitämätön sitä kohtaan. Huushollissa oli rauhaisaa kun Dani oli rauhallinen ja nukkui, mutta sen valtava energisyys tuntui olevan meidän kissoille se suurin ongelma. Ne eivät ymmärtäneet sen jatkuvaa sähellystä ja leikkiinkutsuja. Läkähdyksiin leikittäminenkin tuntui auttavan vaan seuraavaksi vartiksi, vaikka tehtiin sitä useasti päivässä. Hetken aikaa olin jo tosi epätoivoinen, että tuleeko tästä perkele yhtään mitään. Ruokinta oli myös ongelmallista, sillä Dani hotkasi oman ruokansa alta nanosekunnin, ja ryntäsi heti sen jälkeen toisten ruokakipoille, jotka tietysti on about koskemattomia sillä meidän katit syö niin hitaasti eikä kaikkea kerralla :/ Jouduttiin siis loppuviikosta tarjoilemaan Danille taas ruoka suljetussa huoneessa. Samoin omien kissojen takia oli välillä pakko laittaa Dani toiseen huoneeseen rauhottumaan.



Sunnuntai olikin sitten päivä jolloin tapahtui paljon. Dania leikitettiin aamupäivästä ja päivällä paljon, joten päivä oli suurimmaksi osaksi tosi rauhallinen. Illansuussa tein omia juttujani joita Dani tuli uteliaana seuraamaan, samoin lopulta sitten omatkin kissat, ja ne seurailivat rauhassa mun touhuja. Iltapalaksi kissat saivat broilerin suikaleita, ja olin jo viemässä Danin kippoa makkariin, mutta hän päätti jäädä siihen missä muutkin kissat syö. Onneksi kyseessä oli nyt ruoka, jonka omatkin kissat syö heti, niin ei ollut ongelmia. Ennen nukkumaanmenoa leikitin vielä Danin meidän makkarissa, ja yllätyksekseni Nemo tuli leikkiin mukaan :) Ei niin aktiivisesti kuin Dani, mutta höyhenlelu kiinnosti sitäkin, eikä sitä tuntunut kovin kovasti Danin hösääminen haittaavan, vaikka päinkin tuli useasti.
Maanantain vastainen yö sujui kutakuinkin rauhallisesti, ite en ainakaan herännyt mihinkään ääniin. Aamulla Dani ja Nemo vetivät täällä rallia peräkkäin ja pitivät vain "nättejä" ääniä :D Olin ihan äärettömän helpottunut! Ja hämmästynyt siitä, kuinka paljon voi yhen vuorokauden aikana oikeen tapahtua. Dani myös pikkuhiljaa oppi miten aktivointilaudalta saa sapuskaa. Maanantaina sain myös todistaa kissojen mahtuvan samalle sohvalle, Nemo jopa meni niin lähelle että olivat melkein toisissaan kiinni :)



Toisella kotiutumisviikolla ollaan tehty jo ihan normaaleja kotijuttuja, ja kissat on olleet pääasiassa suht lempeitä toisilleen. Tytöt sähisee Danille vielä jos se tulee liian liki, mutta Nemon kanssa ne menee täällä peräkanaa, leikkii ja painii. Ja Dani jos poistuu Nemon näköpiiristä, niin usein Nemo kipittää sen perään :) Enää ei ulista, mutta hirveän paljon kaikkia muita ääniä päästellään, ja alan kohta vakaasti olla sitä mieltä, että kyllä kissat naukuvat toisillensakin :P Oli hirmuinen helpotus että Nemo tulee sen kanssa hyvin juttuun, sillä juuri Nemolle alunalkaen halusinkin leikkikaverin :)
Ruokinnan kanssa on vähän vielä puljaamista, jotta kaikki saavat tarpeeksi syödäkseen. Mutta seuraava askel olisi tutustuttaa Dani vieraisiin ihmisiin ja opetella vähän naksutinkoulutusta :) Onneksi häntä on helppo motivoida vaikka millä.

Kaikenkaikkiaan Dani on ollut meillä ihan älyttömän reipas, käyttäytynyt niin meitä kuin kissojakin kohtaan nätisti jne. Kaikki kunnia siitä sijaiskotiin Johannalle tehdystä työstä, mä vain poimin kypsymässä olevan hedelmän :D Voi kun Dani osaisi kertoa tarinansa. Sen ystävällisyys ihmisiä kohtaan viittaisi vähän siihen, että sillä on joskus ollut koti, mutta toisaalta moni tavallinen kodin juttu tuntuu olevan sille aivan uutta, kuten esimerkiksi taulut seinällä sekä telkkari (ah, Avara luonto). Ja mistä kumpuaa tuo rakkaus muihin kissoihin? Plus mä en saata uskoa että se olisi jo yli neljävuotias, niin kakaralta se vaikuttaa. Dani ei pyri ulos, esim. parvekkeelle, ja löysi heti kiipeilypuun riippumatosta hyvän köllöttelypaikan. Äkkinäisiä liikkeitä se pelästyy herkästi, ja väistää kun ihminen kävelee kohti.


