perjantai 13. lokakuuta 2017

syys-lokakuu

Blogipostauksia pitkästä aikaa tässä lukiessa alkoi taas harmittaa kovasti etten tänäKÄÄN vuonna päässyt Pakanallisille syysmessuille. Siellä olis ollut samanhenkistä porukkaa, kavereita ja ihania juttuja mitä ostaa. Toivon kovasti, että vaikkapa ens vuonna saataisi hyvä porukka kasaan ja mentäis vaikka kaikki yhes koos :) Sade, Aallotar, Selena jne? Jos sitä vaikka varaisi kyseisen viikonlopun pelkästään tohon tarkotukseen.

Tässä kun oon hetken aikaa lomaillut, niin oon tuhlannut ihan kamalasti... ostellut kaikennäköistä mukatarpeellista, mutta kivaa :P Osteluvimmaa esiintyy toimettomuuden sivutuotteena, mulla on ollut hiukan hankaluuksia aloittaa yhtään mitään. Ei ole keskeneräistä projektia mitä jatkaa, ei ole projektia mitä haluaisin aloittaa. Oon epätoivoisesti vaan etsinyt sopivaa nahkatakkia, ja siinä sivussa tilannut puolivahingossa muutaman muunkin vaatteen. Ja kirjoja.


Otin myös sen uuden tatuoinnin syyskuun puolivälissä. Ajelin Forssaan Jailbird Tattoohon sen ottamaan. Kuvaan sisältyy mulle paljon symboliikkaa: tasapainoisuutta kuvaavat elementtien symbolit, kiinnostusta pakanuuteen triplakuu. Myös pöllöllä on paljon omaa symboliikkaa. Paikka, mihin kuvan otin, on mulle myös tärkeä. Haluan sen muistuttavan mua itsevarmuudesta ja siitä, ettei vartaloansa pidä hävetä, ja että sen hyväksyisi minkälaisena tahansa. Pakko sanoa, että tähän mennessä se on toiminut loistavasti, koska kyllähän tätä mielellään kattelee ja esittelee :) Alunperinhän suunnittelin ottavani tähän kohtaan leimaa vasta kun oon laihtunut sen verran että sen "voi ottaa". Keväällä sitten totesin, että mitä helvettiä, ihminen ei koskaan oo tyytyväinen vartaloonsa, joten en saa otettua sitä ikinä :D Joten tuumasta toimeen. Halusin kuvasta korumaisen ja mandalatyyppisen juuri sen takia, että se tulee koristamaan kehoni kohtaa, jota en ehkä muuten mielelläni vilauttele. Kuvassa tatska on vielä tuore, en oo saanut vielä otettua uutta kuvaa. Tykkään siitä että se myös vaatteet päällä saattaa vilahtaa hiukan ;) Kuvan piirsin jälleen itse, eikä Titta siihen kovinkaan paljon muutoksia suostunut tekemään vaikka pyysin, hehe :D
Mulla on seuraava tatska suunnitteilla veronpalautusrahoista, ja suunnittelin ottavani sen Kalma Tattoossa Paraisilla. Sen jälkeen onkin kyllä jo pakko jatkaa noita vanhoja tatskaprojekteja, korjailuja, lisäilyä ja sen sellaista.




Katjan ja Nikon hääjuhla oli viime kuussa, sieltä muutama kuva. Työkaverini Jenni kävi tekemässä mulle hienon kampauksen sitä varten :) Mun piti ottaa ihan oikea kamera mukaan, mutta yllättäen tuli taas vähän kiire lähtiessä ja unohdin koko kameran...
Suurimman osan illasta vietin ilman kenkiä, koska luulin pärjääväni mun nilkkureiden kanssa - en pärjännyt. Juhla oli rento, ihmiset ihania ja viihdyttiinkin tanssimassa mm. Turmion Kätilöitä sinne jonnekin kolmeen saakka, kunnes Make tuli hakemaan meidät. Ehdittiin heittää Henna ja Teemu kotiin, kun Maisa soitti ja päädyttiin pitämään pienet jatkot - Mari siitä tosin aika pian lähti nukkumaan. Ite taisin päästä unille siinä seittemän aikaan.






Kavereita oon ehtinyt nähdä nyt enemmän, ollaan käyty Marin ja Maisan kanssa pizzalla, markkinoilla, siiderillä ja niinkin arkisilla asioilla kuin ruokakaupassa yhessä, ja vähänkö on ollut kivaa. Ne ettii ja ehdottaa mulle kaikkia vegevaihtoehtoja :) Myös uusiin tyyppeihin oon tutustunut, jutut jäänyt ehkä ennemminkin viestittelyksi ja nettihommiksi, mutta mitäpä sen väliä, niistä on moni ihana juttu saanut alkunsa, kuten vaikkapa mun ja Katjankin ystävyys ^_^
Työkavereita on kyllä hirveä ikävä.

