torstai 25. toukokuuta 2017

elämän normalisoituminen

Oho, viikot ja kuukaudet vaan vierii, enkä saa kirjoitettua mitään valmiiksi asti.
Edellisessä postauksessa kerroin hakeneeni rekrykoulutukseen, ja pääsin jopa haastatteluun asti. Lopulta mut sitten valittiin kyseiseen koulutukseen. En osannut alkujärkytykseltäni edes kysellä mitään, vaan jouduin tuntia myöhemmin soittamaan takaisin ja kysyä hiukan käytännön asioista :D Kyse oli metalliteollisuuden kokoonpanotehtävistä.

Rekrykoulutus alkoi maaliskuun puolella, varsinainen koulussaoloaika oli vain kolme viikkoa, jonka aikana suoritettiin EA1 ja Työturvallisuuskortti, ja harjoteltiin vähän tiimityötaitoja, varastotoimintaa, sähkötöitä, pistehitsausta ja popniittiliitoksia, joita siis tarvittiin tulevassa työssä. Kouluosuuden jälkeen oltiin vielä muutama viikko työssäoppimassa kyseisessä yrityksessä, ja toukokuun alussa allekirjoitettiin kaikille määräaikaiset työsopimukset. Tällä hetkellä soppari on siis projektiluontoinen, mutta kyllä mä olen aika toiveikas ja jopa luottavainen, että työt jatkuisi myös tämän ekan projektin jälkeenkin :)

Kinuskikakkua kun valmistuttiin ♥


Siinä jo ihan ekoilla viikoilla omat odotukset nousi puolihuomaamatta aika korkealle, oikeestaan puhtaasti sen takia, että meillä tuntui olevan niin hemmetin hyvä porukka kasassa. Oon niin monta kertaa sanonut, että mulla on ikävä 7 vuoden takaista työtäni, sillä työ oli mukavaa ja työkavereiden kanssa ollaan nauramalla pidennetty kaikkien ikää vuosilla. Sen jälkeisiä pätkätöitäni oon aina verrannut tohon duunipaikkaan, ja mikään ei ole yltänyt niin korkeelle vaikkei varsinaisia kurjia työpaikkoja ole kovin montaa ollutkaan. Pelkästään tän meidän ryhmän perusteella uskaltaisin väittää, että tämä työ vois nousta sinne rinnalle, ja siksi oon niin hirveän innoissani :) Vaikka meidän porukassa suurin osa on entisiä kokoonpanijoita tai sekatyömiehiä (ja sit minä, floristi :D), niin mun yllätyksekseni me kaikki kuitenkin lähdettiin liikkeelle samalta viivalta. Joskin koulutusosuus oli joillekin tylsempää kuin toisille. Rekrytty on selkeesti työkokemuksesta ja koulutuksesta riippumatta hyviä tyyppejä, ja koko haastattelutilaisuuskin oli tosi ihana, kun huomio kiinnittyi hakijan persoonaan ja karttuneisiin taitoihin eikä siihen miten paljon on alalta kokemusta. On tullut sellanen fiilis, että oon jopa ylpeä siitä, että saan kuulua tähän porukkaan.
Joku voi ihmetellä että mitä tässä nyt oikeen vaahtoon, mutta kun on 7 vuotta ollut työttömänä, opiskellut ja tehnyt jonkinsortin töitä päivärahalla tai max muutaman kuukauden pätkätöitä paikoissa, joihin ei työn keston takia edes uskalla juuri kiintyä (vaikka oikeesti oonkin kiintynyt, ja ystävystynyt), niin kyllä sitä vaan väkisin on innoissaan ja vähintäänkin toiveikas, että kyllä tästä voi sittenkin tulla jotakin. Elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua normaalilta, ja palkkaakin saa sen verran ettei tarvii kuun lopussa miettiä riittääkö rahat purkkihernariin - vihdoinkin!

Ennen vappua töissä oli juhlapäivä, kun saatiin ensimmäinen meidän porukalla kasattu tuote valmiiksi. Meille järjestettiin ruokaa ja skumppaa :) Vitsailtiin aikasemmin, että pitääkö korkata skumppa kun eka on valmis, mutta niin siinä sitten kävi ihan for real :D

Kyse on jo olemassa olevasta firmasta, joka perusti ns. uuden toimipisteen, jonka työntekijöiksi meidät siis rekryttiin. Myös valmistettava tuote on täysin uusi eikä moisia ole tehty ees maailmalla missään. Me saadaan siis käytännössä olla rakentamassa ihan uutta työyhteisöä omilla pelisäännöillä (esimiehen johdolla tietenkin) ja olla jopa tuotteen kehittämisessä mukana. Me saadaan tavallaan siis sanella "talon tavat", ja työhallikin oli koulutuksen alkaessa vielä tyhjä, ei voinut siis ees lähteä "puhtaalta pöydältä", kun ei ollut pöytiäkään :D Siellä toimii myös työnkierto, kaikki tekee samoja töitä vuorotellen, mikä on paitsi tasa-arvoista, niin mukavaa sekä henkisesti että fyysisesti.

En tiedä oonko kunnolla aikasemmin edes tiedostanut kuinka paljon oon halunnut olla osa hyvää työyhteisöä. Että vois aamuisin todeta, että ei muuten vitutakaan lähteä töihin, koska siellä on niin kiva olla. Töissä vietetään kuitenkin kolmasosa arkipäivistä, niin kyllä mä teen kaikkeni ja haluan että muutkin panostaa siihen että se kolmasosapäivää on mahdollisimman miellyttävä. Myöhemmin kun ollaan keskenämme juteltu, niin suurinpiirtein kaikki tuntuu olevan sitä mieltä, että työ itsessään saa olla melkein minkälaista vaan, kunhan työporukka ja ilmapiiri on hyvä, ja varmaan siksi se sitä onkin :) Kaikki haluaa omalta osaltaan pitää huolen siitä. Tottakai on huonoja päiviä eikä aina voi olla kivaa, mutta kunhan nyt ees suurimman osan aikaa, tai ees ihan kivaa :D Tässä pisteessä on alle 20 työntekijää, ja se oikeestaan onkin mulle se optimaalisin työkavereiden määrä ettei ala ahdistaa.

Porukoiden kanssa kävin kattomassa Heikki Willamon valokuvanäyttelyn Myyttinen matka, oli aivan ihana :)


Alotin kirjottelemaan tätä postausta joskus huhtikuun alussa kun oltiin vielä koululla. Palkka on juossut nyt vasta pari viikkoa, mutta edelleen fiilis on yhtä hyvä. Esimiehet ovat mukavia, joustavia ja huumorintajuisia ja keskustelu avointa puolin ja toisin. Ja hei työkin on mukavaa :) Halusin duunia, jossa ei tarvitse olla luova ja kekseliäs silloin kun on niitä päiviä jollon ei yksinkertaisesti jaksa sitä olla, ja että työ olis rutiininomaisempaa eikä sisällä asiakaspalvelua :D Sitä sain, ja jollain tapaa tuntuu että jokin taakka on pudonnut harteilta. Jonkin verran vaatii vielä sopeutumista tuo seisomatyö, kun istumaan pääsee vaan tauoilla ja jalat on monesti kipeet päivän päätteeksi.

Tässä on viimeiset viikot olleet aika työpainotteisia, siinä sivussa hoitanut pari yhdistyksen kissaa uusiin koteihin ja nähnyt kavereita, mutta muuten oon ottanut ihan iisisti vaan. Unohdin jopa meidän Nikkin ja Nunon synttärit, ja sen sijaan Nikki joutui vaan eläinlääkärin ronklattavaksi. Vähänkö on huono omatunto... Tytöt täyttivät jo 9 vuotta, ja en käsitä ollenkaan mihin tää aika menee.
Vappua vietettiin kaverin luona vähän isommalla porukalla, eli kerrankin tehtiin vappuna jotain eikä vaan nysvätty kotona. Toki vappubrunssi jäi sitten vähän pienemmäksi kun ei jaksanut krapulassa niin paljon panostaa :D


Tötterö (vas) oli meidän kanssa viettämässä vappua :)

Peruin jopa Turmion Kätilöiden keikan, kun ei yhtään huvittanut ja väsykin oli. Vornaa sentään oltiin katsomassa pääsiäisenä Hennan ja Teemun kanssa, ja se olikin tosi hyvä keikka :) Nummirockin väliin jättämisessä taitaakin eniten harmittaa se, ettei nää Vornaa, mutta onneksi ne on vielä Saarihelvetissäkin. Vastoin kaikkia odotuksia ei itkettänyt ollenkaan, vaan tuli pelkästään hyvä mieli :) Siinä Vesassa on joku sellanen taika. Ehkä se on se hymy ja positiivinen olemus.

Team Punapäät.


Fanityttöhommia TVO:lla. On toi Vesa vaan söötti :D

The 69 Eyesilla oli maaliskuussa myös ihan hyvä keikka. En nyt mahottomasti bändistä niin välitä, mutta hittibiisit kyllä tunnistaa ja bailaa mukana, ja olihan siellä kavereitakin, mikä mulle on monesti tärkeempää. Katjakin tuli meille yöksi :) Jyrki oli freesin oloinen, mutta eniten taisin miettiä, että miks on pakko pitää kuumaa nahkatakkia päällä kun hiki valuu. Mua ahdistaisi ihan kamalasti :D

Oottelemme Sixtareita.