Majakka ja perävaunu


Dani sai nimensä musiikkimaailmasta, kuten nämä meidän toisetkin kisut. Dani tulee toki Cradle of Filthin Dani Filthistä :) Hän tulee kyllä aina ja ikuisesti tulemaan toiselta nimeltään Vallu, ei sille mitään mahda. Sitä on kutsuttu Valluksi jo toista kuukautta eikä Makekaan sitä enää muuksi osaa kutsua, mutta mä haluan sille toisen nimen :D Dani tuli meille sattumalta Halloweenina 31.10., ja samalla kun hokasin päivämäärän, hokasin myös että mun lemppari-Halloween-leffassa, Hokkus Pokkuksessa tämän pikkutytön nimi on myös Dani, heh :D Poitsun synttäreitä vietetään varmaan jatkossa syyskuussa, jolloin hän pääsi sijaiskotiin ja uuden elämän alkuun.

Toisella viikolla kaikki kisut mahtuivat samaan kuvaan :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

keikkoja ja teatteria

Tässä lokakuun loppupuolella sitä on harrastettu keikkailua ja teatterissa käyntiä suht urakalla.

Ensin oli vuorossa Antti Tuisku Logomossa, jonne lähdettiin Hennan kanssa. Töistä pääsin kahdelta, viideltä lähti bussi Turkuun ja seiskalta alkoi keikka. Klo 23 lähti bussi takaisin Saloon, eli oltiin jo aikasin takas kotona. Mikä oli vain ja ainoastaan aiheellista, sillä mä olin niin väsynyt että humalakin tuntui kolminkertaiselta sen takia.


Väkeä Logomossa oli tosi paljon, Henna puhui että 3000 lippua myyty ennakkoon. Päästyäni mun järkyttävän kamalasta pissahädästäni käytiin vielä pikaröökillä ja baaritiskin kautta heilumaan. Pysyteltiin siellä anniskelualueen puolella, mikä oli lopulta aika kaukana lavasta, mutta screenien ansiosta näki vähän paremmin mitä tapahtuu. Joskin Antilla on hienot tanssikoreografiat tanssijoiden kanssa, niin niitä olisi mieluusti nähnyt jostain paremmasta kulmasta.



En saanut hyviä kuvia, joten keskityin juomiseen ja heilumiseen. Kaikki tarpeelliset biisit tuli ja kivaa oli :)
Tosiaan meinasin nukahtaa jo Hesen pöytään, lopulta jaksoin bussissa johonkin Kaarinaan asti kunnes nukahdin, ja heräsin vasta kun Henna herätteli, että sä jäät seuraavaksi.


Seuraavaksi oli Marissan seurassa Profane Omen On the Rocksissa Helsingissä. PeeOon Beaten into Submission -debyyttilevyn julkaisusta on kulunut 10 vuotta, joten pojat järkkäsivät pienen juhlakiertueen. Keikoilla soitettiin koko Beaten-levy ja muutama uudempi biisi päälle. Kyseinen levy on ehkä mun ultimaattisin lempilevy, ja ne biisit tuo mulle hirveesti muistoja mieleen sen lisäksi että ne on vaan aivan helvetin hyviä biisejä. Olinkin siis superinnoissani tästä keikasta, vaikka rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tässä kuussa keikoille lähteminen on ollut henkisellä tasolla työn ja tuskan takana, kun tekisi vaan mieli murjottaa kotona.



Mutta enivei, sinne mentiin ja Marissa oli kuskina, joten ei tarvinnut edes bussissa istuskella. Eikä tarvinnut baarissakaan venailla kuin puolisen tuntia. Moikkailtiin poikia kun nähtiin, ja Sinnan ja Zinan bongasin just kun keikka alkoi, olinkin jo ehtinyt ihmetellä että missä mun kaikki Profane Omen -kaverit on :P
Olin yhtä hymyä heti ekasta biisistä lähtien. Tällä kertaa ei riehututtanut, mutta tuli ihan älyttömän hyvä mieli siitä huolimatta ♥ En juonut kovin paljoa, mutta se oli ihan hyvä, jos oisin ollut enemmän humalassa niin oisin varmaan itkenyt läpi keikan :D Normaalisti riehun eturivissä ja mulla on hyvin vähän käryä siitä mitä tapahtuu mun takana, niin tää oli oiva tilaisuus tarkkailla muuta yleisöä :D Oli jotenkin huippua huomata kuinka paljon Rocksissa oli paikalla hyvinkin intohimoisia Profane Omen -faneja, ja poikien kavereita, jotka on olleet mukana koko tän 10 vuotta ja enemmänkin. Tämä olikin sitten mun 25. Profane Omen -keikka, enkä oo ainuttakaan paskaa keikkaa tältä bändiltä todistanut, ja jokainen keikka on ollut tavalla tai toisella viihdyttävä :) Kyseisellä viikolla mun stressikäyrä oli niin korkeella, että toivoin hartaasti, ja itseasiassa myös uskoin siihen etukäteen, että PO:n keikka saa sen käyrän laskemaan. Niin se tekikin, ja itseasiassa samantien katkaisi koko stressikäyrän. Seuraavana päivänä oli jo paljon levollisempi mieli.