Lohjalla kävin isotädin luona tätien ja serkun kanssa katselemassa vanhoja valokuvia sukututkimuksen merkeissä. Tätä visiittiähän siis suunniteltiin jo tammikuussa, mutta nyt vasta saatiin toteutettua. Isän puolelta on molemmat isoisoäidit eläneet vielä silloin kun oon ollut alle 10 vanha, joten heidät muistan, mutta isoisoisiäni en oo koskaan nähnyt, enkä muista tuossa määrin koskaan aiemmin noita isän puolen sukuvalokuvia katelleenikaan. Oli kyllä hauskaa :) Lohjanjärven Multapää-saaren kaikki mökit on esim. ukin isän rakentamia, mitä en ennen tiennyt. Mummin ja ukin mökki oli Multapäässä aikoinaan ja siellä tuli paljon vietettyä aikaa, mutta en tiennyt että useampikin mökki oli rakennettu ns. suvun voimin.
Kävin siinä sitten vielä äidin luona kattelemassa valokuvia ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun äiti ja Reiska oli Kreetalla.

Vasemmalla isoisoäitini sisko Sigrid eli Sissi
Oikealla isoisoisäni Leo

Elokuun puolella vein vihdoin Nikkin verikokeisiin. Vallun tultua kaikki muut kissat laihtuivat aika reippaasti, mutta Nikki huolestutti erityisesti, koska sillä oli turkin laatu myös muuttunut. Odotin kuiteskin ensin kesään saakka, mutta kun se ei kasvattanut enää sille ominaista, upeeta kesäturkkia, niin päätin että ne kokeet on otettava vaikka olisinkin vaan vainoharhainen. Kävi ilmi, että kyllä mamma lapsosensa tuntee, sillä Nikkiltä löytyi verikokeiden perusteella alkavaa munuaisvikaa. Sen lisäksi, että alkukeväästä hampaidenpoiston yhteydessä sen selkärangasta löytyi spondyloosia, ja tosiaan hammassyöpymä eli FORL. Munuaisjuttujen tukihoitoon saatiin ohjeeksi vaan siirtyä pikkuhiljaa senioriruokavalioon, lisätä vesipisteitä ja vettä ruokaan, plus seniorikissoille tarkoitettua öljyä. Uusitaan kokeet sitten vuoden sisällä riippuen miten menee. Spondyloosin osalta ei voi kuin seurailla kipukäyttäytymistä, että tarviiko taudin edetessä kenties kipulääkitystä.




Vallun ihkaekoja synttäreitä taas vietettiin syyskuussa. Yleensä synttärisankari on saanut kaulaansa rusetin, mutta herra oli niin oman arvonsa tunteva että rusetti rei'itettiin moneen kertaan eikä se kaulaan saakka päätynyt :D Vallu sai ekan kalakakkunsa, mutta muuten otettiin ihan iisisti.
Nemolla oli viime viikolla samanlainen mystinen kuolausepisodi kuin nelisen vuotta sitten. Yön aikana se oli ruvennut kuolaamaan niin, että se jätti jälkeensä vaan märän läntin. Edellisestä kuolaamisesta mulla oli jäljellä vielä lääkettä, jonka kyllä tiesin menneen jo vanhaksi, mutta kokeilin sitä ensiavuksi silti. Siitä riittikin taas pari annosta ja seuraavana päivänä kuolaus oli jo loppunut. Lääke on jonkin sortin mikstuura närästykseen, mutta mysteeriksi jäi tämäkin sitten. Viimeksi tosiaan käytin Nemon lääkärissä, eikä nielusta tai hampaista löytynyt mitään, mikä olis kuolaamisen voinut aiheuttaa. Tarkoitus on kyllä ottaa vielä Nemolta ja Nunoltakin hammasröntgenit jossakin välissä.

Huomenna pääsee taas vähän viihteelle ^^
Katellaan taasen!

perjantai 6. lokakuuta 2017

kurkistus halloweeniin vm. 2017

Viime vuoden Halloween meni mun osaltani ihan munilleen. Koko syksyn oli niin kiire, että hädintuskin sain asun kasaan, mutta en ehtinyt tehdä siitä edes mitään koemeikkiä. Lopultahan me ei päästy koko bileisiin, koska molemmat meistä sairastui, ja lisäksi kaiken hyvän päälle auto hajosi siinä määrin, ettei sillä olis uskaltanut ajaa niin pitkälle... No, Hannella oli kuitenkin ollut hyvät bileet :)

Tänä vuonna bileet on taas mun luona, mikä nyt on ehkä vähän epäreilua kun en viime vuonna päässyt Oulaisiin... Nää onkin ensimmäiset Halloween-bileet ilman Makea - tai sitten ei? Kutsuin sen kyllä, en tiedä tuleeko :D Koitin kutsua jengiä vähän maltillisemmin tällä kertaa, mutta en tiedä onnistuiko se loppujen lopuksi ollenkaan, hah.