Tilasin Tötterön suosituksesta Jolse-nimisestä nettikaupasta tuommoista Elizaveccan Witch Piggy -seerumia, joka perustuu hyaluronihappoon. Samalla tilasin sitten muitakin Elizaveccan tuotteita, vaikka käyttävätkin joissakin tuotteissaan eläinperäisiä ainesosia. Tilasin kahdenlaista kasvonaamiota, ja niistä tuo Bubble clay mask muuttuu hauskasti kuivuessaan vaahdoksi :) Hyaluronihapostahan on hyötyä mm. ikääntyvälle iholle, se silottaa ryppyjä jne. Mulla ei ainakaan vielä tunnu olevan ongelmia ryppyjen suhteen, päin vastoin papereita kysellään edelleen jatkuvasti. Mutta pintakuivallekin iholle siitä näyttäisi olevan hyötyä. Seerumi tuntuu ihanalta, ja samoin tuo aloe vera -kosteusgeeli varsinkin nyt kun ilmat on ollut lämpimämpiä. Noiden jälkeen kasvojen iho on kuin vauvan pylly ja hilseilevästä ihosta ei oo tietoakaan. Ja mikä parasta, meikki levittyy kuin unelma. Oon koittanut kevään aikana siirtyä pikkuhiljaa nestemäisestä meikkipohjasta mineraalimeikkivoiteisiin, ja sen levittyminen mun ongelmaihoon (pintakuiva, rasvoittuva, ekseema) on ollut yhtä painajaista ennen tätä. Uudet tökötit vie vähän aikaa tottua, ja iho tuntuu vielä vähän kiristävältä niiden jäljiltä, oon niin monta vuotta käyttänyt naamaanikin pelkästään perusvoiteita, jotka on kuitenkin rasvasempia. Nettikauppa tuntui välillä vähän ongelmalliselta tuotteiden kuvausten suhteen, kun ei noista aasialaisten englannista ota aina oikeen selkoa. Mutta nämä kaikki sai alle viidelläkympillä ja tuli sellaisessa normaalissa aikataulussa, joten oon kyllä tyytyväinen. Suomessa pelkkä seerumi taitaa olla sen viidenkympin arvoinen, vähintään.




Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahdessa hyvin pikaisesti, ja olin ihan intsinä kun vihdoin pääsin Kärkkäiselle. Mun mielestä niiden nettisivuilta löytyy aina kaikkea ihanaa, mutta sieltä on inhottava tilata jos väriä ei voi valita, en käsitä sellasta ollenkaan. Mutta nyt kun siellä kävi, niin en löytänyt mitään. Niitä, joita olin etukäteen vähän katellut ei löytynytkään enää, ja vaikka siellä olikin ihanaa krääsää, niin joku järki mun korvien välistä löytyi, enkä ostanut vaan siksi että halusin. Olisin esim. ihan hirveesti halunnut pari erilaista peiliä, mutta kun mietin niille paikkoja niin en keksinyt. Jäivät sitten kauppaan. Pitäisi muutenkin taas käydä läpi tätä tavaramäärää kotona ja kiikuttaa kirppikselle. En vaan tiedä mitkä kriteerit mun pitäisi keksiä tavaroille joista voi ja pitää luopua :D Musta tuntuu että tällä hetkellä mulla ei oo ainuttakaan sellaista tavaraa.
Plantagenista löytyikin sitten jo enemmän ostettavaa, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Vieläkään en oo parvekkeelle laittanut kukkia, saa nähdä missä vaiheessa innostus siihen tulee vai tuleeko lainkaan.

Tuomiset Lahdesta. Jasmiini avasi nuppunsa ihan parissa päivässä ja tuoksuu ihanalle ♥


Kesälomaa meillä ei nyt tämän sopparin puitteissa kerry ollenkaan, eikä myöskään pekkasia, vaan meille maksetaan ne palkan yhteydessä, joten meikäläisen kesän tekemiset on varmaan aika tarkkaan valikoituja yhden päivän reissuja viikonloppuna tms. En uskalla suunnitella juuri mitään, eiköhän tässä pysytä ihan lähialueilla kuitenkin. Tatskan ottamista mietin jo tässä kesän aikana, mutta ehkä jätän sen jonnekin loppukesään vasta, niin ei tartte varoa uimista keskellä kesää. Kiva olis käydä vaikka Lahdessa uudestaan tai Porvoossa tms., mutta ilmastoimattomassa omassa autossa parin tunnin istuminen ei kyllä juurikaan houkuttele... Täytynee harkita julkisia.

Bloggaamisen harventuminen johtuu kyllä pääasiassa Instagramista, niin se vaan on. Ja siitä, että en jaksa käsitellä kuvia erikseen blogiin, vaan valmiita instakuvia on helpompi käyttää. Silti tuntuu että blogissa pitäis olla ihan omat kuvat... Mutta tuun kyllä jatkossakin käyttämään blogissa varmaan enimmäkseen instakuvia, koska totuus taitaa olla, että ilman sitä bloggaus jäisi jossain vaiheessa kokonaan pois, ja sitä en kuiteskaan halua. Toivottavasti teillä on ollut kiva kevät, mulla on muidenkin blogeja luettavana parin kuukauden ajalta :P

perjantai 17. maaliskuuta 2017

alkuvuoden kuulumisia

Sain edellisestä postauksestani paljon positiivista palautetta mm. rohkeudesta, ja osa tuntui samaistuvan asiaan. Osa piti eritysherkkyysasiaa hömpötyksenä perustellen asiaa samanlailla kuin minä: kaikkihan tuollaisia on :) Ja että vaikka oliskin tuollainen, niin ei halua leimautua erityisherkäksi. Onhan se näinkin. En minäkään halua leimautua erityisherkäksi, koska siinä on negatiivinen kaiku, leimautumisessa. Enkä halua kutsua itseäni erityisherkäksi siksi, että se on jotenkin "muotia". Musta väkisinkin tuntuu että jos kutsun itseäni erityisherkäksi tietynlaiselle ihmiselle, niin saan vastaukseksi silmienpyörittelyä :D Tai että "jaa, itket siis enemmän kuin normaaliherkkä, oot vissiin aika hauras" :D Vittu en! Olen helvetin sisukas ja voimakas, ja mulla on hyvä itsetunto.
Mutta hei, pääasia jos joku sai mun kirjoituksesta rohkeutta ja voimaa olla sellainen kuin on :) Mulla itselläni tämä alkuvuosi on ollut helpompi kuin aikoihin henkisen hyvinvoinnin ja esim. parisuhteen kantilta katsottuna, ja vain sen takia että oon niinsanotusti mennyt itteeni ja tutkiskellut käyttäytymistäni ja ajatuksiani. Mielestäni ehkä parasta mitä voi itselleen tehdä, sillä jos ei tunne itseään nyt, niin ei voi tietää mitä itsessään voisi kehittää ja mihin suuntaan.
Äiti huolestui edellisestä kirjoituksesta. Älä huoli, sanon vielä :)

En oo pitkään aikaan tehnyt mitään kuulumispostausta, ostospostausta tai muuta, niin ajattelin nyt välillä mennä sinne suuntaan.
Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika keikattomasti, mutta Maken bändeillä Therapistilla, Abhordiumilla ja Misanthropic Forestilla on ollut täällä Salossa keikkaa, ja niitä oon ollut kattomassa kavereiden kanssa. Kuvia en kyllä oo ottanut, oon keskittynyt ilmeisesti juomiseen :D Ja Misanthropic Forestia en edes nähnyt - taaskaan - kun jäin suustani kiinni tupakalla. Oon ollut niiltä "katsomassa" kahta keikkaa ja onnistuneesti missannut molemmat. Hyvä minä.
Kevääksi oon miettinyt muutamia keikkoja, kuten The 69 Eyes Salossa huomenna, Vorna Turussa TVO:lla pääsiäisenä, ja Turmion Kätilöt Turun Gongissa toukokuussa. Muutamia ihan kiinnostavia muitakin keikkoja olisi, mutta en uskalla suunnitella liikaa. Tuntuu nykyisin olevan niin vaikeeta saada keikoille seuraa, tai sitten itseä ahdistaa matkustaa taas nähdäkseen jonkun keikan :P Se on kuitenkin 20e pelkkiin matkoihin kun Turkuun lähtee, siihen päälle juomat, liput ynnä muut. Toukokuussa on myös Salossa Vuohensaari Rock, kahden päivän festari, ja pahoin pelkään että sinne täytyy mennä molempina päivinä: ekana päivänä siellä esiintyy Boycott (!!!), ja toisena Ressu & Jussi...

Marin (ja Nunon) kanssa otettiin muutama kuva tammikuussa :)
Karppaus on sujunut hyvin tammi-helmikuisen viisurin leikkauksen jälkeen - ja sitä ennenkin. Toipumisaikana söin vähän mitä sattuu, mutta sen jälkeen on mennyt hyvin. Kahteen kuukauteen en oo syönyt sipsiä tai karkkia, eikä niitä oo tehnyt ees mieli, mikä on a) hyvin sipsiaddiktilta ja b) täysin karppauksen ansiota. En ole käynyt vaa'alla kuukauteen. Suosittelen myös kaikille Facesta ryhmää Jenny ja läskimyytinmurtajat - ei hampaat irvessä laihdutusta, vaan ennenkaikkea itsensä hyväksymistä ja kehopositiivisuutta, ja sylikaupalla kannustusta. Vertaistukea saa suunnilleen asiaan kuin asiaan, ja ryhmä on vain ja ainoastaan positiivinen ja kannustava, mikä on faceryhmissä nykyisin tosi harvinaista herkkua.
Senkin ymmärsin, että mun täytyy hyväksyä ja rakastaa itseäni tällaisena, ennen muuta. Kyllä, olen katsellut itteäni peilistä lukuisia minuutteja ja ottanut satoja selfieitä millon missäkin vaatteissa tai ilman vaatteita :D Oon suunnitellut koristelevani läskimakkaroitani NYT enkä vasta sitten kun makkarat on pienempiä. Tahto ja aikomus on kova, fyrkat vaan puuttuu :D

Oon ostanut uusia vaatteitakin, vaikka niitä kyllä on jo riittämiin. Totesin, että tarviin paremmin istuvia alusvaatteita ja useampia erityyppisiä housuja eri tilanteisiin (joustavia, taskullisia vapaa-ajanhousuja ulkotöihin, kissalavuoroihin, lenkille tms., sekä mustia, siistejä farkkuja jotka ovat mukavia päällä), ja ylipäänsä enemmän vaatteita, jotka istuvat mulle just nyt, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Mullahan on siis ikävä tapa ostaa kauniita, liian pieniä vaatteita ajatuksella kyllä tää kohta mulle on sopiva. Kunnes se ei ole sopiva puolen vuoden jälkeenkään ja vaate on edelleen kaapissa. Tällä hetkellä mulla on vaatekaapissa erikokoisia vaatteita noin 30 kg matkalta, mutta loppujen lopuksi vaan aika harvoja vaatekappaleita on just tällä hetkellä mukava käyttää. Ja koska oon päättänyt, että laihdutuksesta ja omasta fyysisestä koosta en revi stressiä enää päivääkään, niin järkeilin minimoida vaatteisiinmahtumisstressin ostamalla sopivia vaatteita. Käyn sitten jossain vaiheessa taas kaapin uudelleen läpi, jos jotain liikenee myyntiin ja jotain toisia käyttöön.