Profane Omen - FMH live


Tällä viikolla käytiin sitten Maken kanssa Turun Domino-teatterissa kattomassa Rock of Ages -musikaali. Sain sinne akkret Nousun kautta, ja totesin että mun on tämän jälkeen pakko pitää ainakin taukoa Nousun jutuissa, jollei sitten lopettaa kokonaan. Ei vaan yksinkertaisesti aika riitä, ja juttujen suunnitteleminen luo enemmän stressiä kuin mielihyvää, vaikka kuinka kulttuuria rakastankin. Mieluummin sitä käy keikatkin katsomassa "siviilinä" ja rentoutuen, kuin että pitäisi stressata vielä valokuvaamisesta (jossa muutenkin oon niin laiska nykyisin) ja siitä mitä järkevää sanottavaa siitä keikasta olisi.

Enivei Rock of Ages oli ihan huikee. Mun omat kokemukset kyseisestä musikaalista rajoittuu sen elokuvan näkemiseen, missä oli Stacee Jaxxin roolissa Tom Cruise, ja joka floppasi aika huolella. Eipä siinä, mun mielestä sekin oli hyvä kun en musikaalia entuudestaan tuntenut, mutta juoni siinä oli eri kuin oikeassa. Päälimmäisenä tästä Turun Kaupunginteatterin versiosta jäi nyt mieleen aivan ihana Aki Louhela, joka oli paitsi hauska, niin paljon monipuolisempi laulaja kuin mitä oon aatellut. Ja sitten tämä miespääosan esittäjä Mikael Saari. Kuka ihme se on, ja miten se on noin hyvä? Ekan puoliajan loppupuolella, kun Mikael lauloi pätkän Cum on Feel the Noizea, niin en tiennyt miten päin oisin penkissäni istunut, kun se kuulosti niiiiiiiin siistiltä! Teki mieli loikkia penkkirivistön yli lavan eteen bailaamaan, ja toisaalta meinasin purskahtaa itkuun :D Tuon lisäksi jäi mieleen Mikaelin ja naispääosan Anna Victoria Erikssonin duetot, SEKÄ koko musikaalin paras Aki Louhelan ja Mika Kujalan duetto - ihan sairaan hyvä. Mulla tulee muuten Mika Kujalasta vieläkin aina mieleen se heppasarja kun tuli joskus 90-luvulla... mikäs se oli... Lämminveriset. Myös päätösbiisi Don't Stop Believin' oli hieno. Teki mieli huutaa vaan, että "vittu mä rakastan musikaaleja!!!", ai vitsi ♥
Domino-teatterissa sai ostaa popcornia saliin, oli vähän hassu fiilis syödä poppareita teatterissa.



Muutama vuosi sitten Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa oli Jekyll & Hide, sekä syys- että kevätkaudella, ja me ei saatu aikaseksi ostaa lippuja sinne! Nyt harmittaa aivan sairaasti. Ja Lahdessa oli joskus Hair-musikaali, jossa oli mukana myös Hector. Nää on jäänyt vaivaamaan mua erityisesti.
Huomaan, että keikat on jossain määrin alkanut pikkusen kyllästyttää, etenkin kun pitää lähteä kotikaupungin ulkopuolelle niitä kattomaan, niin jos pystyiskin alkaa panostamaan enemmän teatteriin. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, ei joudu kattelemaan känniääliöitä eikä seuraavana päivänä oo krapulaa. Nyt kuulostan vanhalta...

Suosittelen kyllä ehottomasti tätä Rock of Agesia, tulee oikeen hyvä mieli :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

erin @ salo

Viime lauantaina Erin oli konserttisalikeikalla Salossa, Kivassa.
En tiedä onko mulla yhtään salolaista kaveria joka Erinin lipusta maksaisi, joten kysyin Sannilta josko se lähtis mun kanssa :) En ees muista koska ollaan viimeksi Sannin kanssa nähty, en varmaan veikkaa kauheen väärin jos sanon että 6 vuotta sitten, kun Sanni auttoi muuttamaan mun roinia Lohjalta Saloon.

Meillä oli hyvinhyvin rauhallinen lauantai-ilta :D Sanni joi illan aikana huimat 3 pientä siideriä ja mäkin vain 4 vähän isompaa. Sanni tuli hyvissä ajoin neljän aikoihin, jotta ehdittiin pulputtaa tarpeeksi ennen keikkaa. Keikka alkoi jo seiskalta ja loppuikin joskus ysin jälkeen. Paikat meillä oli toisella rivillä. Mua taas jännitti etukäteen vähän, koska edellisestä Erinin keikasta oli aikaa pari vuotta, mutta nou hätä, kyllä mä tän handlaan, ajattelin. Keikka alkoi Annan maani pyöriä- ja Mä kuulun tähän -biiseillä, ja vaikka kaikki oli ollut ihan ok, niin jouduin nää pari ekaa biisiä keskittyä hampaiden yhteen puremiseen ja siihen etten rupee parkumaan. Eka biisi kun oli ohi, niin meinasin jo huokasta helpotuksesta, kunnes "Kesäpäivän äänet peittää surrutellen ampiainen...", yääääh :D