Olisin voinut ottaa vaan sen viime vuodelle suunnitellun asun käyttöön, mutta ei ollut fiilistä siihen yhtään, vaan halusin asun mistä olin haaveillut jo useamman vuoden. Siis tää on varmaan maailman helpoin arvata, mutta menköön :D
Loputkin tykötarpeet sain postista tällä viikolla, ja tänään tein pari koemeikkiä.


Joko te ootte ihan into piukeina Halloweenista?
Mitä on luvassa tänä vuonna?

lauantai 16. syyskuuta 2017

saarihelvetti 2o17 + muuta


SaariHelvettiin lähdettiin tänäkin vuonna Katjan kanssa, tällä kertaa otettiin huone Scandicista eikä notkuttu kaverin luona yötä. Olikin kyllä aika luksusta ettei tarvinnut jonottaa taksijonossa tai venailla täpötäysiä yöbusseja ♥
Tänä vuonna ei tarvinnut myöskään selvistellä töiden takia, ja SaariHelvetissä oli useampi kaverikin tällä kertaa, ja uusiinkiin tuttavuuksiin (mm. Ira, Anniina ja Tiia) tutustuttiin, joten fiilis oli tuhatkertaisesti parempi kuin viime vuonna. Sateita oli luvattu koko päiväksi, mutta ihan ihmeen kaupalla Viikinsaari säästyi noilta sateilta just siltä ajalta kun me siellä oltiin. Maa oli mutainen, joten istumapaikat oli vähän kortilla, mutta eipä tuo ehtinyt juurikaan haittaamaan.




Bändeistä tärkeimmät meille oli Fear of Domination, Battle Beast ja Turmion Kätilöt, ja ainoastaan ne sitten nähtiinkin :D Sara Strömmer sopi FoDiin oikein mainiosti, joskin harmitti ihan sikana aikainen soittoaika ja vähäinen humalatila, ja oisin toivonut muutamaa biisiäkin vielä... Battle Beastilta myös pari hyvää biisiä jäi uupumaan, mutta Noora Louhimo on kyllä sen verran pähee mimmi, että ei haitannut! Kätilöt näin nyt ekaa kertaa Saku Solinin kanssa, mutta hetkeekään en oo epäillyt etteikö se Speggelin saappaita täyttäisi, Saku on ihana ^^ Shade Empirea käytiin pikavilkaisemassa, mutta alkoholi veti puoleensa hiukan enemmän, etenkin kun Juha Harju ei enää ole vokaaleissa, ja liuettiin anniskelualueelle. Whispered vietettiin siellä myös :P




 




Ehdittiin hukata Mari, Raisa ja Tiia kun jäätiin saareen vielä syömään, ja sieltä takaisin seilatessa Katjaa alkoi jo väsyttää, mutta kun saatiin juttuseuraa niin sitä kummasti piristyi. Jatkettiin lopulta matkaamme Roosteriin, missä ei oltu vielä aiemmin käyty. Siellä vielä ennen pilkkua tutustuttiin Samppaan, jonka kanssa juteltiin pitkät pätkät ja lopulta käveltiin samaa matkaa hotellille päin. Lopulta sitä tuli valvottua johonkin viiteen, puoli kuuteen saakka, kun käytiin vielä Katja Reinoissa ja meikä Justiinana ulkona tupakalla :P

Aamupalalla käytiin hiukan hoiperrellen ja päästiin sen jälkeen vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan, kun luovutettiin huone myöhemmin.
Päivällä tuli sen verran kiire hotelliin pääsemisessä sekä juomisen suhteen, että ruvettiin harkitsemaan ens vuodelle kahta hotelliyötä. Tiiättekö kun mä olen tätä ennen viimeksi yöpynyt hotellissa ehkä 7 vuotta sitten, koska siihen ei oo ollut varaa, niin tää oli aivan älyttömän siistiä!
SaariHelvetti on kyllä tällä hetkellä heittämällä mun suosikkini metallifestareista. Se on konseptiltaan mielenkiintoisin, tarpeeksi pieni jottei ahdista (tänä vuonna lippuja myytiin reilut 2000 ja tapahtuma oli loppuunmyyty), ja yksipäiväinen - niin ja kukkarolle sopiva. Toinen, minkä meiningistä pidin paljon oli Steelfest, mutta musiikillisesti siellä ei mulle juuri mitään ole. Eipä sillä että jokaisella metallifestarilla oisin käynykään, saiskohan ens kesänä testattua jonkun uudenkin :)

