taru sormusten herrasta @ turun kaupunginteatteri

Kaikki TSH-kuvat (c) Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Kävästiin tuossa eilen Katjan ja Johannan kanssa katsomassa Taru Sormusten Herrasta -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa.

Syksyllä lippuja ostaessa vähän mietin, että tää on nyt joko uhka tai mahdollisuus, koska ihmisillä on paljon omia ennakkokäsityksiä ja suosikkijuttuja TSH:sta, ja lisäksi näytelmät ei yleensä ole ollut se "mun juttu", vaan enemmänkin musikaalit, joten en ehkä uskaltanut kamalasti odottaa. Mutta ihan turhaan epäilin jälleen kerran. Lavasteet oli upeet ja valtavat, ja niiden vaihtuminen sujui suunnilleen huomaamatta, tehosteet, stuntit ja pyrot oli tosi siistejä, eikä niitä oltu käytetty liikaa. 

Musta ratsastaja ja hobitit matkalla Pomppivaan Poniin

Tom Bombadil ♥ BF goals.

Pari vuotta sitten kävin katsomassa Turussa Robin Hoodin sydän -näytelmää, ja siihen oli Oula Kitti tehnyt taistelukoreografiat, kuten myös tähän, ja myös tehosteet taistelun lomassa noudatti hiukan samaa kaavaa, ja musta se oli vaan älyttömän siistiä, koska hhhnnnnnng! Mietin kesken esityksen, että onneksi mun ei tarvii kirjoittaa siitä mitään virallista arviota, sillä en ees tiedä mistä alottaisin :D Jos jotain kritiikkiä pitäisi keksiä, niin olisin halunnut viimeisen väliajan jälkeiseen osioon lisää taisteluita, sillä vaikka esim. leffoissa niitä taisteluja oli parissa viimeisessä osassa ihan kyllästymiseen saakka, niin tätä teatteritaistelua olis tosi mielellään katellut enemmänkin, koska edelleen hhhnnnng!

Pomppiva Poni

Ja silmänruokaa oli, voi pojat. Pari vuotta sitten Robin Hoodia esittänyt Markus Järvenpää oli tässä nyt Aragornina, ja oon ihan sitä mieltä että hän vois ihan pysyvästi kasvattaa pidemmät hiukset ja kulkea nahka-asuissa. Prinssi Juhanaa esittänyt Miska Kaukonen oli tässä Klonkku, ja naurunpyrskähdyksistä ja raikuvista loppuaplodeista päätellen se olikin monen suosikkihahmo :) Markus Ilkka Uolevi toimi niin Boromirina kuin Sauronin suuna, ja oli niin ikään yksi mun suosikeista, samoin Legolasta ja Tom Bombadilia esittänyt Olli Rahkonen. Tästä olinkin tosi mielissäni, että Bombadilin Tomppa oli otettu tarinaan mukaan, ja olihan se ihana, eikä vähiten varmaan sen takia, että se tuntui olevan mun miesihanne in flesh :D ♥ Saruman oli myös jotenkin todella vaikuttava, samoin Mustat ratsastajat ja Puuparta. Hobiteista oon aina kirjasta asti tykännyt enemmän Merristä ja Pippinistä kuin Frodosta ja Samista, ja niin se taisi olla tässäkin. 

Saattue: Aragorn, Boromir, Frodo, Sam, Gandalf, Gimli, Merri, Pippin ja Legolas

Sauronin suu

Kahden viimeisen kirja-/leffaosan tapahtumat oli puristettu sille viimeiselle kolmelle vartille tms., joten paikoitellen se viimeinen rutistus tuntui liian pikakelatulle, ja siksi vähän sekavalle ja kohkaamiselta. Toisaalta en tiedä olisko alkupäästä voinut kovinkaan paljon ottaa mitään pois, pidin siitä että tarinaa alustettiin ja matkasta kerrottiin huolellisesti.

Esitys kesti 3h 40min ja sisälsi kaksi väliaikaa, mutta yllättävää kyllä, olisin voinut istua siellä vielä yhdet kolme varttia katselemassa taisteluja ja juttuja :D Ehkä vois päästä katsomaan vielä toisenkin kerran myöhemmin keväällä :) Voi miksei näistä teatterijutuista voi saada DVD:tä kotiin...