Enivei asiat helpottui huomattavasti tuon alun jälkeen. Ekalla puoliajalla kuultiin vanhoja tuttuja biisejä, mutta juuri ennen taukoa soitettiin illan eka uus biisi tulevalta levyltä, Anna kun mä yritän. Toisella puoliajalla tuli enemmänkin uusia biisejä; Kohta hänen, Seliseli, Gangsta ja Sydäntä särkee. Tosi mielenkiintoisen kuuloisia ja hyviä uusia biisejä, täytyy sanoa :) En tykännyt ollenkaan Kohta hänen -biisistä kun sen kuuntelin Spotifysta, mutta oli ihan eri asia kuulla se livenä ja katsoa Erinin ilmeitä ja eleitä, meinas ihan ruveta itkettään :D Anna kun mä yritän jäi mieleen kesätunnelmaltaan, ja Seliseli ja Gangsta (Lohja mainittu!) oli sellaisia että tekis vaan mieli kuunnella uudestaan ja pistää bileet pystyyn. Näillä näkymin levy kuulemma ilmestyisi 11.11., joten sitä ootellessa :) Keikan päätti Oisko se toi, olisin ite toivonut jotain menevämpää vikaa biisiä.
Salon yleisö ei seisonut ja bailannut kertaakaan, en oikeen tiiä oisko pitänyt ite näyttää mallia vai ei :D En muutenkaan tiennyt yhtään miten päin oisin siinä tuolissa ollut, kun tanssijalkaa vipatti ihan koko ajan. Voe kökkö kun en tykkää näistä konserttisalikeikoista...




Huomasin Vesan tulevan vielä käymään lavalla, joten kysäsin siltä biisilistaa ja kehuin uusia biisejä :) Kun lähdettiin takasin meille päin, niin kierrettiin muutaman Pokestopin kautta :D Vähänkö ketutti, että kun istuttiin jo odottamassa keikkaa, niin nearbyhin tuli näkymään Snorlax. Hiukan teki mieli huikata jollekin että voitteko alottaa vasta vartin päästä, pakko saada toi Snorlax :D Mietittiin pienen, häviävän hetken ajan lähteäkö keikan jälkeen baariin vai ei, mutta kuten Erinkin sanoi, niin yökerhot on kokeneet samanlaisen inflaation kuin nukkien kanssa leikkiminen joskus lapsena. "Yhtenä päivänä mä vaan havahduin kesken leikkien / keskellä tanssilattiaa, että miks mä teen tätä? Ei tää oo yhtään kivaa." Eli me jäätiin meille kuuntelemaan musaa, ja jossain vaiheessa käytiin hakee pizzaa (ja metsästää poksuja).

Aamulla kun nousin ylös, niin Sanni oli jo keittämässä kahvia ja tiskaamassa! Mitä täällä tapahtuu? Hullu nainen. No, siellä hän tiskas ja kiillotti tiskipöydän, ja minä olin ikuisesti kiitollinen sotkun siivoomisesta ^_^ Koskapa ei ollut niin vähällä juomisella mitään oloja, niin puoliltapäivin lähettiin käymään vielä Pirilän Kukkatalossa shoppailemassa. Sanni osti ainakin samettilehden ja pitsilehtiä, itelleni ostin kilpipiilean, kaksi eri itulehteä sekä orkidean. Käytiinpä siinä vielä ajelemassa ja mä nappailin meille pokepalloja ja poksuja, Sanni sai vaik kuin monta uutta :)

Harmi ettei muistettu mitään welfieitä ottaa, mutta olipa kiva ja rauhallinen viikonloppu vaihteeksi, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa :)



Tää olikin ehkä ensimmäinen asia mistä oon nauttinut koko menneenä syksynä. Tää syksy on ollut jotenkin poikkeuksellinen, sillä syksy on mun lempivuodenaika, ja syyskuu saisi kestää oikeasti useamman kuin yhden kuukauden. Mutta nyt ei oo innostanut mikään. Ei oo kiinnostanut ostaa syyskukkia parvekkeelle, ulkotöistä johtuen ei oikeen ihana ruskakaan innosta, saati sitten ulkoilu. Ja mikä pahinta, mä en ole yhtään innostunut Halloweenista. En tiiä mistä nyt tuulee, mutta ärsyttää oikeen itteänikin. Paras syksy on kohta ohi, ja se on mennyt mulla yhtä sumussa kuin koko kesäkin. On ollut pieniä valonpilkahduksia, kuten isot, rapisevat lehtikasat töissä, muutamat uudet kivat vaatteet ja kengät, sekä sijaiskissan huima edistyminen sijaiskodissa. Mutta ehkä tää tästä, täytyy vaan jotenkin saada jäsenneltyä ajatukset uudelleen viimeistään kun työt loppuu maanantaina. Sitä päivää oonkin odottanut jo useemman viikon :P