Nanastarilta on talven aikana löytynyt mekkoa, toppia, leggaria ja farkkua + uusi laukku. Tartan-mekko on i h a n a, joskin harkitsen vakavasti leikkaavani siitä hihat pois. Vetoketju-mekkoa taas en todellakaan uskaltaisi käyttää mekkona, mutta farkkujen kanssa menee varmaan ihan hyvin.




Blackgroupilta löytyi myös mekko alesta, vähän juhlallisemman oloinen glittereineen kaikkineen, leggarit, nätti Restylen koru, sekä täysin heräteostoksena iso, mustavalkoraidallinen sontikka :D Mekko on valtavan ihana ja mukava, eikä tarvitse pelätä että mikään vilkkuis. Hiostaa kylläkin vähän, enkä tiedä miten osaan olla tuon kuristavan kaulan ympärille tulevan lenkin kanssa :D Katsotaan.



Moonmaiden Gothic Clothingilta tilasin mittatilauksena sekä mekon että pitkähihaisen paidan. MGC:ltä täytyy ihan erikseen kehua asiakaspalvelua, ja sitä miten valmiita he on aina toteuttamaan asiakkaan erityistoiveita ♥ Mulla on heiltä nyt kaksi hametta, yksi mekko ja yksi paita, kaikki on tilattu varmuuden vuoksi mittatilauksena ja toinen hameista on täysin kustomoitu, eli sellaista ei löydy heidän mallistosta. Heidän vaatteensa ovat myös mulle liian lyhyitä, joten yleensä pyydän lisää pituutta vaatteisiin :) Tähän Tudorgoth mini dress:iin pyysin extrapituuden lisäksi myös olkaimet. Helma on epäsymmetrinen ja lyhyemmistä kohdista se on kyllä siltikin sen verran lyhyt, että en uskaltanut lähteä ihmisten ilmoille ilman alushametta :P Jos olisin tilannut tän ilman olkaimia, niin rintamuksen mitan ois pitänyt olla paljon pienempi kuin todellinen koko. Hinnat on erittäin sopivia meikäläisenkin budjettiin, mittatilauksesta huolimatta. Kuvat on juurikin illalta jolloin rakastin kaikkia niin paljon, että avomiehen keikka jäi välistä :P



Elloksen plus-mallistosta löytyi yllättäen paljon kivoja, käytännöllisiä ja tarpeellisia juttuja, ja lisäksi Halensilta tilasin noita erilaisiin duuneihin ja vapaa-aikaan sopivia joustavia ja mukavia vaatteita. Joulun tienoilla tilasin Halensilta myös pari hametta, hieman erilaisia kuin mitä yleensä käytän esim. viihteellä. Laitoin näistä vaan osan tuohon kuvaan mukaan, suurin osa kun oli ihan tuikitavallisia mustia vaatteita.
eBaysta oon ostanut vain hiukan vatsatanssirekvisiittaa, eli lähinnä lantiohuivin :) Kunhan saan kunnon innon päälle, niin on tarkoitus itse koristella joku kilisevä yläosa. Tanssin siis vaan kotona, mut täytyyhän sitä päästä oikeaan tunnelmaan ;)


Töitäkin oon hakenut, mutta toistaiseksi ei ole natsannut. Viilasin hakemukset ja CV:tkin oikeen vimosen päälle kuntoon, mut ei. Alan kohta oikeesti olla sitä mieltä, että haen seuraavaan mahdolliseen maalarinkoulutukseen ja muutan johonki Häme-Pirkanmaa -akselille. Maanantaina mulla on kuitenkin haastattelu yhteen rekrykoulutukseen, mikä oli ihan jees vaihtoehto.

Kissat alkaa jo vähän paremmin tulla toimeen, sähinä ja murina ei oo enää jokapäiväistä, ja Nikki ja Danikin voi kulkea toistensa ohi ilman sen kummempaa kanssakäymistä, ainakin sillon tällöin. Danin energiatasot on hiukan jo laskenut eikä se oo enää ihan niin rasittava kakara, mutta on se vieläkin melkonen epeli :D Tällä hetkellä ongelmana vaan on se, että Nemon pasmat meni sekaisin kun Nikki ja Nuno kävi hammaskivenpoistossa. Pestiin Nikki tänään että se haisis vähemmän lääkäriltä, mutta Nemo ahdistelee sitä edelleen ja Nikkin itseluottamus on hävinnyt taivaan tuuliin :( Vaikka se pian menis ohikin, niin se ei kauheesti lohduta, sillä Nikkillä on kuun vaihteessa edessä uus lääkärikäynti. Sillä oli hammassyöpymää ja siitä johtunut murtunut hammas, suu täytyy käydä kuvauttamassa ja poistaa ainakin se murtunut hammas, mahdollisesti jotain muutakin. Sit sama rumba uudestaan -.- Tietysti voi toivoo että Nemo on kiusannut Nikkiä just sen takia että se hammas on varmasti ollut kipeä, että josko se loppuis kun suun saa kuntoon.
Punnitsin kissat myös, sillä ainakin Nemo on Danin tulon jälkeen laihtunut ihan silminnähden. Lukemat oli aika karut, mutta toisaalta mun edelliset verrokkipainot oli vuodelta 2014. Mutta joo, lopputulema oli se, että Nemo ja Nuno pääsee lihotuskuurille penturuuan ja rasvaisen lihan avulla, Dani laihikselle vähärasvaisemmalla lihalla ja laadukkaalla purkkiruualla, ja Nikki sitten jotain siitä väliltä. Nemo ja Nuno oli laihtuneet reilun kilon verran, Nikki puolisen kiloa ja Dani oli lihonnut melkein kilon - neljässä kuukaudessa...
Sijaiskotihommien kanssa talvi on ollut aika hiljaista, mutta varaudun siihen että keväällä hommat taas lisääntyy.

Kirjotin tätä postausta pari viikkoa... Oon niin huono nykysin tässä blogihommassa...

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

persoonallisuus, erityisherkkyys ja yksinäisyys


Edelliseen postaukseen viitaten, kun oon halunnut tehdä elämästäni miellyttävämpää, niin oon joutunut tekemään jonkin verran itsetutkimusta. Kuka minä olen, millainen minä olen, millainen en ole, mitä haluan tehdä jne. Se on johdattanut mua aina persoonallisuustestien kautta erityisherkkyyden tutkiskeluun sekä yksinäisyydestä märehtimiseen. Läpikäydyt tuntemukset ei oo aina ollut ihan helppoja.

Tuossa muutama vuosi sitten tuli julkisuuteen käsite erityisherkkä ihminen. Katselin niitä erityisherkän ominaisuuksia, että näitä ominaisuuksiahan on jossain määrin kaikilla. Mutta kuvaukset sopivat monilta osin myös muhun. No, homma jäi muutaman testin tekemiseen. Varmaankin tuon viime loppuvuoden stressiä ja mielialoja miettiessäni ajauduin nyt lukemaan jälleen erityisherkkyydestä, ja teinpä testitkin uudelleen. Olen edelleen hyvin todennäköisesti erityisherkkä.

Skeptinen olin - ja oon hieman edelleenkin - ehkä sen takia, että HSP (Highly Sensitive Person) -ihmiset eivät ole samanlailla herkkiä, tai herkisty samoille asioille. Voi olla että olen vain "jonkin verran herkkä", tai sitten olen erityisherkkä, mutta joka tapauksessa on ihan hienoa löytää omalle käytökselleen ja tuntemuksilleen jotakin selitystä, varsinkin kun sen takia on itsensä tuntenut huonoksi ihmiseksi viime aikoina. Psykologi-tädillenikin kerroin asiasta ohimennen, sillä tiesin jo etukäteen saavani sieltä vertaistukea - hänellä ja serkullani on näitä samoja piirteitä, ja olen huomannut sen kyllä kysymättäkin :) Uskon vahvasti että myös toinen serkkuni saattaisi hyvinkin olla erityisherkkä. Itse erityisherkkyydestä en lätise sen enempää, siitä voi vaikka googlettaa tai lukea kirjoja (Itse luin esim. Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen -kirjan), mutta halusin eritellä omia tähän liittyviä ominaisuuksia hieman. Erityisherkille yhteistä on aistiärsykkeiden ja tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton), ylikuormittumisalttius (ylivireys), tunne-elämän voimakkuus ja emotionaalinen reaktiokyky (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen) sekä tarkka havainnointikyky.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Fyysinen erityisherkkyys
- Hälinä ja liikenteen melu aiheuttaa mulle ahdistusta. Sen takia tykkään kaupungilla kävellä luurit päässä. Jotkut yleiset paikat, vaikkapa koulujen ruokalat ovat myös vähän turhan meluisia. Kuitenkaan esim. keikkojen tai baarien meluisuus ei yleensä häiritse, tosin liekö alkoholilla osuutta asiaan :)
- Mun kuuloni on erittäin hyvä, ja erotan pienetkin vivahteet
- Kuulen ääniä, joita muut ei välttämättä kuule. Hiljaisuudessa lukiessani esim. tuota yllä mainittua kirjaa, kuulin lämpöpatterissa virtaavan veden, ja joulun aikaan kynttelikön muuntajasta lähtevä ääni oli lähes sietämätön.
- Kuumassa ja seisovassa ilmassa paniikkikohtauksen mahdollisuus kasvaa. Sauna on hieman eri asia, mutta en sielläkään viihdy pitkiä aikoja kerrallaan.
- Selän hipsuttaminen rauhottaa ja rentouttaa ja tuottaa yleistä mielihyvää. Nukahdan kaikkein parhaiten ja nopeiten jos mua hipsutetaan. Mun isä on tällainen myös, ja on aikanaan mutkin opettanut rakastamaan hipsutusta :D
- Ylipäänsä oon tosi kosketusherkkä ihminen ja tykkään fyysisestä kontaktista. En meinaa ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei kestä halauksia puolituntemattomilta, tai ees kavereilta :D
- Huomaan helposti yksityiskohtia (siksi mm. Don Rosa on paras ankkapiirtäjä, enkä ymmärrä miten jotkut eivät tunnista eroa muihin) ja kiinnitän huomiota myös pieniin asioihin. Goottiestetiikka on täynnä ihania yksityiskohtia ja siksi siitä niin tykkäänkin. Lievää OCD:ta on myös havaittavissa, ja saan tyydytystä suorista riveistä, värin mukaan lajittelusta yms.
- Rakastan ihania tuoksuja, kuten hyvä ruoka, vastaleikattu nurmikko, sitrushedelmät, kukkaistuoksut, tee, kahvinpurut jne. Jään kaupassa tuoksuttelemaan teehyllylle ja kissantassut tuoksuvat rakkaudelle. Jos toisen ihmisen hajuvesi on mua miellyttävä, niin voimakaskaan tuoksu ei häiritse. En siis ole tuoksuyliherkkä, mutta reagoin tuoksuihin muuten voimakkaasti. Näin ystävääni Katia pitkästä aikaa viime vuonna, ja oli ihanan lohduttavaa, kun hän "tuoksui ihan Katille" :)
- En kestä ollenkaan sitkeää tai jänteistä lihaa, ruokahalu katoaa välittömästi ja tekee lähinnä mieli oksentaa. Mulle tulee myös sillon tällöin ruokaällötyksiä tietyistä ruoka-aineista, yleensä lihasta.
- Jännittäessä jotakin asiaa, vatsa saattaa mennä sekaisin, en pysty syömään jne.