Mutta suosittelen kyllä erittäin lämpimästi! 

Oli myös kiva olla Katjan ja Johannan kanssa liikenteessä :) Ennen näytöstä käytiin Kaarinassa pizzalla, teatterilla juotiin yhdet siiderit, ja näytöksen jälkeen käytiin vielä Uudessa Apteekissa yksillä, ja Olavin krouvissa toisilla, ennen kuin mun bussi lähti takasin Saloon.
Teatterijutut on kyllä niin kivoja!

nordic metal cruise 2o18

Tuossa viime viikonloppuna järkättiin ensimmäinen Nordic Metal Cruise Viking Gracella. Onneksi olin loppukesästä fiksu ja päätin lähtee mukaan, vaikka aluksi hyttien tullessa myyntiin ei homma oikein inspannut. En noin muuten tykkää erityisemmin käydä laivalla, ellei siellä oo joku hyvä esiintyjä tms, ja viime laivareissusta olikin aikaa jo semmonen 5 vuotta tms. Radio Rock -risteilyt ei oo kiinnostaneet, mutta tässä oli jo tarpeeks metallimeininkiä.

Lähdettiin isommalla poppoolla liikenteeseen, Hanne, Ville ja Mikko tuli jo perjantaina Saloon, lauantaina ehdittiin käydä syömässäkin ennen lähtöä. Oulaistelaiset lähti bussilla Hennan ja Teemun kanssa satamaan, ja mä menin autokyydillä Marissan ja Tintin kanssa, että oon hyttikavereiden kanssa sentäs samassa paikassa :)

Pohjat tuli juotua jo Salossa ja matkalla, joten laivassa lähin melko pian baariin istuskelemaan. Porukat hajaantui pitkin laivaa, mutta melkolailla koko ajan sitä jostakusta sai seuraa. Wolfheart soitti yhdentoista aikaan ja kävin sitä vilkasemassa muutaman biisin ajan, samoin Dark Tranquillityn katsoin, mutta molemmista keikoista meni aika paljolti ohi, kun oli juttuja kavereiden kanssa :D Tutustuin myös mm. Johannaan Porista, ja siinä Johannan kanssa jutellessa ilta oikeestaan kuluikin.

Henna muistaa, että welfieitä täytyy ottaa :)

Wolfheart. Kaikki kuvat oli näin hyviä.

Hanne ja Ville taisi siinä heti DT:n jälkeen lähteä nukkumaan, mutta onneksi lukioaikainen kaverini Katri oli vielä hereillä ja pirteenä, ja vailla seuraa myös :D Joten jäätiin Katrin ja Johannan kanssa baariin juttelemaan ja jammaileen, Stereo Terror DJ's soitteli muuten tosi hyvää musaa, ja baarikin oli erityisluvalla pidempään auki :D Pilkun tullessa joskus viiden aikaan rupes Katri keräileen jatkoporukkaa ja Johanna lähti nukkumaan, mut ihmisiä vaivasi joku yleinen väsymys, meidän melkeen kaikki kaverit oli jo nukkumassa (Jounia ja Jereä lukuunottamatta), ja en tiiä menikö tyypit sitten pitämään hyttibileitä vai ei, mutta oli meillä sitten jonkinlainen jengi pitämässä käytäväjatkoja :D Hyteistä lisää juomaa, hetki käytävällä isommassa porukassa. Jerellä oli kaiutin mukana niin saatiin musaakin, ja jonkinmoisella pienemmällä porukalla seurattiin sitten Jereä ku mitäkin pillipiiparia mihin ikinä menikään. Välillä käytiin kannella röökillä ja lauleskelemassa - ja ulvomassa. Oli kyllä jumaleissön siinä aamun pikkutunneilla Tukholman satamassa, kun alkoi jo olla valoisampaa, siinä kannella niin hyvä fiilis, että sen olotilan kun olis saanut pullotettua niin siitä olis iloa pitkäksikin aikaa. No otin mä pari kuvaa sentään :)