Mulla on tänä vuonna pukannut ennätysvähän blogipostauksia, mutta niin on vissiin vähän muillakin. Poistin juuri kymmeniä blogeja lukulistalta, kun eivät ole vuoteen päivittyneet lainkaan. Munkin elämän hurjista käänteistä saa kaiken oleellisen kyllä selville Instaa seuraamalla, joten ymmärrän hyvin ettei blogin kirjoittaminen oo enää niin oleellista - riippuen tietysti vähän blogin sisällöstä. Mutta koitetaan sinnitellä :)

tiistai 11. lokakuuta 2016

pohdintaa eläintaidoista

Mä oon viime aikoina miettinyt ihmisten eläintaitoja ja kuinka ihmiset pitää lemmikeistään huolta.
On toisaalta nouseva "trendi" pitää lemmikistään hyvää huolta ja tarjota sille parasta mahdollista huolenpitoa, mutta toisaalta talous on retuperällä eikä kaikilla ole varaa pitää lemmikistään huolta. Eläinlääkäri ei ole halpaa hommaa, eikä lemmikkiä mielellään viedä lääkäriin ennen kuin äärimmäisessä hädässä.

Mutta sitten ne eläintaidot. Mun mielestä jokaisen lemmikinottajan pitäisi suorittaa jonkinlainen lemmikin ajokortti, joka kohdistuu juuri siihen kyseiseen eläinlajiin, mitä ollaan ottamassa. Keskityn tässä kirjoituksessa nyt kissoihin, mutta sama pätee minkä tahansa lemmikin kanssa. Ottaako ihmiset ollenkaan selvää minkälaisen eläimen kanssa tulevat olemaan tekemisissä? Lukeeko kukaan uusi kissanomistaja esimerkiksi kissan käyttäytymisestä kertovia kirjoja? On ihan järkyttävää kuinka epätietoisia ihmiset ovat kissan stressikäyttäytymisestä tai niinkin yleisestä sairaudesta kuin virtsatievaivat. Tai ylipäänsä kissan lajinomaisesta käyttäytymisestä. Tai ottaako tuleva koiranomistaja esimerkiksi selvää, miten eroahdistuskoiran kanssa kuuluu toimia? Niinkin yleinen ongelmakäyttäytyminen pitäisi mun mielestä ottaa huomioon ja tarkastelun alle jo etukäteen.
Hirveen useesti jos kissa käyttäytyy kotona arvaamattomasti, hyökkäilee nilkkoihin ja puree, tai käyttäytyy muuten epätoivotulla tavalla, niin sillä on tylsää. Sitä helposti vieläkin ajatellaan, että kissa on se rauhallinen sohvaperuna, joka lämmittelee uuninpankolla, tulee välillä silitettäväksi, mutta ei sen kanssa tartte mitään tehdä. Väärin! Kissa ei ole helppo lemmikki, ja se pitää aktiviteeteista, niin fyysisistä kuin älyllisistäkin haasteista. Aktivoitu kissa on onnellisempi kissa. Tähän oikeastaan kuuluu myös mielipiteeni siitä, että vapaana ulos päästetty kissa on myös merkki laiskasta omistajasta :P Sorry.

Myös kissalle voi opettaa temppuja naksutinkoulutuksen avulla. Kaikki kissat ei siitä ehkä innostu ihan heti, eivätkä ne ehkä jaksa keskittyä kovin kauaa. Mutta se 10 minuutin naksutteluhetki kissan kanssa on mieluisaa molemmille. Kissan aktivoimiseen riittää myös lelujen lisäksi erilaiset tunnelit, käytävät, laatikot, radat ja hyllyt - sekä ruualla aktivointi (aktivointipelit, saalistusleikit jne, kissojen tapauksessa ruualla saa leikkiä). Kissan voi viedä ulos myös valjaissa, saatat saada kissasta jopa lenkkikaverin.

Villikakarat kauhuissaan. Kuva: Johanna Kaarlela

Minä oon ottanut lemmikkejä siksi, että meillä olisi kivaa yhdessä, meillä olisi toisistamme seuraa. Tällainen ei oikein toteudu - jollei kissa ole kova sylissä kiehnääjä - ellen keksi meille mitään yhteistä kivaa tekemistä. Meidän kolmella kissalla jokaisella on vähän eri mieltymyksensä. Nemo tykkää erityisesti fyysisistä leikeistä, onkileluista. Nuno rakastaa naksuttelua, temppuja ja ruualla aktivointia. Nikki viettää mieluiten yhteistä aikaa esim. harjaamisen parissa. Kaikki viihtyvät parvekkeella, kiipeilypuussa jne.

Törmään ihan hirveästi Facebookin kissaryhmissä näihin omituisiin "käyttäytymishäiriöihin", ja kun asiasta udellaan enemmän, niin kissalla ei ole minkäänlaisia aktiviteetteja kotona, sitä ei leikitetä tarpeeksi eikä sillä ehkä ole kivoja paikkoja minne mennä (kiipeilypuu, muut korkeat paikat, kolot, tarkkailupaikat jne). Tämäkin on hyvä syy ottaa kaksi kissaa kerralla, niillä on toisistaan seuraa ja voivat painia keskenään eikä omistajan jalan kanssa. Hirveän paljon kissoja myös leikitetään käden kanssa, jolloin se puree/näykkäisee, ja mieltää käden jatkossakin leluksi. Koskaan ei saisi käden kanssa leikittää. Etenkin sellaiset alle 2-3-vuotiaat kissat ovat tosi leikkisiä ja energisiä, ja niiden täytyy saada purkaa energiansa johonkin, mieluiten sallittuun hupiin.