(kuva: Pinterest)
Psyykkinen erityisherkkyys
- Oon tunneherkkä, liikutun pienistäkin asioista, tai jopa pelkästä ajatuksesta. Itku tulee myös herkästi liikuttuessa. Saatan itkeä myös hyvän seksin aikana tai sen jälkeen, mikä saattaa toki olla vähän hämmentävää...
- Kaunis taide saa mut itkemään. Maailman parantaminen saa mut itkemään. Itkeminen saa mut itkemään.
- Saatan sekä nauraa että itkeä 5 minuutin sisällä, viimeksi parin Facebook-videon takia.
- Ihastun herkästi ja intohimoisesti, se voi olla ihminen, eläin, asia, mikä vaan.
- Yleensä eläimet pitävät musta ja minä niistä, rakastan ja arvostan myös luontoa ja sen pieniä yksityiskohtia. Metsät ja järvet antavat mulle rauhoittavaa, hyvää energiaa, ja sitä mun täytyisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Luonto ei ole itsestäänselvyys, ja rakastan Suomen luontoa ja eri vuodenaikoja.
- Otan kommenteista tosi herkästi itseeni, ja loukkaannun helposti. Yleensä jään vielä märehtimään asiaa moneksi päiväksi. Ylireagoin ja ylianalysoin herkästi, ja siihen riittää pelkästään vastapuolen äänensävy, poissaolevuus, ilme tms.
- Näytän ulospäin rauhalliselta, vaikka olisin kaikkea muuta.
- Muistan lapsuudessa jo tunteneeni jonkinmoista "huonommuutta" jos en ole ollut reipas kuten muut. Oon saattanut ujostella, pelätä olla rämäpää, ja erityisen hyvin muistan kaikki ne kerrat kun putosin hevosen selästä, ja joku aina pakotti takaisin selkään vaikka kuinka sattui ja itketti ja pelotti. Muistan hävenneeni sitä, että olin yleensä ainoa joka pudotessaan itki, kaikki muut olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Olen luova, ja mulla on hyvä mielikuvitus. Joskus haaveilin novellien kirjoittamisesta. Ja jotain taisin kirjoittaakin huvikseni.
- Rakastan oppia uusia asioita, ja jos joku asia todella kiinnostaa, niin ahmin siitä tietoa viikko- ja kuukausitolkulla, uppoudun aiheeseen syvästi.
- Jännitän ihan hirveästi mitä ihmeellisimpiä asioita, näihin kuuluu mm. matkustaminen, puhelimella soittaminen, erinäiset tapaamiset, ja yleensäkin melkein kaikki mikä on jotenkin aikatauluihin sidottua. Sen takia oon aina liian ajoissa joka paikassa, en koskaan myöhässä.
- Olen kaikkea muuta kuin spontaani, ja tunnen tarvetta suunnitella asiat mahdollisimman hyvin ja ajoissa etukäteen.

(Kuvat: Tumblr)

Sosiaalinen erityisherkkyys
- Mulla on normaalisti hyvä intuitio ja pystyn sanomaan jos ihmisessä mättää joku.
- Ihmiset uskoutuvat mulle herkästi, ja saattavat paljastaa itsestään asioita, joita ei yleensä kertoisi. Olen hyvä kuuntelija. 
- Mulla on voimakas empatiakyky ja pystyn aika helposti asettumaan toisen henkilön saappaisiin. Pystyn siis tarkastelemaan asioita useasta eri näkökulmasta. Itselle tapahtuvia asioita on hankalampi analysoida tällä tavalla, mutta ulkopuolisena on helpompi esittää eri katsantokantoja. Pyörittelen paljon mielessäni eri tapahtumaskenaarioita ja ratkaisuja niihin, "entä jos" -tyyppisesti.
- Jos keskustellessa olen enimmäkseen hiljaa, todennäköisesti aivot kuitenkin raksuttaa koko ajan ja olen jäänyt miettimään jonkun sanomisia :D
- Toisten tunteet ja mielialat tarttuvat muhun todella herkästi.
- Vihaan sananharkkaa ja riitoja, varmasti osaksi sen takia että niissä tuppaa ääni korottua. Mutta konfliktit yleensäkin on mulle hankalia, etenkin jos oon itse siinä osallisena, mutta myös muiden kovaääniset riidat ahdistaa mua kamalasti. Me ei Maken kanssa riidellä ikinä, molemmat vihaa sitä. Tai jos riidellään, niin lähinnä tekstiviestitse :D
- Puolustan läheisiäni viimeseen saakka, enkä anna anteeksi jos joku mun läheistä satuttaa. Itseäni en taas osaa puolustaa henkisellä tasolla kovinkaan hyvin, sillä en ole sellaisissa tilanteissa sanavalmis.
- Oon perfektionisti, ja kritiikin vastaanottaminen on hankalaa, koska vitutus on kova, kun tiedän että mun olis pitänyt tehdä asia paremmin. Ja jälleen märehdin asiaa monta päivää. Positiivisen palautteen saaminen on motivoivaa, ja koitan antaa sitä muillekin.
- Yritän tiedostaen pakottaa itseäni epämukavuusalueelleni, koska se kehittää. Mutta voi luoja kun se on kuormittavaa.
- Kuormitun keskimääräistä nopeammin.
- Löysin tällaisen tekstin, josta olen 100% samaa mieltä: "One of the things that I always wanted to write about why highly sensitive people need a lot of alone or quiet time, especially when overstimulated.  Usually when this topic comes up someone will write or say “I need time alone to recharge my battery”, like being alone gave them energy.  Usually you hear introverts saying it but I don’t think it applies to the HSP part of me.  I need solitude and quiet time because I need to release energy, not gain it.  I’m like a taut balloon, filled with air almost ready to burst from over stimulation almost all the time. Being alone and having quiet time allows me to release some of that stimulation, some of that air."
- En voi sietää sitä että asiat jätetään puolitiehen tai tehdään huolimattomasti. Jos tehdään kerralla kunnolla, niin ei tarvitse palata heti asiaan.
- Ajattelen paljon sitä, miltä muista tuntuu ja otan toiset huomioon. Enkä voi sietää sitä, että toimitaan päinvastoin.
- Olen kateellinen ihminen, ja se on joskus melko lamaannuttavaa.

Henkinen ja eettinen herkkyys
- Mua kiinnostaa eri uskonnot ja ideologiat, kuolemanjälkeinen elämä, yliluonnollisuus
- Psykologia ja filosofia ovat mulle mielekkäitä aiheita
- Olen avoimesti hörhö chakrojen, kivien, astrologian, luonnonlääkinnän ynnä muiden vastaavien kanssa, innostun näistä aiheista ihan hirveästi. (btw. persoonallisuuden piirteitä vahvistavat myös horoskooppini skorpioni ja elementtini vesi ;))

Olen myös ns. mukavuushaluinen elämyshakuinen erityisherkkä: kaipaan välillä vaihtelua elämään, haluan oppia tai luoda uutta omaan tahtiini, mun mukavuusalueeltani käsin eikä kenenkään pakottamana. Käytännössä esim. verkko-opiskelu olisi täydellinen esimerkki tällaisesta :D
Tuota Aronin kirjaa lukiessani mietin, että mulla on kyllä ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Mua ei oo koskaan kiusattu koulussa tai muutenkaan. Olin kyllä jo nuorena herkkä, mutta se väistyi osittain yläaste- ja lukioaikana - teininä sitä tuntui menevän jatkuvasti pää kolmantena jalkana. Musta tuntuu että herkkyys on palannut takaisin voimakkaampana näin vanhemmiten, kun kaikenlainen sosialisointi on vähentynyt luonnostaan.

Huomasin, että syksyllä kun stressi oli voimakkaimmillaan, olin ylivirittynyt. Mulla oli vaikeuksia keskittyä tai rentoutua, päänsärkyä, päässä miljoonia eri ajatuksia koko ajan, sosiaalisia pelkoja, myös puhelinkammo tuli takaisin elämääni. Lisäksi itkin melkein päivittäin. Ärsykkeiden tulva tuntui olevan loputon, enkä meinannut saada jäsenneltyä niitä mielessäni. Pidin lopulta marraskuusta kaksi kuukautta paussia ihan kaikesta. Minimoin kaiken työn vain välttämättömimpään, ja muuten lepäilin ja tein rentouttavia asioita, erakoiduin kotiin ja heitin aivot narikkaan.
Pikkuhiljaa ehkä joulun aikaan hokasin, että nyt on ehkä lomailtu jo hieman liikaa, sillä musta tulikin alivirittynyt. Yhtäkkiä tuntui ettei mun elämässä ole mitään mielekästä, masensi, tunsin oloni yksinäiseksi, hyödyttömäksi, laiskaksi ja rumaksikin vielä. En saanut mitään aikaiseksi, vuorokausirytmi heitti härän pyllyä, ja ennen kaikkea rupesin miettimään tätä asiaa, sättimään itseäni, että oon ollut huono ja laiska ihminen, kun en oo kyennyt samanlaiseen työtahtiin kuin muut. Että mitään en oo saanut aikaiseksi koko vuonna. Sen huomasi varmaan mun vuodenvaihteen postauksistakin.