---

Pari viikkoa SaariHelvetin jälkeen kävin Marin kanssa Helsingissä Korjaamolla Ajattaran levynjulkkarikeikalla. Ajattara tai Barathrum kumpikaan ei pyöri mun kuvitteellisella levylautasella juurikaan ikinä, mutta Mari tykkää Ajattarasta ja mä tykkään äksönistä, joten lähdin mukaan :D Perjantai on tooooooooosi huono keikkapäivä varsinkaan lähteä mihinkään pidemmälle, koska väsy tulee aikasin työpäivän takia, ja huono se oli tälläkin kertaa juuri väsymyksen takia. Olisi tehnyt ihan hirveesti mieli mennä vielä keikkojen jälkeen johonkin baariin, mutta väsy vei voiton ja ehdittiin yhden bussiin taksin avustuksella. Nukahdin bussissa ehkä kahdessa sekunnissa. Keikoista en osaa oikein sanoa mitään, sillä Barathrumin keikka vietettiin siideriä juoden - jonka saaminen olikin siellä Korjaamolla järjestetty ihan päin vittua. Ajattaran aikana juotavaa sai jo vähän helpommin, mutta aluksi joutui jonottelemaan ihan hulluna. Ihmisiä oli myös älyttömästi, lippuja oli todennäköisesti myyty liikaa. Ajattaraa mentiin kattomaan vähän lähemmäs, mutta siellä oli niiiiiiin kuuma, että ennen lopullista ahdistusta ja paniikkikohtausta siirryin takavasemmalle ja ulos asti, ja Mari jäi sinne fiilistelemään.
Keikan jälkeisenä päivänä istuttiin vielä iltaa kavereiden kanssa täällä Salossa ja käytiin samalla baarissa.

Elokuun lopussa oli Katjan polttarit akselilla Turku-Kaarina-Aura-Pöytyä. Porukka oli tosi ihana ja sumopaini näytti ja kuulosti tikahduttavan hauskalta :) Ite en viittinyt osallistua painihommiin, koskapa olin flunssassa ja se lopulta paheni iltaa kohden. Myös Henna sai hirveän hedarin joka ei lääkkeillä talttunut, joten Teemu tuli hakemaan meidät jo yheksän aikaan Pöytyältä mökiltä. Jäi siis morsiussaunat ja muut aktiviteetit mökillä väliin, mikä tietysti vähän harmitti, mutta olo oli jo sellainen etten olis kauaa jaksanut valvoakaan. En ymmärrä miten Katja jaksoi koko päivän :D Lopulta mun flunssa kestikin pari viikkoa, ja nyt vasta alkaa helpottaa merkittävämmin.

Tällä hetkellä mulla onkin 1,5 viikon palkallinen loma ennen parin kuukauden lomautusrupeamaa. Toivon koko sydämestäni että hommat jatkuu suht normaalisti sen jälkeen, vielä siitä ei oo ihan varmuutta. Tällä välin onkin sitten aikaa näperrellä ja käydä keikoilla - niillä mihin rahat riittää. Niin ja Halloween-bileet järjestän myös, sen verran tuli painostusta :D

Värjäsin hiukset takaisin punasiksi. En nyt varsinaisesti ollut kyllästynyt tohon oranssimpaan, mutta jostain syystä kaupassa mukaan tarttui punanen väri, ja suoravärejä oli vielä kaapissa valmiina. Punaisempana kohti syksyä ja talvea :) Kyllä se silti on kuin kotiin olis palannut.

En muuten edelleenkään tajua tota Tinderiä. Mitä järkeä on klikkailla matcheja jollei kuitenkaan tee mieli jutella matchiensä kanssa? Ite sitä laittaa kaikille matcheille jotain viestiä, mutta ilmeisesti niin ei kuulu tehä, koska jos joku sattuu vastaamaan, niin vastataan mahdollisimman lyhyellä lauseella eikä todellakaan kysytä meikäläiseltä mitään :D Fuck Tinder. Todistettavasti oon löytänyt sieltä 1-2 hyvää tyyppiä, joiden kanssa voi keskustellakin :D Eipä sillä, musta alkaa tuntuu siltä ettei netin kautta löydä muita kuin intohimoisia peliharrastajia, kyllä mä mieluummin näkisin ne intohimoiset harrastukset ihan jossain muualla kuin virtuaalitodellisuudessa... Se on jo niin nähty.


torstai 17. elokuuta 2017

mikä kesä?