Katri ja punaset valot

Aamulla kun ensimmäisestä paikasta sai janojuomaa, niin sinne suunnattiin sillä jengillä mikä oli jäljellä, mutta todettiin että täytyy vissiin juoda vaan yhdet ja käydä muutama tunti nukkumassa. Olin jo skippaamassa klo 11 olevan ruokailun, ja oli tarkotus vaan viedä ateriakortti hyttiin Marissalle ja Tintille, mutta ne olikin lähteneet aamupalalle ja hytti oli tyhjä, joten jäätiin sinne hetkeksi Katrin, Viljamin ja Noelin kanssa, kunnes ne yksitellen lähti omiin hytteihinsä. Lopulta en kyllä nukkunut yhtään ennen klo 11 ruokailua, vaan joku 1,5 tuntia vasta sen jälkeen. Oli kyllä niiden torkkujen jälkeen hiukan rapsakka olo! Noin ylipäänsä olin tosi yllättynyt että jaksoin pitkälle aamuun saakka ilman minkäänlaista väsymystä tai muuta ongelmaa, yleensä en jaksa jatkoja kuin säälittävät pari tuntia, tai sitten jossain vaiheessa humalatila menee niin yli, että pakko sen takia päästä nukkumaan. Mut nyt oli vaan hyvä ja pirtee fiilis :)

Suomen ja Ruotsin ajat sekotti kyllä aikataulun ja oman kuupan ihan totaalisesti, kun puhelimien kellot näytti mitä sattuu, ja missasin sitten Kalmahin kun valmistautuessa meni "yliaikaa". Olis siitä keikasta varmaan puolet vielä nähnyt, mutta niissä vapinoissa istuin mieluummin perseelläni baarin puolella, missä oli Henna, Teemu ja Mikkokin. Piti sitä käydä Finntrollin meet & greetissäkin, mutta torkut vei voiton. Trollit sitten mentiinkin kattomaan Hannen kanssa. Pitti oli melkeen koko tanssilattian kokoinen, joten tuli siinä vaivihkaa siirryttyä aika edestä ihan taakse. Keikka oli ihan helvetin hyvä, kuten Finntrollilla aina, mutta mun olot parani vasta siinä keikan loppupuolella, niin en kyllä valitettavasti saanut keikasta paljonkaan irti. Sen sijaan bändi näytti oikein freesiltä siihen nähden kuinka myöhään ne siellä käytävillä palloili :) Finntrollin ois kyllä pitänyt olla edellisenä iltana :/ Keikkakuvista ei kyllä yksikään onnistunut, siellä oli kuvaamisen kannalta ihan surkeat valot. Enkä taaskaan muistanut ottaa kuin pari hassuu kuvaa koko reissulta, eikä vissiin moni muukaan muistanut :D

Finntroll ♥

Seuraava NMC19 on jo julkistettu, täytyypi hommata sinne liput asap, oli kyllä niin siistii pitkästä aikaa :) Sain kommenttia meidän hovikuskilta, että joku on juonu muidenkin edestä kun etupenkille asti tuoksahtaa :D Sillai. Hyvin dokattu.

alkuvuosi

Ohops, olin aivan varma, että oon JO yhden postauksen saanut tämän vuoden puolella aikaiseksi, mutta enpäs ollutkaan :D

Eipä sillä, tammikuu oli suht hiljaista aikaa. Osa kavereista vietti enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä tipatonta, itse oon edelleen lomautettuna, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että aikaa on ja rahaa ei.

Käytiin kavereiden kanssa katsomassa Turussa Bloodred Hourglass ja Harakiri for the Sky. Päivä oli keskiviikko eikä porukkaa siten ollut kovin paljon, mutta keikat oli hyviä :) Itselle iski enemmän BRHG, Harakiriä kuuntelen mieluummin himassa fiilistellen. Eniten ootin kuulevani Bloodredin Times We Had -biisin, ja voi sitä euforiaa kun se soitettiin ♥ Kuun vikana päivänä oli myöskin keskiviikkokeikka Gongissa, Fear of Domination ja Pain, jotka myöskin käytiin katsomassa hiukan eri porukalla (Teemu ja Tero vaihtui Katjaan ja Mariin ;)). Väkeä ei ollut ehkä ihan viikonloppukeikan tasoisesti, mut huomattavasti enemmän kuin edellisellä, mikä oli jees. Odotin Foddista enemmän, mutta myös Pain oli kyllä tosi kova. Hokasin että oon Painin nähnyt edellisen kerran joskus 8v sitten Tuskassa. Törmäsin siellä myös Facekaveri Mikaeliin sekä Villeen :) Ja sain uuden tuttavuuden Saarasta.