(Kuva: Instagram - Niilo Isotalo)

Tästä pääsinkin aiheeseen yksinäisyys. Mä olen luonteeltani introvertti, tai ambivertti, ja viihdyn hyvin yksinäni. Tämän artikkelin luettuani aloin kuitenkin miettimään, että oonko mä vain yksin viihtyvä, vai olenko mä yksinäinen. Siinä vaiheessa kun aloin täysin tuntemattomille ihmisille innosta puhkuen selittämään sukututkimusharrastuksestani tai hammaslääkäriaikaa varatessa puolivahingossa pitkittäessäni puhelua (vaikka vihaan puhelimessa puhumista), totesin että taitaapi mennä jo yksinäisyyden puolelle. Mulla ei ole perhettä eikä töitä, ja kun on kavereita joilla yhden päivän aikana on tekemistä enemmän kuin meikäläisellä koko viikkona, niin on hankalaa välillä löytää seuraa leffaan tai kahville. Tykkään laittaa Facebookiin yleisesti "seuraa?"-huutoja, sillä joskus joku rohkea kaveri siihen vastaa, jonka kanssa normaalisti ei olla kovin paljon tekemisissä. Kuten tässä taannoin, kun lähdin Maken serkun kanssa katsomaan stand-upia. Tai joskus sitä näkee kaverin spontaanisti kaupassa, ja pyytää tätä kahville, kuten myöskin tapahtui hiljattain.

Tuossa linkitetyssä artikkelissa olevat yksinäisyyden merkit osuvat melkein kaikki muhun. Oikeastaan vain nukkunut oon hyvin ja muisti on edelleen hyvä, mutta muuten voin allekirjoittaa joka kohdan. Tämän kun tajusin, niin tulin entistä surullisemmaksi, sillä koko mun ikäni kun multa on kysytty mitä pelkään, oon vastannut että yksinäisyyttä. En tiedä voiko se jotenkin juontaa juurensa siihen että oon ainoa lapsi? Märehdin yksinäisyyttäni muutaman päivän, kunnes tuli viikonloppu ja näin tosi paljon kavereita, ja sain jopa uusiakin. Oli hyvä mieli, olin taas kiitollinen niin monista ihanista kavereista. Tällä hetkellä arki on hankalampaa, johtunee tästä työttömyydestä ja mitääntekemättömyydestä.

Mutta tämä yksinäisyyskin johtuu varmasti suurelta osin erityisherkkyydestä ja alivirittymisestä. Ylivoimaisesti suurin haaste jatkossa tuleekin varmaan olemaan se, miten hitossa tasapainottaa elämä niin, että olisi sopivasti virittynyt... Ja että millä tavoin sen toteuttaa.

Oon käyttänyt myös paljon aikaa persoonallisuustestien tekemiseen. Oonhan mä vastaavia testejä tehnyt ennenkin, mutta jospa näin oikeeseen osuvista testeistä ja analyyseista ottais vaikka vaarinkin. Osaisi kenties hakea oikeenlaisia ja mieluisia työpaikkoja tai kenties opiskelupaikkaa, ja pystyy paremmin kertoa omista heikkouksista ja vahvuuksista - ja ennen kaikkea kehittymään, ja tiedostamaan omat toimintamallinsa ja siten pyrkimään tasapainoseen toimintaan.

Tein Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin: I-E kuvaa asennetta ympäristöön. S-N kuvaa tiedonhankintatottumuksia. T-F kuvaa päätöksenteon perusteita. J-P kuvaa elämäntyyliä.
Mun oma persoonallisuustyyppi on Vartija-tyypin "Puolustaja", ISFJ-T: introvertti, realistinen, periaatekeskeinen, suunnitteleva ja varovainen. "ISFJ-persoonallisuustyyppi on melko uniikki, koska monet heidät ominaisuuksistaan haastavat heidän yksittäiset piirteensä. Vaikka ISFJ:illä on Periaatekeskeinen (F) piirre, heillä on erinomaiset analyyttiset kyvyt. Vaikka he ovat Introverttejä (I), heillä on erittäin kehittyneet ihmistaidot ja vankat sosiaaliset suhteet. Ja vaikka ISFJ:t ovat Suunnittelevaa (J) tyyppiä, he ovat avoimia muutokselle ja uusille ideoille."

(Kuva: DeviantArt)
Tässä taitaa kyllä nuolet olla ristiriidassa Wikipedian kertomaan, mut hei, poneja!

Seuraavaksi tutkailin enneagrammeja, ja tein useammankin eri testin. Enimmäkseen tulokseni oli tyyppi 4, individualisti. Tyyppi 9, rauhanrakentaja tuli hyvänä kakkosena tai jopa yhtä voimakkaana kuin 4. Tunnistan täysin itsestäni lähes kaikki noiden tyyppien vahvuudet ja heikkoudet. Perustyypin lisäksi myös vierekkäiset tyypit eli siivet vaikuttaa. Mulla siis vaikuttavat myös tyypit 3 (suorittaja -> aristokraatti), 5 (pohdiskelija -> boheemi) ja 1 (perfektionisti -> haaveilija), jotka ovat kaikki melko balanssissa, ja tunnistan itseni niistäkin. Myös kasvusuunnat eli nuolet enneagrammikuvassa vaikuttavat: 4-tyypin stressisuuntana on tyyppi 2 (auttaja -> marttyyri) ja leposuuntana tyyppi 1 (perfektionisti -> organisoija).
Enneagrammi Namaste.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9
Enneagrammi Eegee.fi / tyyppi 4 / tyyppi 9
Enneagrammi Eclectic Energies (englanninkielinen) / tyyppi 4 / tyyppi 9
Nämä kuvaukset osuu ja uppoo niin hyvin, että se on melkeen jo pelottavaa. Toisaalta kiva että on asiasta dokumentteja, ettei tartte mennä eteenpäin pelkällä mutu-tuntumalla. Seuraavaksi olisi tarkoitus purkaa erityisesti noi heikkoudet ja vahvuudet, ja miettiä siltä kantilta mielekästä ja luonnostaan tulevaa tekemistä, ja ylipäänsä tutkia omaa persoonallisuutta vielä vähän syvemmältä. Tehdä sellainen oma, henkilökohtainen yhteenveto kaikesta.

Tekstiä oli paljon, mahtavaa jos jaksoit lukea loppuun saakka :)
Aikaisempia And that's who I am -juttuja löydät täältä ja täältä.
Niilolta on kysytty lupa kuvien käyttämiseen :)
Minkälaisia ajatuksia tämä herätti? Onko lukijoiden joukossa kenties muita eritysherkkiä? Yksinäisiä? Tekikö joku persoonallisuustestejä, mitä saitte tulokseksi? :)

(kuva: Pinterest)

tiistai 24. tammikuuta 2017

arjen mielekkyydestä

Alkuvuosi on mennyt mietiskellessä. Omaa elämää lähinnä, että miten siitä saisi jotenkin miellyttävämmän ja nautittavamman jokaisena viikkona eikä pelkästään tiettyinä ajanjaksoina, jolloin pukkaa olemaan paljon kivaa tekemistä. Itseasiassa, mä en välttämättä halua enempää tekemistä, jotten sitten stressaa siitä kun on sitä liikaa. Mutta mä elän jatkuvassa "sitku"-maailmassa, oletan että mun elämä alkaa vasta sitten kun saan töitä ja on rahaa tehdä tietynlaisia valintoja ja saan pankkilainaa. En nauti tästä hetkestä lainkaan, ja mun elämä nautintoineen menee kohta vaan ohi jos jatkan samaan tyyliin. Onhan se niin, että työttömänä on aikaa, muttei rahaa, ja työssäkäyvänä päinvastoin, mutta ei kaikkeen vaadita niin kauheesti varallisuutta. Oon perusluonteeltani kuitenkin ihminen, joka pitää yksityiskohdista ja osaa nauttia pienistäkin asioista. Siispä haluan tehdä pieniä muutoksia tylsään arkeeni, jotka saa hyvälle mielelle. Näitä voisi vaikkapa pitää myös uuden vuoden tavoitteina, kun en niitä paljonkaan itselleni asettanut.


Lisätä huulipunan ja eyelinerin käyttöä
Minähän en siis käytä huulipunia, koska mulla on huulirasva-addiktio, ja sitä saatanan rasvaa täytyy läästiä monta kertaa illassa - lopputulos on erityisesti kirkkaan punan kanssa kaikkea muuta kuin kaunis, koska en myöskään muista korjailla huulimaaliani. Jos meikkaan vahvemmin, korostan aina silmiäni ja jätän huulet huomiotta. Nyt kuitenkin musta on alkanut tuntumaan, että oma naama näyttää tosi valjulta ja väsyneeltä ilman huulipunaa, ja punan laitto ihan oikeasti piristää ja raikastaa ilmettä. Jospa siis tästä lähtien käyttäisin arkenakin huulipunaa jos ja kun lähden jonnekin ihmisten ilmoille, miksei kotonakin. Viihteellä todellakin. Aion siis olla läästimättä huulirasvaa joka välissä, ja sen sijaan tarkistaa onko punat hyvin :) Huulimaaliarsenaali siis esille, ja aion kyllä shoppailla niitä lisääkin, for sure. Tähän liittyen, voisin myös ostaa uuden eyelinerin ja käyttää sitä enemmän ihan arkimeikissäkin.