Joko se kesä on kohta ohi? Syksy on mun rakkain vuodenaika, mutta kieltämättä kesän päättyminen ahistaa ihan hitosti, koska tänä kesänä en oo oikeesti tehnyt mitään mitä kesällä kuuluu tehdä. Siis en mitään. Ei uimista tai torijätskejä, hädintuskin hiukan terdeilyä mutta ei ees pussikaljaa?? Koko kesä on mennyt töissä, ja tuntuu että illalla ei ehdi tekemään mitään kivaa enää. Kavereitakin (työkavereita lukuunottamatta) oon nähnyt vaan juhannuksena ja SaariHelvetissä, mistä kirjottelen sitten ihan oman postauksen jahka inspiroidun. Nummirock jätettiin väliin, ja Tuskakin jäi vähän niinkuin huomaamatta. Samoin John Smith, vaikka sinnekin menoa suunniteltiin kavereiden kanssa jo talvella. Työkavereita tuli kesällä nähtyä vähän enemmältikin, kun vietettiin firman kesäjuhlia. Meidän porukoista sinne ei tosin lähtenyt mun lisäksi kuin kaksi, mutta tulipahan Liedon päässä tutustuttua kollegoihin, ja ilta oli tosi mukava :)

Mun ja Marin kotimatka juhannuksena kesti ainakin 2-3 tuntia koska juhannustaiat ja sen seittemää sorttia rehua :D


Viimeksi kerroin kuinka elämä vihdoin normalisoitui kaiken työttömyyssekoilun jälkeen, mutta senpä jälkeen on vielä kertaalleen pyöritelty hommat päälaelleen. Erottiin Maken kanssa 9 vuoden yhteiselon jälkeen. Kivaa ei ollut ollut enää moneen aikaan, eikä eroon liittynyt minkäänsortin draamaa, mutta olihan se alkujärkytys kova kun se viimein tapahtui. En tiedä kuinka monelle se lopulta tuli ees yllätyksenä, kun ei me olla pitkiin aikoihin tehty oikeen mitään yhdessä. Heinäkuu meni totutellessa ajatukseen sinkkuudesta ja yksin asumisesta, ja tässä kuussa oonkin sitten asunut jo yksin tässä kämpässä. Pääosin on ollut ihan mukavaa, oon ostanut vähän uusia huonekaluja, kämpässä on siistimpää, ja vuokrasin vihdoin sisäpihalta autopaikankin.

Ostin uudet "oraakkelikortit" Artem Mortisilta. Perivät kympin tullimaksua mutta olipahan sen arvoiset :)


Mutta kriiseilen ehkäpä joka toinen päivä, että mitä ihmettä +30 sinkkunaisen kuuluu tehdä? Pitääkö sitä alottaa joku harrastus ja pitää parempaa huolta itestään, kun ei toi jokaviikkoinen lärvien vetäminenkään ihan niin täysillä enää kiinnosta, varsinkaan Salon kuppasissa baareissa. Epätoivon vimmalla koitan etsiä syksylle jotain kivoja keikkoja edes, minne vois kavereiden kanssa lähteä, mutta tuntuu Turussakin tapahtuvan aika vähän.
Tinderiä oon vilkuillut, mutta en oo lainkaan vakuuttunut siitä :D Eipä sillä että mitään heti tähän perään etsisinkään, jollain ilveellä sitä pitäis osata nauttia tästä ylhäisestä yksinäisyydestä ja vapaudesta, sinkkuudesta 10 vuotta myöhemmin. Viimeksi olin ainakin ihan surkea sinkku, mutta oonko mä nyt kenties hiukan kasvanut, toivottavasti. Jos nyt ensalkuun oppis tuntemaan itsensä muunakin kuin parisuhteen toisena osapuolena, ja että olis edes kunnolla kivaa :)



Oon toki käynyt Lohjalla ja Mustiolla sukuloimassa, osittain liittyen myös sukututkimusharrastukseen. Lohjalla käytiin äidin kanssa sellaisissa vanhan tavaran myyjäisissä Vasarlan perukoilla, ja ostin sieltä "noitamorttelin", vanhoja apteekkipulloja sekä tosiretron jalkalampun vihreällä hapsukuupalla :D Siis monta vuotta vihasin moisia varjostimia ihan kympillä, mutta nyt ajauduin pällistelemään lamppua sen verran moneen otteeseen että mukaan se sitten lähti. Ja sopii täydellisesti mun sohvatyynyihin ja vihervillitykseen, jota pukkasi alkukesästä.
Muutoin alkusyksyltä on odotettavissa ystävän häät, lisää sukututkimustapaamisia, esyporukan illanistujaiset sekä keväällä varattu tatska-aika Jailbird tattoosta Forssasta, siihen ei ookaan aikaa enää kuin muutama hassu viikko! Ja toivottavasti jotain kivaa keikkaakin löytyy, ainakin huomenna mennään Marin kanssa katsomaan Ajattaraa :)



Mutta niin, onhan tässä taas uutta opettelemista. Oon nyt jo löytänyt itestäni lukkoja ja epävarmuuksia, joiden luulin vielä keväällä olevan historiaa, vaan nytpä ovat tulleet takaisin... Niitä työstäessä. Toistaiseksi vielä on silti hyvät fiilikset, joskaan ei tässä taida paljon ehtiä murehtimaankaan :P

torstai 25. toukokuuta 2017

elämän normalisoituminen

Oho, viikot ja kuukaudet vaan vierii, enkä saa kirjoitettua mitään valmiiksi asti.
Edellisessä postauksessa kerroin hakeneeni rekrykoulutukseen, ja pääsin jopa haastatteluun asti. Lopulta mut sitten valittiin kyseiseen koulutukseen. En osannut alkujärkytykseltäni edes kysellä mitään, vaan jouduin tuntia myöhemmin soittamaan takaisin ja kysyä hiukan käytännön asioista :D Kyse oli metalliteollisuuden kokoonpanotehtävistä.