Toinen juttu on sitten se kissan terveys, joihin oon törmännyt paljon sekä kissaryhmissä että eläinsuojeluyhdistykselle tulleiden kissojen parissa. Yhdistykselle tulee myös paljon kodinvaihtajia sekä niitä kesyjä löytökissoja, joista huomaa että niillä on/on ollut omistaja. Tässä kuukauden sisällä meillä on ollut useampi pissavaivainen kissa, jotka on tehneet tarpeensa muualle kuin hiekkalaatikkoon, tai likistelleet laatikkoon pikkupissoja tai eivät yrityksestä huolimatta ole saaneet laatikkoon mitään aikaiseksi. Kaikilta löytyi pissatulehdus, joillakin oli virtsakiteitä, eräällä myös munuaisarvot koholla. Yksi kesykissa oli niin kipeä, että hänet katsottiin yhdessä omistajan kanssa parhaaksi päästää autuaammille hiirestysmaille. Tämänkin olisi siis voinut välttää jos tietoa olisi alun alkaenkin ollut tarpeeksi. Pissa-asiat ei siis ole ihan mitään leikin asioita, eikä kissa "kuse sänkyyn vittuillakseen". Jos olet koskaan itse sairastanut virtsarakontulehdusta, niin voit ehkä kuvitella sen epämiellyttävän tunteen joka rakossa on koko ajan, ja miten se pissaaminen sattuu. Kissan pissatulehdus ei eroa siitä juuri mitenkään, ja tulehdus paranee vain oikealla ab-kuurilla. Virtsakiteet ja -kivet onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Samoin stressiperäinen pissailu, etenkin jos stressin aiheuttajaa ei osata paikantaa tai sitä ei voida poistaa (esim. lapsi, vieras kissa pihalla tms.).

Tällä murulla on nyt hieman helpompaa kun paksu kerros hammaskiveä on poistettu.

Sitten on hammaskivi. Kissa saattaa ulospäin näyttää ihan terveeltä eikä "koskaan ole jouduttu käymään eläinlääkärillä", mutta sitten kun minä vien sen lääkäriin, olettaen että "vain rokotuksille", niin purukalustosta paljastuu järkyttäviä plotteja hammaskiveä. Sitä ihmettelee, että miten tuo kissa on edes pystynyt kunnolla syömään. Kurkkaako omistajat ikinä kissan suuhun tai vaikkapa korviin? Miksei ihmiset käytä kissojaan säännöllisissä eläinlääkärintarkastuksissa? Meillä vanhemmat kissat on nyt 8-vuotiaita. Eläinlääkäri on katsonut niiden suuhun joka vuosi, ja todennut että "vielä ei tarvii putsata", kunnes tänä vuonna todettiin, että varmaan kaikilta olisi hyvä poistaa hammaskivi tämän vuoden puolella. Ollaan siis päästy melko helpolla. Mutta toisaalta Nemo oli noin 4-vuotias kun mietin siltä jo hammaskivenpoistoa, niin mitä sitten normi märkäruualla ja raksuilla elävä 9-vuotias kissa, jolta ei ole koskaan poistettu hammaskiveä, ja joka ei ole kuuteen vuoteen käynyt eläinlääkärissä, eikä siltä ole koskaan pesty hampaita. Mulla itsellä kertyy jo vuodessa sen verran hammaskiveä että sitä saa käydä poistattamassa, ja minä sentään pesen hampaitani :D
Yhdistykselle tuli taannoin myös koira, jonka korviin ei oltu koskettu varmaan ikinä. Sen korvat olivat aivan töhnäset, ja epäiltiin aiheuttajaksi joko hiivaa tai allergiaa. Herää kysymys miksei korviin olla aiemmin katsottu :/ 

Rokotuskortti tuntuu olevan myös sellainen asia, että on suoranainen ihme jos se vielä on olemassa siinä vaiheessa kun kissan luovuttaa yhdistykselle. Ehkä juuri ja juuri muistetaan onko kissaa koskaan rokotettu, mutta paperit on lähes poikkeuksetta hukassa. Musta on jotenkin omituista ettei sitä pidetä jossain, esim. mapissa, missä muitakin tärkeitä papereita. Mihin lie viskotaan. Olenko mä sitten vaan jotenkin ylijärjestelmällinen nipottaja.
Kissojen leikkauksesta ja ei-toivotuista pennuista en taida ees aloittaa :P

Mutta niin, tämä asia on häirinnyt mua suunnattomasti ja halusin vähän avautua.
Mikä siinä sitten on, istuuko vanhat käsitykset tiukassa, onko ihmiset laiskoja ottamaan asioista selvää? Onko kyse jälleen kissan aliarvostamisesta? Maalaisjärkikin tuntuu eri ihmisillä olevan erilaista. Sen pystyn ymmärtämään, jos varaa ei oikein ole joka vuosi käydä tarkistuksissa. Mutta sitten pitäisi itse pitää silmällä kissan terveydentilaa, katsoa suuhun ja korviinkin välillä. Nykyisin on myös rokotuksia, jotka ovat kolme vuotta voimassa, joten edes rokotuksilla ei välttämättä tartte käydä vuosittain.