Pyhittää lepopäivä
Hetken mietin, että tarviinko tätä tosiaan tällä hetkellä, kun ei ole töitä eikä oikein mitään muitakaan rutiineja, mutta joo, kyllä tarviin. Epäsäännöllisessä ja epävarmassa elämässä on kiva, kun on ainakin se yksi turvasatama - sunnuntai - jolloin ei tarvii tehdä mitään mitä ei jaksa tai halua. Ja jos tilanne muuttuu, niin tämä on entistä tärkeämpää. Mietin, että järjestäisin itselleni ja Makelle rauhallisen vapaapäivän joka viikko, ja luontevin päivä sille olisi ainakin tällä hetkellä sunnuntai. Se olisi päivä kun valmistetaan ja syödään yhdessä herkullinen brunssi, katsotaan telkkua, joku leffa, ja ylipäänsä tehdään sellaisia asioita mitkä rentouttaa ja mistä tulee hyvä olo, jonain kertana se voi olla reipas lenkki ja jonain kertana koko päivä pyjamassa -tyyppinen ratkaisu. Tai Makesta en tiedä, mutta itse meinaan olla sopimatta sunnuntaille yhtään mitään, ei sovittuja menoja kiitos. Mulla on ollut omituinen tapa haalia esy-hommiakin nimenomaan sunnuntai-illoille, mikä oli typerää. Jossain vaiheessa kirjoitin kuvitteellisesti note to myself: älä tee töitä sunnuntaina. Kun ne voi kyllä hoitaa arki-iltanakin jollei päivällä pysty. Harkitsen vielä pitäisinkö puhelimenkin kiinni koko päivän, mutta ehkä sitä ei vielä vaadita, äänetön saa riittää :) Kaikkein paras tietysti olisi jos saisin oltua avaamatta sekä konetta että puhelinta, jotten vahingossakaan lue mitään potentiaalisesti stressaavia viestejä. Brunssilla saan arjen karppaamisen päälle myös syödä jonkun höttöhiilarihomman jos huvittaa, veikkaan että se tulee olemaan useimmiten croissantti ja appelsiinimehua, namnam :) Aiemmin sunnuntai on ollut meillä siivouspäivä, tai ainakin jotain sinne päin, mutta siistissä kodissa rentoutuu paremmin, niin jospa nyt siivottua kuitenkin sais :D

Ostaa maanantaikimppu
Maanantai on ankea, työttömänä ei ehkä ihan niin ankea kuin työssäkäyvänä, mutta tuntuu siltä että siihen kaipais jotain piristystä. Tällä viikolla kävin maanantaiaamupäivällä muun muassa kirppiksellä, ja samalla ostin kukkakaupasta tulppaanikimpun ja eukalyptuksen oksia. Heti tuli parempi mieli. Mä olen siis floristi, joka ei juuri koskaan osta leikkokukkia kotiin. Miksi? En mä vaan tiedä. Oisko syytä tehdä parannus? Jollei välttämättä halua sitä parinkympin sidottua kimppua, niin ostaa sitten vaikka vaan muutaman yksittäisen kukan, tai sen kympin tulppaaninipun. Ehkä joskus voi jotain ostaa marketistakin jos sattuu sellaisessa maanantaina käymään, mutta mulla on kaksi kukkakauppaa meidän omassa korttelissa, ja työttömänä floristina tiedän alan vaikeudet, joten miksi en tukisi omaa ammattikuntaani. Joka maanantai ei tarvii olla uutta puskaa hakemassa (eihän ne välttämättä mene ees huonoksi yhdessä viikossa), mutta jos nyt ainakin joka toinen viikko :)


Kuunnella uutta musiikkia joka viikko
En tiedä miksi oon saanut yliannostuksen musiikista, ja miksi en pysty keskittymään sen vertaa, että saisin kuunneltua koko levyllisen musaa. Ei väliä onko se mun lempibändin uusi levy, vai ennestään tuntemattoman bändin joku levy, niin en jaksa keskittyä. Onko tilanne kenties vaan ollut epäsuotuisa? Onko liikaa tarjontaa? Liikaa paskaa musiikkia maailmassa? Liikaa pettymyksiä? Jos nyt ruvetaan enemmänkin aikatauluttamaan elämää, jotta siihen mahtuu näitä hyviäkin asioita, niin otettaisko päiväksi vaikka torstai. Joka torstai jossain vaiheessa päivää, joku uusi levy tai soittolista pyörimään. Jos ei muuta keksi, niin se voi olla vaikka Spotifyn viikon suositukset. Uutta musiikkia voi tietysti kuunnella koska haluaa, mutta varataan nyt yhtenä päivänä viikossa oikeen aikaa sille.

Maanantaikimppu, uuden musiikin torstai, sunnuntaibrunssi? :D 

Uusin tuttavuus: Teemu suositteli mulle Carpenter Brutia ja Perturbatoria


Tän postauksen julkaisu kesti vähän pidempään, kun jäin miettimään mitä muuta vastaavanlaista voisin keksiä. Mutta nyt mulla on ollut pari viikkoa aikaa tehdä joitakin näitä kohtia, ja heti tuntuu paljon paremmalta, ihan oikeasti! Oon ostanut uusia meikkejä ja käyttänyt niitä varmaan joka toinen päivä, koska fiilis on ollut niin kiva. Jos viime vuonna koin ihan jäätävästi itseinhoa ja itsetunto oli pohjamudissa, niin nyt tammikuun aikana oon ottanut enemmän selfieitä (ja julkaissutkin niitä, anteeksi vaan) kuin varmaan koko viime vuonna. Meikki tekee ihmeitä itsetunnolle vaikka oliskin vaan kotona pieruverkkareissa :D




Sunnuntaibrunssi on ollut mahtijuttu, ja Make jopa muisti sohvallalöhöilyt ihan ilman muistutusta. Hieman vielä tarvii parantaa siinä, että sunnuntaiaamulla olisi kaikki tarvikkeet jo valmiina, ettei niitä tarvii vielä lähtee hakemaan. Oon myös kertonut muille mun sunnuntaivapaapäivästä, ja on kiva kun sitä kunnioitetaan :)
Karppauskin on onnistunut ihan mallikkaasti ilman suurempia repsahtamisia tai mielitekoja - paitsi pekonia on tehnyt mieli ihan hulluna, mikä ei oo mulle ihan normaalia, mutta karpatessa sillä nyt ei juurikaan oo väliä :) Huomenna mulla on kuitenkin edessä viisaudenhampaan leikkaus, ja funtsin etten todellakaan jaksa alkaa väsäämään mitään sosekeittoja itse, tai vaikka karppijätskiä, niin toipumisen ajan aattelin syödä kyllä ihan normijätskiä, soseita ja keittoja.

Pohdinnassa on ollut myös sellaiset aiheet kuin erityisherkkyys ja yksinäisyys. Taidan kirjoittaa niistä vähän pidemmälti seuraavassa.

tiistai 3. tammikuuta 2017

2o16 vuosikatsaus

Moni kavereista on laittanut erilaisia vuosikatsauksia, kuvakollaaseja, videoita jne menneestä vuodesta, ja mulla tuli ihan sellanen olo, että mun vuosihan on ollut ihan paska, enkä oo tehnyt yhtään mitään. Katotaanpa.

Tammikuu
Aloitin sijaiskotikäynnit esyssä, siinä oli paljon hommaa • Löhöilin

Helmikuu
Kissoja meni sijaiskoteihin ja uusia koteja etsittiin • Käytiin katsomassa Dark Side of the Mime -pantomiimiesitys • Vietettiin ystävänpäivää Maisalla • Kisut kävi rokotuksilla ja verikokeissa

Maaliskuu
Otin uuden tatuoinnin jalkapöytään • Mun neljä ensimmäistä sijaiskissaa saivat uudet, ikiomat kodit • Värjäsin hiukset kirkkaan kuparin värisiksi, tai jotain sinne päin :) • Kirjoitin pääsiäisjutun Nousuun • Käytiin leffassa kattomassa Batman vs. Superman sekä Deadpool

Huhtikuu
Virkkasin, kokkailin, shoppailin • One Morning Left ja Profane Omen Marissan kanssa Turussa • Teatterissa käytiin Maken kanssa katsomassa Robin Hoodin sydän, joka oli tosi hyvä • Aloitin kesätyöt Salon kaupungilla puisto- ja viheraluetiimissä • Forever One Hennan kanssa Helsingissä, samalla katottiin leffassa OnnenonkijaTurmion Kätilöt Hennan ja Marissan kanssa Forssassa, mistä tulikin lähinnä venähtänyt road trip • Anssi Kela ylhäisessä yksinäisyydessäni Salossa, kirjotin keikasta myös Nousuun • Nikki ja Nuno täyttivät 8 vuotta

Minä, Katja ja Henna toukokuussa
Toukokuu
Fear of Domination Hennan, Hillan ja Joonaksen kanssa Lohjalla • Keväällä työt oli vähän raskaampia, mutta tykkäsin alusta lähtien • Hennan kanssa lähdettiin Katjalle, ja sieltä tyttöjen kanssa kolmistaan katsomaan Mustan Kuun Lapset Turkuun • Laitoin partsille kesäkukkia

Kesäkuu
Nemolta poistettiin hammaskiveä • Töissä oli edelleen mukavaa, vaikka yllättävästi se vei mehuja silti • Oltiin Nummirockissa ja näin vain seitsemän bändiä, enkä niitäkään jaksanut katsoa kokonaan - Makea ei vikana päivänä näkynyt ollenkaan, kun se nukkui teltassa • Juhannus turvotti jalat pelottaviksi pökkelöiksi • Yhdistyksen kautta uutta kotia etsinyt Väinö-ragdoll sai mut vihdoinkin itkemään esy-asioissa, hän oli niin kultainen ♥

Heinäkuu
Vierailtiin Maken kanssa Kustavissa • Ostin uuden ihanan taulun • Söin paljon tuoreita marjoja • Töissä oltiin kuukauden verran Tanjan kanssa kahdestaan, oli edelleen kivaa, vaikka loppua kohden alkoi rikkaruohojen kitkentä jo kyllästyttää • Alotin pelaamaan Pokemon Go:ta • Pussikaljoteltiin • Ylipäänsä kesällä oli esy-juttujen kanssa hiljaisempaa

Hämyisessä elokuun illassa SaariHelvetissä
Elokuu
Abhordium oli keikalla Salossa, sitä oli kattomassa melkeen kaikki kaverit • Pussikaljoteltiin • Sisustin • Katjan kanssa mentiin SaariHelvettiin Tampereelle, ja nähtiin lopulta Tarua aika lyhyesti siitä huolimatta että yövyttiin sen luona :P • Pakotin Makea mun kanssa Pokemon-jahtiin, muun muassa Teijolle • Töissä tuli totaalikyllästyminen • Sannan ja Kimmon tuparit • Illanistujaiset Janskun ja Jarkon luona • Äiti täytti pyöreitä vuosia ja vuokrasi mökin Kiskosta, missä mäkin vietin muutaman yön • Käytiin äidin ja Reiskan kanssa Kisko-Teijo-Perniö -akselilla kattelemassa maisemia • Kokosin raivolla palapeliä • Kävin ekaa kertaa tälle kesälle uimassa, ja vesi oli jo liian kylmää • Pidin viikon loman, muttei se auttanut kyllästymiseen yhtään • Vuohensaaressa oli jälleen Loputtoman mäiskeen iltamat • Surkuttelin Särkänniemen delfiinien kohtaloa