Rekrykoulutus alkoi maaliskuun puolella, varsinainen koulussaoloaika oli vain kolme viikkoa, jonka aikana suoritettiin EA1 ja Työturvallisuuskortti, ja harjoteltiin vähän tiimityötaitoja, varastotoimintaa, sähkötöitä, pistehitsausta ja popniittiliitoksia, joita siis tarvittiin tulevassa työssä. Kouluosuuden jälkeen oltiin vielä muutama viikko työssäoppimassa kyseisessä yrityksessä, ja toukokuun alussa allekirjoitettiin kaikille määräaikaiset työsopimukset. Tällä hetkellä soppari on siis projektiluontoinen, mutta kyllä mä olen aika toiveikas ja jopa luottavainen, että työt jatkuisi myös tämän ekan projektin jälkeenkin :)

Kinuskikakkua kun valmistuttiin ♥


Siinä jo ihan ekoilla viikoilla omat odotukset nousi puolihuomaamatta aika korkealle, oikeestaan puhtaasti sen takia, että meillä tuntui olevan niin hemmetin hyvä porukka kasassa. Oon niin monta kertaa sanonut, että mulla on ikävä 7 vuoden takaista työtäni, sillä työ oli mukavaa ja työkavereiden kanssa ollaan nauramalla pidennetty kaikkien ikää vuosilla. Sen jälkeisiä pätkätöitäni oon aina verrannut tohon duunipaikkaan, ja mikään ei ole yltänyt niin korkeelle vaikkei varsinaisia kurjia työpaikkoja ole kovin montaa ollutkaan. Pelkästään tän meidän ryhmän perusteella uskaltaisin väittää, että tämä työ vois nousta sinne rinnalle, ja siksi oon niin hirveän innoissani :) Vaikka meidän porukassa suurin osa on entisiä kokoonpanijoita tai sekatyömiehiä (ja sit minä, floristi :D), niin mun yllätyksekseni me kaikki kuitenkin lähdettiin liikkeelle samalta viivalta. Joskin koulutusosuus oli joillekin tylsempää kuin toisille. Rekrytty on selkeesti työkokemuksesta ja koulutuksesta riippumatta hyviä tyyppejä, ja koko haastattelutilaisuuskin oli tosi ihana, kun huomio kiinnittyi hakijan persoonaan ja karttuneisiin taitoihin eikä siihen miten paljon on alalta kokemusta. On tullut sellanen fiilis, että oon jopa ylpeä siitä, että saan kuulua tähän porukkaan.
Joku voi ihmetellä että mitä tässä nyt oikeen vaahtoon, mutta kun on 7 vuotta ollut työttömänä, opiskellut ja tehnyt jonkinsortin töitä päivärahalla tai max muutaman kuukauden pätkätöitä paikoissa, joihin ei työn keston takia edes uskalla juuri kiintyä (vaikka oikeesti oonkin kiintynyt, ja ystävystynyt), niin kyllä sitä vaan väkisin on innoissaan ja vähintäänkin toiveikas, että kyllä tästä voi sittenkin tulla jotakin. Elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua normaalilta, ja palkkaakin saa sen verran ettei tarvii kuun lopussa miettiä riittääkö rahat purkkihernariin - vihdoinkin!

Ennen vappua töissä oli juhlapäivä, kun saatiin ensimmäinen meidän porukalla kasattu tuote valmiiksi. Meille järjestettiin ruokaa ja skumppaa :) Vitsailtiin aikasemmin, että pitääkö korkata skumppa kun eka on valmis, mutta niin siinä sitten kävi ihan for real :D

Kyse on jo olemassa olevasta firmasta, joka perusti ns. uuden toimipisteen, jonka työntekijöiksi meidät siis rekryttiin. Myös valmistettava tuote on täysin uusi eikä moisia ole tehty ees maailmalla missään. Me saadaan siis käytännössä olla rakentamassa ihan uutta työyhteisöä omilla pelisäännöillä (esimiehen johdolla tietenkin) ja olla jopa tuotteen kehittämisessä mukana. Me saadaan tavallaan siis sanella "talon tavat", ja työhallikin oli koulutuksen alkaessa vielä tyhjä, ei voinut siis ees lähteä "puhtaalta pöydältä", kun ei ollut pöytiäkään :D Siellä toimii myös työnkierto, kaikki tekee samoja töitä vuorotellen, mikä on paitsi tasa-arvoista, niin mukavaa sekä henkisesti että fyysisesti.