Laitan loppuun muutamia hyviksi todettuja kissan käyttäytymisestä ja aktivoinnista kertovia kirjoja ja julkaisuja. Suosittelen näitä oikein lämpimästi :)

Helena Telkänrannan opukset ovat kehuttuja ja helppolukuisia. Matka kissan mieleen on myös vain 121-sivuinen "tiivistelmä", mutta siinä on kerrottu kaikki oleellinen. Hyvä peruskirja, joka kaikkien kissanomistajien kannattaisi lukea.

Elina Väyrynen on kirjoittanut kaksi kirjaa kissojen naksutinkoulutuksesta. Kirjoissa on selkeät ohjeet erilaisille tempuille, jokapäiväistä elämää helpottavia vinkkejä sekä agilityasiaa. Näiden avulla myös meillä on opeteltu.

Bradshawn ja Foglen kirjat ottavat tyyliltään ehkä aavistuksen tieteellisemmän näkökulman kissojen käyttäytymiseen, mutta yhtä kaikki hyviä kirjoja. Itseltäni löytyy molemmat.


SEYn julkaistut oppaat:
TÄÄLTÄ löytyy kaikki SEYn tilattavat esitteet, ja ne voi ladata suoraan netistä pdf:nä. Itse suosittelen yhdstyksen puolesta näitä julkaisuja uusille kissakodeille, ja annan niitä myös mailitse tai tulosteina kissan kylkiäisenä. Hyvinvoiva kissa on hyvä perusopas, mutta "Muut kissa-aiheiset esitteet" -linkin alta löytyy myös vinkkejä pennun tai seniorin kanssa elämiseen, pissavaivakissan ongelmiin, sekä kissan virikkeellistämiseen. Täältä saat ns. pika-avun.


Cat Daddy, Kissakuiskaaja, kissojen käyttäytymiseen perehtynyt kouluttaja, jonka omassa ohjelmassakin käy lähes aina ilmi, että joko kissan ympäristön tai omistajan on jotenkin muututtava, jotta voidaan elää sopusoinnussa. Nettisivuilta LEARN-osiosta löytyy vinkkejä usein tapetilla olleisiin aiheisiin, kuten pissahommat ja kissojen tutustuttaminen toisiinsa. Englanninkieliset videot.

torstai 29. syyskuuta 2016

stressaava syyskuu

Alkusyksy on ollut stressaava. Eläinsuojeluyhdistyksellä on työmäärä kasvanut, ja melkein kaikki vapaa-aika on mennyt stressatessa jonkun kissan kohtalosta. Mulla oli töistä vielä kolme lomapäivää jäljellä ja päätin pitää ne tässä kuun vaihteessa. Nyt on ihanasti yhteensä viisi päivää vapaata, ja toivon vaan että ne kanssa on kaikin tavoin vapaita :P En oo ehtinyt enkä jaksanut kotona tehdä yhtään mitään, ja ylipäänsä rentoutuminen on ollut tosi vaikeaa.

Omalla tavallaan odotan jo töiden loppumista kahden viikon päästä, mutta toisaalta sen jälkeen en taaskaan tiedä mitä seuraavaksi teen, eli lähtökuopissa ollaan. Make sentään sai vakityöpaikan, ja työt alkaa sillä ensi viikolla, joten sen suhteen helpottaa tosi paljon.
Nyt oon kyllä nauttinut ulkotöistä, kirpeästä syysilmasta ja ihanasta ruskasta :) Voi kyllä olla että tämän parin viikon jälkeen oon saanut jo ihan tarpeekseni lehtien haravoinnista ja puhaltamisesta, mutta toistaiseksi ihan jees.

Yhdistyksellä on tosiaan kissoja kotiutettu uusiin koteihin ja toisaalta uusia kissoja tullut sijaiskoteihin. Henkilökohtaisesti kuitenkin stressaavinta hommassa on se, että yhtä asiaa saattaa hoitaa viisi ihmistä olosuhteiden pakosta, ja se että suunnitelmat muuttuvat. Oon tosi kova stressaamaan asioista jotka ei ole vielä tapahtunut, mutta ovat tapahtumassa, niin sitä tulee välillä stressattua ensin pari päivää, jonka jälkeen käykin ilmi ettei homma toteudu ollenkaan. Silloin oon ollut pari päivää melkeen toimintakyvyttömänä ihan turhaan. Etukäteen stressaamisesta on vaikea päästä eroon kun se on sun perusluonteessa, ja varsinkin kun on tehnyt tätä hommaa niin vähän aikaa. Tuossa kuun puolessavälissä oli ehkä se pahin piikki, kun piti tehdä vähän kaikenlaista, ja mulla oli läppäri huollossa toista viikkoa. Puhelimella sai hoidettua lähinnä Facebook-asiat, mutta muuten oli vähän orpo olo. Enivei läppäriin vaihdettiin tuuletin kokonaan, nyt on hiljainen vekotin :)

Yllä vasemmalla uuden kodin saanut Riesa.
Yllä oikealla puolivilli pandapoika tutustumassa sijaiskotiin.
Alla kotia etsivä Kisu sijaiskodissa.