Syyskuu
Työaamut alkoi olla sumuisia • Töissä oli vaihtelevasti kivaa ja tylsää • Syysretki duuniporukan kanssa • Esy-hommat räjähti käsiin, ja stressasin niistä paljon • Kissat saivat taas uusia koteja • En osannut rentoutua vapaa-ajalla oikeen mitenkään, enkä osannut nauttia parhaimmasta syksystäkään • Fiilistelin Vornaa

Lähdössä katsomaan Juustareita
Lokakuu
Sanni tuli Lohjalta mun kanssa kattomaan Eriniä tänne Saloon, oli hurjan kiva ilta, vaikka hurjasta se oli aika kaukana :D • Hennan kanssa käytiin tsiigaamassa Antti Tuisku Turussa • Profane Omen soitti Beaten into Submission 10th anniversary tourilla Helsingissä, ja käytiin Marissan kanssa katsomassa keikka, vitsi miten ihanaa oli kuulla vaan niitä vanhoja biisejä ♥ • Työt Salon kaupungilla loppui • Kirjoitin mun viimeisen jutun Nousuun, kun kävin katsomassa Maken kanssa Rock of Ages -musikaalin Turussa, se oli huikea :) Mä sitten rakastan musikaaleja! • Kattelin jälleen Vain elämää:tä, ja Lauri Tähkä ei ollutkaan ärsyttävä, sekös vasta olikin ärsyttävää • Halloweenin vietto peruuntui, kun oltiin kipeitä ja autokin hajosi kaiken hyvän lisäksi - vitutti

Marraskuu
Fiilistelin Erinin uutta levyä • Perheemme kasvoi yhdellä kissalla - Dani saapui • Täytin 32 vuotta, Nemo täytti 6 vuotta • Maisa lähti mun kanssa katsomaan Juustopäitä täällä Salossa • Maken kanssa käytiin Hectorin konsertissa Turussa • Järkättiin esyn aktiiveille pikkujoulut • Siivosin ja heitin tavaraa menemään • Ostin uusia huonekaluja

Joulukuu
Askartelin pillihimmeleitä • Olin Sannan ja Tötterön kanssa ysäribileissä • Katja lähti mun kanssa katsomaan Raskasta Joulua Turkuun • Havenin pikkujouluissa esiintyi Therapist ja Mandatory • Make täytti 34 vuotta • Joulu vietettiin kahdestaan kotona ilman minkäänlaista joulufiilistä • Aloitin tutkimaan sukujuuriani • Vuosi vaihtui Maken, Hannen, Villen, Teemun ja Hennan kanssa


Tämän vuoden avainsanoja on ihan selkeästi kesätyöt ja eläinsuojeluyhdistys. Ne imi mun kaiken ylimääräisenkin energian niin hyvin, että tosiaan, eipä tänä vuonna juuri paljon mitään tullut tehtyä tai saavutettua. Duuni kaupungilla oli varmaankin mun mukavin kesätyö, ja ylipäänsä puutarha-alalta. Viihdyin tosi hyvin, ja mulla oli aivan ihanat työkaverit mun tiimissä, Tanjat :) Jaksaminenkin oli ihan eri luokkaa, kun työpäivät ei ollut täysiä ja työmatkakin lyhyt. Nousuun kirjoitin juttuja sen minkä jaksoin, mutta totesin ettei mun aika riitä siihen, joten luovuin siitä loppuvuodesta. Nousu on kuitenkin suuri syy siihen, miksi tänä vuonna oon saanut käydä myös teatterissa useampaan otteeseen, ja se on ollut ihan mahtavaa :) Hyviä keikkoja oon myös nähnyt, tämän vuoden parhaat keikat on ehdottomasti olleet FoD Lohjalla sekä Juustopäät Salossa, ei epäilystäkään. Lisäksi oli ihan huippua nähdä Profane Omen tänä vuonna peräti kahdesti :)

Pettynyt oon hieman kesään, tai lähinnä siihen etten jaksanut tehdä oikein mitään. Uimassakin kävin vasta kun se oli jo liian myöhäistä. Harmittaa myös että tuntuu kuin en olisi tänä vuonna nauttinut oikeen "mistään", kaikessa on ollut jonkinlainen stressipeikko taustalla o.O Ruokavalio on myös melkeen koko vuoden ollut ihan retuperällä, kun ei jaksanut miettiä mitä ruokaa tekisi.

Uusia tuttavuuksia oon saanut paljon esyn kautta sekä noista kesätöistä, mutta on sitä jossain välissä ehtinyt muihinkin ihmisiin tutustua :D Tämän vuoden parhaat uudet tuttavuudet on olleet Sanna - jonka avomiehen Kimmon tiesin jo aiemmin, mutta Sannan tapasin vasta viime vuodenvaihteessa, tuntuu silti kuin oltais tunnettu jo vuosia, sijaiskotihoitaja Johanna, sekä kesän ajan my partner in crime Tanja. Katjaa oon nähnyt tänäkin vuonna ihailtavan paljon, toivottavasti trendi jatkuu ens vuonna :) Hennaa ja Maria oon mun mielestä nähnyt tänä vuonna taas ihan ennätysvähän :( Ulkona tuli kyllä käytyä aika tasaisesti eri kaverien kanssa, kun joku vuosi on tainnut olla sellanen, että oon ollut melkeenpä vaan Hennan kanssa liikenteessä :D


Musiikista jos puhutaan, niin paras uusi tuttavuus on tänä vuonna ollut Vorna, johon tutustuin SaariHelvetissä. Tykkäsin myös One Morning Leftistä, joka oli PeeOon kanssa Turussa. Albumeista en muista fiilistelleeni Vornan ja OML:n lisäksi kuin Erinin Seliseliä, Fear of Dominationin Atlasta sekä Amaranthen Maximalismia. Sabatonilta tuli The Last Stand, mutta se ei mun mielestä ollut mitenkään ihmeellinen, on jäänyt kokeilun jälkeen melkeenpä kuuntelematta. Ylipäänsä oon jälleen kuunnellut musaa hyvin vähän.
Uusia telkkusarjoja oon alottanut aika monia, koska Netflix. Niitä nyt ainakin Kissakuiskaaja, Stranger Things, iZombie, Shadow Hunters, Between, Continuum, Scream, DC's Legends of Tomorrow, Frequency, The 100, Terra Nova, Zoo, Z Nation... Huuuuh, niitä on paljon :D Pahiten koukkuun taisin jäädä Frequencyyn ja iZombieen.

En kauheesti tänä vuonna intoillut mistään, paitsi Juustareiden keikkaa hehkutin kaikille ainakin kaks viikkoa, ja sitten tosiaan joulun jälkeen tutkin sukuni edesottamuksia aina aamun pikkutunneille saakka, kun en malttanut lopettaa. Elokuu oli Pokemon GO:n kulta-aikaa, siitä voin kyllä sanoa intoilleeni oikeen kunnolla. Niin no sisustamisesta intoilen aina :D

Ekat kerrat tänä vuonna: Kustavi • pornomiimi • etsin kodinvaihtajalle/löytökissalle uuden kodin • sain syviä kissanpuremia ja ab-kuurin siihen • virtsarakontulehdus • pakettiautolla ajaminen • Kulttuuritalo Kiva • Perniön latokartanonkoski • Forte • Forssan yöelämä
^ Kauheen vähän niitäkin!

Koko viime vuoden podin jos jonkinlaista itseinhoa. Vihasin ulkonäköäni ja kroppaani, jonka takia kokovartalokuvia on äärimmäisen vähän missään. Vihasin sitä, ettei mulla ollut energiaa tehdä mitään. Vihasin sitä, että halusin feidata kavereiden kanssa suunniteltuja keikkareissuja ynnä muuta. Vihasin tapaani stressata asioista jo ennen niiden tapahtumista. Vihasin omaa huonouttani uusissa harrastuksissani / vapaaehtoistyötehtävissäni. Vihasin epävarmuuttani ja uudelleen ilmestynyttä puhelinkammoani. Vihasin sitä, kuinka sosiaalisuus väsytti mua, kun ei olisi saanut. Vihasin sitä, että tunsin epäonnistuneeni monessa asiassa. Tunsin kaikinpuolin itseni huonoksi ihmiseksi melkein koko vuoden. Että en kuitenkaan täytä muiden odotuksia. Alkuvuodesta olin vielä aika innostunut uusista harrastuksista ja koin onnistumisen hetkiäkin, mutta loppuvuosi oli ihan kamala. Stressaavan syksyn jälkeen oon ollut ihan lamaantunut vähän joka osa-alueella, enkä oikein tiedä miten tilannetta lähtisi purkamaan.