En tiedä oonko kunnolla aikasemmin edes tiedostanut kuinka paljon oon halunnut olla osa hyvää työyhteisöä. Että vois aamuisin todeta, että ei muuten vitutakaan lähteä töihin, koska siellä on niin kiva olla. Töissä vietetään kuitenkin kolmasosa arkipäivistä, niin kyllä mä teen kaikkeni ja haluan että muutkin panostaa siihen että se kolmasosapäivää on mahdollisimman miellyttävä. Myöhemmin kun ollaan keskenämme juteltu, niin suurinpiirtein kaikki tuntuu olevan sitä mieltä, että työ itsessään saa olla melkein minkälaista vaan, kunhan työporukka ja ilmapiiri on hyvä, ja varmaan siksi se sitä onkin :) Kaikki haluaa omalta osaltaan pitää huolen siitä. Tottakai on huonoja päiviä eikä aina voi olla kivaa, mutta kunhan nyt ees suurimman osan aikaa, tai ees ihan kivaa :D Tässä pisteessä on alle 20 työntekijää, ja se oikeestaan onkin mulle se optimaalisin työkavereiden määrä ettei ala ahdistaa.

Porukoiden kanssa kävin kattomassa Heikki Willamon valokuvanäyttelyn Myyttinen matka, oli aivan ihana :)


Alotin kirjottelemaan tätä postausta joskus huhtikuun alussa kun oltiin vielä koululla. Palkka on juossut nyt vasta pari viikkoa, mutta edelleen fiilis on yhtä hyvä. Esimiehet ovat mukavia, joustavia ja huumorintajuisia ja keskustelu avointa puolin ja toisin. Ja hei työkin on mukavaa :) Halusin duunia, jossa ei tarvitse olla luova ja kekseliäs silloin kun on niitä päiviä jollon ei yksinkertaisesti jaksa sitä olla, ja että työ olis rutiininomaisempaa eikä sisällä asiakaspalvelua :D Sitä sain, ja jollain tapaa tuntuu että jokin taakka on pudonnut harteilta. Jonkin verran vaatii vielä sopeutumista tuo seisomatyö, kun istumaan pääsee vaan tauoilla ja jalat on monesti kipeet päivän päätteeksi.

Tässä on viimeiset viikot olleet aika työpainotteisia, siinä sivussa hoitanut pari yhdistyksen kissaa uusiin koteihin ja nähnyt kavereita, mutta muuten oon ottanut ihan iisisti vaan. Unohdin jopa meidän Nikkin ja Nunon synttärit, ja sen sijaan Nikki joutui vaan eläinlääkärin ronklattavaksi. Vähänkö on huono omatunto... Tytöt täyttivät jo 9 vuotta, ja en käsitä ollenkaan mihin tää aika menee.
Vappua vietettiin kaverin luona vähän isommalla porukalla, eli kerrankin tehtiin vappuna jotain eikä vaan nysvätty kotona. Toki vappubrunssi jäi sitten vähän pienemmäksi kun ei jaksanut krapulassa niin paljon panostaa :D


Tötterö (vas) oli meidän kanssa viettämässä vappua :)

Peruin jopa Turmion Kätilöiden keikan, kun ei yhtään huvittanut ja väsykin oli. Vornaa sentään oltiin katsomassa pääsiäisenä Hennan ja Teemun kanssa, ja se olikin tosi hyvä keikka :) Nummirockin väliin jättämisessä taitaakin eniten harmittaa se, ettei nää Vornaa, mutta onneksi ne on vielä Saarihelvetissäkin. Vastoin kaikkia odotuksia ei itkettänyt ollenkaan, vaan tuli pelkästään hyvä mieli :) Siinä Vesassa on joku sellanen taika. Ehkä se on se hymy ja positiivinen olemus.

Team Punapäät.


Fanityttöhommia TVO:lla. On toi Vesa vaan söötti :D

The 69 Eyesilla oli maaliskuussa myös ihan hyvä keikka. En nyt mahottomasti bändistä niin välitä, mutta hittibiisit kyllä tunnistaa ja bailaa mukana, ja olihan siellä kavereitakin, mikä mulle on monesti tärkeempää. Katjakin tuli meille yöksi :) Jyrki oli freesin oloinen, mutta eniten taisin miettiä, että miks on pakko pitää kuumaa nahkatakkia päällä kun hiki valuu. Mua ahdistaisi ihan kamalasti :D

Oottelemme Sixtareita.