Bloodred Hourglass

Harakiri for the Sky

Oma keikkapärstä

Helmikuun alussa Nylon Beat ilmoitti tekevänsä kesällä 10 paluukeikkaa kesäfestareilla. Ihan mieletön fiilistely siinä pari päivää Naikkarifanien kanssa, piti perustaa omaa chattii ja ryhmää ja kaikkee :D Meni kyllä kesän suunnitelmat vähän uusiksi, ja tuun olemaan niin vararikossa, koska kyllä mä ajattelin kolmelle keikalle ehtiä, Hämeenlinnaan, Tampereelle ja Helsinkiin. Harmi vaan että ne kaikki on heinäkuussa, jolloin on myös Hannen ja Villen häät, missä pitäisi kaasoillakin :D Mutta noihin Naikkarifestareille täytyy kyllä tehdä vaan sellasia yhden päivän täsmäiskuja, ja kyytejä ja majoituksia täytyy vähän miettiä sitten lähempänä. Mutta oli kyllä hauskaa huomata menevänsä sellaseen teinimodeen, kun someen putkahteli uusia promokuvia NB:stä, sitä oli ihan pähkinöinä ja on edelleen jos tulee jotain uutta :D Katoitteko Emma-gaalaa? Tyypit jakoi siellä pop-Emman, ja vitsi mitkä Nylon Beat -asut!

Vas. kuva: Simeliussimelius, oik. kuva: Iltalehti

Parilla treffien tapaisilla oon käynyt, mutta mitä useammilla sitä käy, niin sen enemmän vaan varmistuu se, että nettideittailu ei oo se ratkaisu. Joko sitä vahingossa alkaa jo ennen treffejä odottamaan vaikka mitä, vaikkei taaskaan pitänyt, tai ihastus jää jommankumman puolelta yksipuoliseksi - joko joutuu itse toteamaan että ei ei ei, tai sitten tulee torjutuksi, mitkä on molemmat ihan yhtä persehommaa. Jos on alunperinkin tavannut livetilanteessa, niin treffeillä käyminen ensinnäkin varmasti jännittäisi vähemmän, eikä tulisi välittömästi sellaista oloa että toisessa joku asia häiritsee. Mulla on kyllä muutenkin ollut ihan täysin väärät metodit käytössä, minkä takia sitä luo itselleen ja toiselle sellasen tilan, missä väkisinkin odottaa jotakin. Mutta joo, oon tavannut hyviä tyyppejä kyllä, ei siinä mitään. Mutta joskus olis kivat ne toiset ja kolmannetkin treffit :D Deittailu on mulle liian jännittävää touhua, meinaa pää räjähtää moisesta. Niin tosiaan, päivänä eräänä tylsistelin varmaan krapuloissani, ja asensin Tinderin uudelleen. Hyvin meni se päätös olla käyttämättä koko sovellusta :D Joskin asetin itelleni muutamia vaatimuksia ja rajoituksia käytön ja niiden tyyppien suhteen. Oon siis vielä ronkelimpi kuin aiemmin.