Tavoitteita vuodelle 2016:
1. Ostaa uimahallikortti, ja alkaa käymään siellä salilla ja uimassa/vesijuoksemassa/vesijumpassa
♦ Tuon näköjään kroonisesti kipeän kantapään takia en laita mitään muita liikunnallisia tavoitteita, kun en vielä tiedä mitä sen kanssa pystyy tekemään. Mutta kuntosali ja vesijumpat nyt ei ainakaan sitä liiaksi rasita. Jospa liikuntainnostus palailisikin sen myötä, ettei pysty kaikkea tekemäänkään?
- En ostanut uimahallikorttia. Piti tehdä se töiden loputtua, mutta lokakuu oli niin hektinen että unohdin koko homman. Mutta kantapää on ollut ihan kunnossa :)
2. Löytää palkkatöitä
- Sain palkkatuetun työpaikan.
3. Käydä teatterissa/museossa/taidenäyttelyssä/leffassa
♦ Eli toisinsanoen lisää kulttuurielämyksiä.
- Nää toteutui, kiitos Nousun :)
4. Käydä jossakin kaupungissa, jossa en ole ennen käynyt
- Me käytiin kesällä Kustavissa.
5. Jatkaa eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotivastaavana, ja olla polttamatta itseä loppuun siinä duunissa
- Jaksoin jatkaa, joskin syksyllä meni ressaaminen kyllä ihan överiksi.
6. Kuunnella musiikkia ajatuksen kanssa, toivottavasti vielä enemmän mitä tänä vuonna
- En enää muista mitä tarkkaanottaen tällä tarkotin, mutta en muista viime vuoden musiikista juuri mitään, niin luulenpa ettei tää toteutunut.
7. Askarrella/maalata/virkata/tuunata
- Pillihimmeli, pillitähti, saippuapumppupullot, kissanlelut, virkatut tossut, kalkkimaalaus... no kyllä mä jotain tein :)
8. Laihtua
♦ Tämä on mun tavoitteena joka vuosi, valitettavasti se ei vaan tapahdu sohvalla makaamalla ja hesesafkaa syöden, joten jotain täytyisi keksiä. Tuo ekan kohdan tavoite varmasti auttaa hieman, mutta ruokavaliota ja ateriarytmiä täytyisi jälleen viilata ja pistää syyniin. Onko se sitten karppausta, lihansyönnin vähentämistä vai mitä nyt ikinä. Ruokavaliota täytyisi olla helppo noudattaa kiireessäkin ja hirveässä väsymyksessä.
9. Joogata kotona
♦ Nyt kun on joogavälineetkin kunnossa, niin pyritään joogaamaan kantapään sallimissa rajoissa. Myös venytys rasittaa sitä, joten katotaan mitä pystytään tekemään. Mutta uutta, hienoa mustaa joogamattoa ei saa unohtaa kaapinperälle!
- Se on unohtunut kaapinperälle :(
10. Hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta
♦ Miksi tätä kamaa on näin paljon, vaikka haluan että sitä on vähän?
- Näin tein! Sen verran ku pystyi.
11. Opetella jokin uusi asia
- Öö no jaa, opin mä töissä jotain uutta, ja sitten opettelin tekemään himmelin :)
12. Lukea kirjoja (vähintään viisi!)
13. Saada ensi vuodesta vähintään yhtä hyvä kaverivuosi kuin tästä
- No en mä enää muista millanen kaverivuosi oli 2015... mä veikkaan että tää oli huonompi, sillä vaikka sain uusia kavereita niin vanhoja näin liian vähän.
14. Panosta parisuhteeseen ja vaali sitä
15. Vähentää lihansyöntiä
7/15 toteutui, aika surkeeta tääkin :D
 



Tavoitteita vuodelle 2017:

Mä ajattelin pitää tän tällä kertaa hyvin yksinkertaisena, joten tavoitteita on vain muutama.
1. Karpata koko vuosi kunnolla
♦ Ens vuoden tärkein tavoite on karpata koko vuosi. Ei laihtua tai liikkua tms, vaan ylläpitää ja noudattaa valitsemaani ruokavaliota koko vuoden. En siis aio ravata vaa'alla tai mitata itseäni kuukausittain, vaan keskityn siihen mitä laitan suuhuni. Mun on pakko saada joku ote ruuasta ja karppaus on sopinut mulle hyvin, koen sen helpoimmaksi noudattaa. Kun pääsisi kiinni siihen rytmiin, mikä joskus oli, ja kun oli intoa tehdä ruokaa ite, eikä tarvinnut turvautua eineksiin :D Tämä on prioriteetti ykkönen, ja tähän täytyy todella panostaa.
2. Organisoida esy-hommat paremmin
♦ Saattaa olla että täytyy funtsia hieman uudelleen mun tehtäviäni yhdistyksessä, ja pitäiskö niitä hieman muuttaa. Tavoite on löytää sellainen hyvä balanssi, missä tekeminen olis mukavaa ilman jäätävää stressiä. Tällä hetkellä oon aika hienosti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mikä on jo omiaan aiheuttamaan ylimääräistä ahdistusta.
3. Löytää palkkatöitä
4. Harrastaa keikkojen ohella muutakin kulttuuria
5. Olla luova ja tehdä käsillä

Linkatkaas kommentteihin omia vuosikatsauksianne ja tavoitelistoja :)

maanantai 2. tammikuuta 2017

joulu 2o16 ja uusivuosi

Ohhoh, niin se joulukuu vaan sujahti ilman sen enempiä postauksia. Kirjoitusinspiraatio on nollassa. Lainaan tähänkin nyt vaan instakuvia, koska en millään jaksa käydä noita kaikkia läpi enää koneella, muuten tääkään postaus ei ikinä näe päivänvaloa :P

Joulukuussa oli Parasta ennen -ysäripikkujoulut Salossa. Henna feidasi koko homman, mutta onneksi Sanna oli edelleen loppuraskaudesta huolimatta lähdössä mun mukaan. Viime hetkillä mukaan tuli myös Tötterö, ja oli siellä sitten myös paljon muitakin tuttuja. Ilta ei alkanut kauheen hyvin kun Salohallin pihassa tajusin ettei mulla oo lippua mukana, ja avaimetkin jäi kotiin :D Make tietysti oli Lahdessa keikalla, mulla ei ollut ovipäivystyksen puhelinnumeroakaan eikä sitä ilmotustaululta nähnyt meijän rapun ulkopuolelta :P Onneksi pääsin yhden jätkän vanavedessä rappukäytävään, että sain soitettua päivystykseen. No, kunhan sain lipun ja avaimet käteeni, niin päästiin lähtee uudelleen.

Pinkkiä, farkkua ja kreppiä :D



Sitten jäin vielä Katin ja Johannan kanssa suustani kiinni ulos, ja Ressulta ja Jussilta nähtiin ehkä puoli keikkaa. Se vähän harmitti, koska se päätyikin olemaan illan paras keikka. Basic Element ei jaksanut kiinnostaa lainkaan, mutta tupakalla kun kävin (ja tietty jäin taas jonkun kans suustani kiinni), niin johan oli Sannat ja Tötteröt hävinneet, ja koko loppuilta menikin niissä merkeissä, että jos kävin tupakalla, niin piti varautua etsimään uusi kaveri :D
Movetron oli pettymys, suurin osa soitetuista biiseistä oli uusia remixejä eikä niitä vanhoja kunnon versioita. Jollain Movetronin peruskeikalla se vois vielä olla ihan jees, mutta ysäribileissä täytyis kyllä soittaa ne aidot ja alkuperäiset, ja jättää vaikka kokonaan uudet biisit pois setistä.



Mr. Presidentin naislaulaja ei oikeen pärjännyt, oon tottunut kuulemaan niiltä vahvaa naislaulantaa, sitä se ei ollut. Propsit kuitenkin siitä ettei vetänyt playbackina kuten Basic Elementin muikkeli. Mutta se äijä, Lazy Dee oli aivan ihanan symppis :) Hieman hämmensi, että ne veti Coco Jamboon kahteen kertaan, ja lisäksi muiden biisejä (esim. Outhere Brothersin Boom Boom Boom). Mä tykkään paljon niiden We See the Same Sun -levystä, ja tuntui vaan niin väärältä kun jäi niin monta hyvää biisiä uupumaan.
No sitten DJ Sash ei jaksanut kiinnostaa enää, ja peruneen Haddawayn tilalle oli laitettu vaan Matti Airaksinen dj-keikalle. Oli jalat jo poikki ja humala melkoinen, totesin että jospa sitä sitten grillin kautta kotia vaan. Sanna jaksoi kuulemma loppuun saakka masunsa kanssa :D

Sitten kävin katsomassa Katjan kanssa Raskasta Joulua Logomossa. Bussivuoroja on vähennetty Turusta Saloon, ja viimeinen järkevä bussi lähti sellaseen aikaan, että jouduttiin keikalta lähtemään noin puoli tuntia etuajassa. Se ketutti, mutta muuten keikka oli perushyvä RJ-keikka, joskin Floor Jansen oli ihana piristys laulaessaan ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi :) Ville Tuomi oli jälleen mun ehdoton lemppari. Muita solisteja oli Kimmo Blom, Pasi Rantanen ja Marco Hietala.









Seuraavana päivänä äiti ja Reiska kävi Maken synttärikahveilla, ja illalla sitten oli Havenin pikkujoulut tuossa naapuribaarissa, esiintymässä Mandatory ja Therapist. Pelkkiä tuttuja tupa täynnä ja hyvä meininki :)



Joulu vietettiin kahdestaan kotona, ei ollut yhtään joulufiilis ja meni muutenkin pilalle koko joulu. Totesin että ens vuonna vois varmaan lähteä viettää joulua jonnekin muualle. Ruokia oli ostettu liikaa taas, vaikka vähennettiinkin viime vuodesta. Sopivasti tulin vielä kipeeksi, pyhinä en sitten jaksanutkaan tehdä oikeen mitään. Kotimaisia leffoja katoin yllinkyllin.




Välipäivinä käytiin pikaisesti Lohjalla sukuloimassa sekä eläinsuojeluyhdistyksen asioilla.
Hanne, Ville ja Teemu tuli meille viettämään lopulta uuttavuotta, ja Hennakin kävi töiden jälkeen. Oli kiva viettää vuodenvaihde pienellä porukalla, muttei kuitenkaan kahdestaan, joskin baarin ois saanut jättää kokonaan väliin. Jäi tinatkin valamatta ja ennustukset ennustamatta :P



Joulun jälkeen alotin uuden harrastuksen, sukututkimuksen. Paikoitellen oon päässyt jo aika pitkällekin pelkästään niiden sukupuiden avulla, mitä tuolla MyHeritagessa on valmiiksi muiden laittamana, mutta paikoitellen oon edelleen jumissa mun isoisovanhemmissa. Seuraavaksi on suunnitelmissa ottaa jokunen vapaapäivä ja käydä vaarin ja isotädin luona utelemassa kaikenlaista :) Tuo on kyllä ihan älyttömän mielenkiintoista ja koukuttavaa. Mulla on vuorokausirytmikin mennyt ihan ketuilleen, kun aamun pikkutunneille saakka tulee käytyä jos jonkinlaista asiakirjaa läpi netissä. Silmät ristissä tihrustat vanhalla kaunolla ja vanhaksi ruotsiksi kirjoitettuja luetteloja syntyneistä, kuolleista ja vihityistä... Mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan mitä mahtais löytyä jo valmiiksi :) Mun puussa on tällä hetkellä, nyt viikon jälkeen vajaa 300 ihmistä.

Täytyy vissiin vielä parit vuosikatsaukset kirjotella, mutta... toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2017! :)