Tilasin Tötterön suosituksesta Jolse-nimisestä nettikaupasta tuommoista Elizaveccan Witch Piggy -seerumia, joka perustuu hyaluronihappoon. Samalla tilasin sitten muitakin Elizaveccan tuotteita, vaikka käyttävätkin joissakin tuotteissaan eläinperäisiä ainesosia. Tilasin kahdenlaista kasvonaamiota, ja niistä tuo Bubble clay mask muuttuu hauskasti kuivuessaan vaahdoksi :) Hyaluronihapostahan on hyötyä mm. ikääntyvälle iholle, se silottaa ryppyjä jne. Mulla ei ainakaan vielä tunnu olevan ongelmia ryppyjen suhteen, päin vastoin papereita kysellään edelleen jatkuvasti. Mutta pintakuivallekin iholle siitä näyttäisi olevan hyötyä. Seerumi tuntuu ihanalta, ja samoin tuo aloe vera -kosteusgeeli varsinkin nyt kun ilmat on ollut lämpimämpiä. Noiden jälkeen kasvojen iho on kuin vauvan pylly ja hilseilevästä ihosta ei oo tietoakaan. Ja mikä parasta, meikki levittyy kuin unelma. Oon koittanut kevään aikana siirtyä pikkuhiljaa nestemäisestä meikkipohjasta mineraalimeikkivoiteisiin, ja sen levittyminen mun ongelmaihoon (pintakuiva, rasvoittuva, ekseema) on ollut yhtä painajaista ennen tätä. Uudet tökötit vie vähän aikaa tottua, ja iho tuntuu vielä vähän kiristävältä niiden jäljiltä, oon niin monta vuotta käyttänyt naamaanikin pelkästään perusvoiteita, jotka on kuitenkin rasvasempia. Nettikauppa tuntui välillä vähän ongelmalliselta tuotteiden kuvausten suhteen, kun ei noista aasialaisten englannista ota aina oikeen selkoa. Mutta nämä kaikki sai alle viidelläkympillä ja tuli sellaisessa normaalissa aikataulussa, joten oon kyllä tyytyväinen. Suomessa pelkkä seerumi taitaa olla sen viidenkympin arvoinen, vähintään.




Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahdessa hyvin pikaisesti, ja olin ihan intsinä kun vihdoin pääsin Kärkkäiselle. Mun mielestä niiden nettisivuilta löytyy aina kaikkea ihanaa, mutta sieltä on inhottava tilata jos väriä ei voi valita, en käsitä sellasta ollenkaan. Mutta nyt kun siellä kävi, niin en löytänyt mitään. Niitä, joita olin etukäteen vähän katellut ei löytynytkään enää, ja vaikka siellä olikin ihanaa krääsää, niin joku järki mun korvien välistä löytyi, enkä ostanut vaan siksi että halusin. Olisin esim. ihan hirveesti halunnut pari erilaista peiliä, mutta kun mietin niille paikkoja niin en keksinyt. Jäivät sitten kauppaan. Pitäisi muutenkin taas käydä läpi tätä tavaramäärää kotona ja kiikuttaa kirppikselle. En vaan tiedä mitkä kriteerit mun pitäisi keksiä tavaroille joista voi ja pitää luopua :D Musta tuntuu että tällä hetkellä mulla ei oo ainuttakaan sellaista tavaraa.
Plantagenista löytyikin sitten jo enemmän ostettavaa, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Vieläkään en oo parvekkeelle laittanut kukkia, saa nähdä missä vaiheessa innostus siihen tulee vai tuleeko lainkaan.

Tuomiset Lahdesta. Jasmiini avasi nuppunsa ihan parissa päivässä ja tuoksuu ihanalle ♥


Kesälomaa meillä ei nyt tämän sopparin puitteissa kerry ollenkaan, eikä myöskään pekkasia, vaan meille maksetaan ne palkan yhteydessä, joten meikäläisen kesän tekemiset on varmaan aika tarkkaan valikoituja yhden päivän reissuja viikonloppuna tms. En uskalla suunnitella juuri mitään, eiköhän tässä pysytä ihan lähialueilla kuitenkin. Tatskan ottamista mietin jo tässä kesän aikana, mutta ehkä jätän sen jonnekin loppukesään vasta, niin ei tartte varoa uimista keskellä kesää. Kiva olis käydä vaikka Lahdessa uudestaan tai Porvoossa tms., mutta ilmastoimattomassa omassa autossa parin tunnin istuminen ei kyllä juurikaan houkuttele... Täytynee harkita julkisia.

Bloggaamisen harventuminen johtuu kyllä pääasiassa Instagramista, niin se vaan on. Ja siitä, että en jaksa käsitellä kuvia erikseen blogiin, vaan valmiita instakuvia on helpompi käyttää. Silti tuntuu että blogissa pitäis olla ihan omat kuvat... Mutta tuun kyllä jatkossakin käyttämään blogissa varmaan enimmäkseen instakuvia, koska totuus taitaa olla, että ilman sitä bloggaus jäisi jossain vaiheessa kokonaan pois, ja sitä en kuiteskaan halua. Toivottavasti teillä on ollut kiva kevät, mulla on muidenkin blogeja luettavana parin kuukauden ajalta :P