Kuten vuosi sitten, nyt on ollut aikaa miettiä ehkä vähän liikaakin kaikenlaista syvällisempää. Mitä haluaisin muuttaa itsessäni ja elämäntyylissäni, siis sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia mistään muusta kuin musta itsestäni. Inhoan kaikenlaisia aforismitauluja, ja seinätarrat on vielä kammottavampia, mutta tiiättekö kun sellaista kliseistä aforismia rupee oikeen kunnolla pohtimaan? Mulla se oli Do more of what makes you happy. Mun piti ihan nyt tälleen uudessa elämäntilanteessa ja yksin kotona istuksiessa alkaa pohtia, mikä mut tekee iloiseksi ja onnelliseksi. Asioita, mitkä on mahdollisuus toteuttaa vaikkei varoissaan olisikaan, esim. mistään Thaimaan matkasta on turha tässä tilanteessa haaveilla :D Mutta joka tapauksessa haluan tänä vuonna ja jatkossakin panostaa reilusti enemmän kokemuksiin kuin materiaan, koska loppupeleissä oikeasti se turha materia ei tee onnelliseksi kuin korkeintaan siinä ostotilanteessa.

Keikat

Keikoilla käyminen on mun henkireikä, ja joka kerta keikalla (olettaen, että se on bändi josta pidän jo etukäteen) on ollut niin mahtava fiilis, että sitä vaan miettii miksei aina voi tuntua samalta :D Se fiilis kun bändi soittaa sun lempibiisin ja sulla on hyvä ystävä vieressä - pitämässä kädestä kiinni jos on tarvis (usein on), on jotain mahtavaa.

Viime vuodet on olleet aika keikkaköyhiä, mikä osittain johtuu siitä, että Salossa on enää tosi harvoin mitään oikeasti tunnettuja bändejä keikkailemassa, ja tuntemattomista bändeistä haluaa maksaa vähän sillai vaihtelevasti. Turkuun jos menee keikan katsomaan, niin matkat pelkästään on parinkympin luokkaa, Helsinkiin mennessä tuplat. Ja siihen juomat päälle, koska let's face it, humalassa keikalla on vapautuneempaa. Tänä vuonna koitan päästä myös festareille. Jos mun täytyy velkaantua jollekin Lindorffille tms, niin mieluummin velkaannun keikkojen ja festareiden takia kuin vaatteiden ja krääsän.

Fear of Domination

Fear of Domination

Pain

Ystävät ja elämykset

Kavereiden kanssa vietetty aika ei ole koskaan ajan tuhlaamista, päin vastoin kavereita on aina ihana nähdä vaikka vaan pikaisestikin. Tällä hetkellä kun asuu yksin eikä työn puolestakaan tarvitse olla sosiaalisopuli, niin kavereita pitäisi ehdottomasti nähdä enemmän. Itse kysyn seuraa suht herkästi jo valmiiksi, mutta vielä enemmän pitäisi opetella muille vastaamaan kyllä, vaikka jotain tapahtuisi nopeallakin aikataululla. Eli myös nämä ex tempore -jutut, mistä mainitsin edellisessä postauksessa. Kavereiden kanssa vois käydä vaikka tyyliin leffassa, taidenäyttelyissä, syömässä, kahvilla, kirppiskierroksilla tms. paljon nykyistä enemmän. Jos ystäviä tapaa lähinnä baareissa, niin so be it. Oon käynyt viime aikoina baareissa aika paljon, mutta mulla on ollut aina kivaa, koska oon nähnyt paljon kavereita siellä. Tällä hetkellä haluun elämääni enemmän äksöniä, kokemuksia ja elämyksiä, mutta ei ne yksin oo kivoja. Kaverin kanssa, kiitos :)

Ruoka

Tai pikemminkin ruuasta stressaamatta oleminen. En oo stressannut siitä nyt yli puoleen vuoteen yhtään, mutta en silti oo syönyt pelkkää roskaruokaa. En ole tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että syön hiilareita, että ostankin kaupasta sen pastapussin tai kenties leipää. Normaali ihminen tuskin stressaa moisesta ollenkaan, mutta mä olen pitkään tuntenut morkkista siitä, jos ostan pussin sämpylöitä ja syön ne onnesta soikeena. Oon saanut vihdoinkin ruokalaskut edes vähän kuriin, kun ei tarvitse jatkuvasti olla ostamassa kaikkein kalleimpia siemeniä, pähkinöitä ja juustoja. Oon siis yksinkertaistanut ruokaostoksiani aika paljon, eikä nykyisin tarvii käydäkään kuin about kerran viikossa kaupassa. En myöskään halua stressata siitä, että syön liian vähän ja liian harvoin, fakta on se, että mulla ei ole varaa syödä niin paljon ja terveellisesti, kuin mitä laihtuakseni pitäis syödä :D