Ylläolevassa kuvassa Kisu etsii tällä hetkellä loppuelämänkotia. Hänellä on aivan valloittavan isot ja kauniit silmät, ja todella suloiset, valkoiset korvankärjet ja pienet korvatupsut ♥ Pandapojan lupauduin ottamaan meille jos sijaiskotipaikkaa tarvitaan jollekin toiselle. Mulla ei ole koskaan ollut puolivilliä kissaa kesytettävänä, ja minusta se olis kuitenkin aika oleellista kokea etenkin kun mun hommassa kuuluisi neuvoa miten sijaiskotihoitajat niiden puolivillien kanssa käyttäytyisi :P Mustavalkoiset aikuiset kissat tuntuvat saavan tosi vaikeasti uusia koteja, mutta onneksi juuri Riesasta kiinnostuttiin niiden lukuisten mustavalkoisten kotiaetsivien joukosta, ja sijaiskotihoitajan kanssa tehtiin pieni retki Pirkanmaalle asti :)

Stressiä revin myös tämän vuoden Halloween-kostyymista. En ehdi juurikaan enää tilaamaan mitään uutta ulkomailta, joten täytyy mennä niillä mitä löytyy kotoa tai lähikaupoista - ihan jäätävää, en osaa. Teemana on vielä elokuvien sankarit, mikä tavallaan on laaja käsite, mutta ei sinne nyt ihan normivaatteissa voi mennä esittämään Erin Brockovichia :P Normaalisti mulla olis tässä vaiheessa asu jo varmaan valmiinakin. Bileet ei tänä vuonna ole meillä vaan Hannen luona Oulaisissa.

Tänä syksynä on tulossa paljon ihania keikkoja, jotka toivottavasti tuo sitä paljon kaivattua rentoutta kuvioihin, sillä en todellakaan aio raportoida kaikista keikoista, vaan otan ne puhtaasti viihteen kannalta. Itseasiassa oon jo pidempään miettinyt lopettavani Nousuun kirjoittamisen, koska kirjoitustahti on mulla melko pakostikin näin väljä enkä tällä hetkellä oikein pysty vastaamaan niihin haasteisiin. Mutta päätin katsoa asiaa vuoden loppuun saakka, kun tässä nyt ne työt tosiaan loppuu. Enivei lokakuussa olisi Insomnium, Erin, Antti Tuisku ja Profane Omen, marraskuussa Juustopäät ja mahdollisesti Hector, joulukuussa vielä Parasta ennen ysäripikkujoulut, sekä Raskasta Joulua, jonka Logomon keikalla on mukana myös Floor Jansen :)

Löysin myös pitkästä aikaa poniostettavaa. Tällä kertaa kyseessä oli tuollainen kvartettikorttipeli Tori.fi:stä. Haluaisin löytää myös jotain palapelejä ja muita MLP-lautapelejä, mutta en niitä mitenkään aktiivisesti etsi. Ponien keräily on muutenkin ollut vähän laskusuhdanteista, viime aikoina oon enemmän etsinyt tätä oheiskrääsää, lähinnä lehtiä, kirjoja ja pelejä.


Oon huomannut kyllästyneeni myös viherkasveihin. En oikeen jaksa hoitaa niitä, ja tuo yksi ainoa kohta koko kämpästä mihin oon ne kaikki ängennyt, on ruma, ja haluan siitä eroon. En vaan tiedä mitä siihen paikalle laittaisi. Tällä hetkellä mulla on vaan sellaisia viherkasveja jotka ovat jo pidempään sinnitelleet hengissä, joskin tossa loppukesästä ostin keittiöön uuden amppelin ja olohuoneen altakasteluruukkuun sain vihdoinkin sen himoitsemani peikonlehden. Mutta jotain uudistusta tarttis kyllä keksiä.

Korujakaan en oo tehnyt pitkään aikaan, lähinnä sellaisia pieniä paniikkiratkaisuja omiin korupulmiin. Kissojen höyhenleluja ajattelin ruveta tehtailemaan lisää, kun loppuvat pian kesken ja ovat olleet sijaiskodeissa ihan suosittuja. Kissojen viiksiäkin on kyllä kertynyt niin paljon että niistä saisi useemmatkin korvakorut, mutta pitäisi saada aikaiseksi ostaa vähän tarvikkeita. Se lomalla ostettu vanha matkalaukkukin on vielä tuunaamatta, ehkä sillekin löytyy aikaa töiden loputtua.
Jännä juttu kyllä, että vaikka työt ei ole ollut päivittäin kovin raskaita, ja työaikakin on normaalia lyhyempi, niin silti ne on vieneet paljon energiaa ja etenkin kiinnostuksen harrastuksiin. Omituista.

No, siinäpä nyt tärkeimmät viime aikojen fiilikset. Palailen taas joskus :)

Kuvattu kuukausi sitten, peikonlehti on kasvanut jo paljon.