Tanssi

Tanssiminen on vapauttavaa ja mukavaa puuhaa, ja jos sen tekee ihan kunnolla, niin erittäin kokonaisvaltaista liikuntaa. Nautin tanssimisesta tosi paljon, oon teini-ikäisenä harrastanut jazztanssia ja sitä ennen hetken showtanssia. Aikuisiällä ei oo ollut haluja tai mahdollisuutta sitoutua mihinkään tanssiryhmään, joten oon käynyt vaan tanssillisilla ryhmäliikuntatunneilla. Edelleenkään en halua sitoutua mihinkään säännölliseen, muun muassa koska tanssi on helvetin kallis harrastus, mutta kävisin vaikka tanssiworkshopeissa, tai tanssisin edes kotona enemmän. Ei oo mitenkään tavatonta että joskus laitan musat kuulokkeisiin vaikka keskellä yötä ja tanssin, se on kivaa :) Olisi kiva kokeilla myös jotain uusia tanssin muotoja, vaikka jonkun kurssin myötä.

Opiskelu

En tarkoita tällä nyt uuden ammatin opiskelemista, vaikka sekin voisi tulla kysymykseen, mutta lähinnä ehkä jotain pienempiä juttuja. Opiskelen mielelläni uusia asioita, mutta itsenäisesti se voi olla välillä vähän vaikeaa ja hidasta, koska mulla on maailman huonoin itsekuri, ja kyllästyminen saattaa iskeä ennen kuin opinnot loppuisi. Mutta joku uusi kädentaito, kielet, parempi perehtyminen johonkin tiettyyn asiaan, esim. yrttilääkintään, astrologiaan, tähtitieteeseen, chakroihin, tantraseksiin tai mitä nyt ikinä :D Oon kiinnostunut niin hirveän monista asioista, että sitä tietää monesta asiasta vaan vähän, mutta olisi kiva malttaa syventyä johonkin vähän enemmän. Tartteisin jonkun tekemään mulle jotain tehtäviä ja läksyjä, käytännön harjoituksia :P

Vapaaehtoistyö

Tässä mun tekemässä vapaaehtoistyössä saan eniten kiksejä siitä, kun kissalle löytyy uusi koti, vien sen sinne ja se tuottaa iloa kaikille osapuolille :) Siinä kohtaa on pelkästään hyvä fiilis. Samoin rakastan työhön liittyviä paperihommia, missä saa toimia järjestelmällisesti :D Moni muu työhön liittyvä asia tuntuu "liialta", mutta tuohon hyvänolontunteeseen oon melkeinpä koukussa, ja se on syy miksen ole hommia lopettanut. Tässä vuodenvaihteessa kyselin kuulumisia uusilta kodeilta, ja pariin otteeseen pääsi itku kun näin kuvia ihan ekoista uusiin koteihin luovuttamistani kissoista. Heillä on hyvä olla ja moni on kehittynyt paljon :)

Ylläri sai uuden kodin tammikuussa

Kirjoittaminen

Näistä mun sairaan pitkistä postauksista varmaan huomaa, että rakastan kirjoittamista. Silloin kun maltan aloittaa, ei siitä meinaa tulla loppua millään. Ostin tosiaan vuoden ekalla viikolla pari muistikirjaa päiväkirjoiksi. Bullet journal -tyyppistä kirjaa pidän tässä koneella, mutta tekee hyvää kirjottaa syvimpiä tuntemuksia myös ylös, ja halusin tehdä sen nimenomaan perinteisesti paperille. Sitä vaan kun ei ole niin moneen vuoteen joutunut kynällä kirjoittamaan niin paljon tekstiä, niin käsi väsyy aika nopeasti. Niinpä pidän noi päiväkirjojen tekstit täysin erillään näistä löpinöistä, mitä tänne isken.

Hyvin istuvat vaatteet

Väärää kokoa ja huonosti istuvat vaatteet vasta saakin mielen matalaksi, joten en aio maksaa enää mistään sellaisesta. Surullistahan on, että aiemmin oon maksanut ajatuksella "kyllä se vielä joskus on hyvä" tai "voi tätä silti käyttää jollain muulla tavalla". Näitä tuun myymään pois. Kun vaatteet istuu hyvin, niin on mukava ja itsevarma olo. Erityisen panostuksen ansaitsee alusvaatteet, kengät ja takit. Vaatteille ja tavaroille täytyy olla valmiiksi mietitty paikka, tilaisuus ja käyttötarkoitus.

Hyvä työilmapiiri

Kun on mukava työ ja työkaverit, ja ilmapiiri työpaikalla on yleisesti hyvä ja kannustava, niin kaikki muukin sujuu elämässä paljon paremmin. On vaikea sanoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan työelämän kannalta, mutta toivoisin voivani palata takaisin tämän nykyisen duunin pariin samalla porukalla.

Maalaaminen

Jaksan tosi harvoin tarttua pensseleihin ja siveltimiin, sillä tuntuu ettei ole inspiraatiota siihen mitä maalaisin. Eihän sen tarvii olla esittävää taidetta, abstraktit maalaukset on myös siistejä, ja niihin saa purkaa sisintään ihan eri tavalla. Asiaan on vaikuttanut myös öljyvärien pitkä kuivumisaika yhdistettynä neljän kissan paskaralleihin :D Oikeestaan tänä vuonna voisinkin ottaa tavoitteeksi vihdoin hommata myös laadukkaita akryylivärejä, ja alkaa leikittelemään enemmän tekstuurien, muotojen ja värien kanssa kuin maalata varsinaisesti mitään esittävää.

Positiivisuus
Vastoinkäymisistä huolimatta oon aina ollut sellainen peruspositiivinen. En mikään yltiöoptimisti vaan ehdottomasti realisti, mutta sillä tapaa positiivisuus tulee luonnostaan, että vaikka kuinka oon monesti koittanut olla odottamatta elämältä tai ihmisiltä mitään - tyyliin "pessimisti ei pety" - niin ei se negatiivinen ajattelutapa jääkään päälle. Jossain deep down kuitenkin sitä uskoo ja toivoo, ja tekee suunnitelmia positiivisuuden ja optimismin perusteella. Ja kyllä, pettymyksiä on tullut jatkuvalla syötöllä, ja ne muistaa paremmin kuin ne toteutuneet toiveet. Mutta positiivisuus luo positiivisuutta, ja itse tunnesienenä en kestä jatkuvaa negatiivisuutta ihmisiltä muutenkaan. Jos onnistuisin luontevasti kääntämään ajatukseni pessimistisiksi, niin olisin jo varmaan vuosia sitten masentunut vakavasti tähän elämääni. Oon viime aikoina tutustunut paljon uusiin ihmisiin, ja tuntuu että vähintään joka toisella on jotain hampaankolossa, ollaan negatiivisia ja katkeroituneita, ja se on musta surullista. Oon kuitenkin kiitollinen ja iloinen siitä, että tämä positiivisuus tulee luonnostaan, ja siitä myös iloisesti pidän kiinni :)

----

Viikonloppuna on Nordic Metal Cruise, ihanaa! Siitä on jo sata vuotta kun oon viimeksi ollut millään metalliristeilyllä. Radio Rockin risteilyt ei oo koskaan vakuuttaneet bänditarjonnallaan, niin en oo käynyt, mutta tää on eri juttu. Ja hyvällä ja isolla porukalla ollaan menossa :)

Oon nähnyt tammi-helmikuun vaihteessa omituisen paljon enneunia, mutta myös valveilla on tullut jonkinlaisia ennakkoaavistuksia ja -ajatuksia, jotka on pian myöhemmin toteutunut. Se on ollut jokseenkin jännää. On niitä ollut aiemminkin sillon tällöin, mutta viime aikoina sen verran monta, että tällaiseen "rykelmään" on joutunut oikein kiinnittämään huomiota.

PS: Vaihdoin blogin taustakuvan vihdoinkin, sain pariin otteeseen palautetta että silmiä ja päätä särkee :D Oisko parempi?